Vaccination US Navy.jpg Rokotus on sairauksien haittojen ennaltaehkäisemistä tavoitteleva terveydenhoidon toimenpide. Rokotuksessa ihminen saa yleensä joko pistoksena (yleensä lihakseen, ihon sisään tai ihon alle), suun kautta tai nenäsuihkeena rokotteen, jonka tavoite on joko ehkäistä sairastumista, lieventää sairastumisen haittoja tai ehkäistä tartuntataudin leviämistä ympäristöön.
Bakteerirokotteen kehitti ensimmäisenä ranskalainen Louis Pasteur, joka oli eristänyt kanakoleraa aiheuttavan bakteerin vuonna 1879. Palattuaan kesälomalta hän jatkoi kanojen käsittelyä, mutta huomasi pian, että hänen viljelmänsä oli menettänyt kyvyn aiheuttaa kanakoleraa. Hän kasvatti uuden viljelmän, ja käsitteli kanat uudelleen, mutta ne eivät vieläkään sairastuneet. Onneksi Pasteur ymmärsi havaintonsa merkittävyyden. Seuraavat vuodet hän työskenteli tarmokkaasti heikentääkseen muitakin taudinaiheuttajabakteereja. Tämän työn tuloksena hän kehitti rokotteen pernaruttoa ja vesikauhua vastaan.
Tauteja joita vastaan Suomessa on rokotettu väestöä laajalti ovat muun muassa isorokko, tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti, jäykkäkouristus, tuberkuloosi, kurkkumätä, polio ja hinkuyskä. Myös influenssaa vastaan on rokotettu riskiryhmiä ja keskusteluja on ollut influenssarokotusten laajentamisesta ja vesirokkorokotusten ottamisesta yleiseen rokotusohjelmaan.
Poliodrops.jpgrokote]]
Suomessa lukuisia rokotuksia tarjotaan maksuttomasti verovaroin rahoitetun julkisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä tartuntatautilakiin perustuen Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nojalla. Näin tarjottujen palveluiden käyttö eli lasten tai aikuisten rokotuttaminen tai rokottamattomuus on jokaisen yksilön tai perheen oma valinta. Lisäksi apteekeista on mahdollisuus hankkia itse rokotteita jotka eivät kuulu STM:n asetuksen nojalla maksuttomasti tarjottaviin rokotteisiin. Nämä rokotukset ovat luonnollisesti myös vapaaehtoisia. Rokotuksia koskee sama sääntely kuin muitakin lääkkeitä ja muutakin terveydenhoitoa.
Vuoden 2005 alusta voimaan tullut Sosiaali- ja terveysministeriön asetus määrittelee kunnille velvollisuuden järjestää vasta-aiheettomille lapsille seuraavia maksuttomia vapaaehtoisia rokotuksia ja suosittaa seuraavaa aikataulua:
BCG-rokote synnytyssairaalassa muutaman päivän ikäisenä (vain riskiryhmille 1.9.2006 alkaen)
DTaP-IPV-Hib-rokote 3 kk, 5 kk ja 12 kk ikäisenä
MPR-rokote (ns. kolmoisrokote) 14-18 kk ja 6 vuoden ikäisenä
DTaP-IPV-rokote (nelosrokote) 4 vuoden ikäisenä
dtap-rokote 14-15 vuoden ikäisenä
Kuntien järjestämiä valtion budjetista kustannettavia rokotuksista on tapana käyttää termiä ”yleinen rokotusohjelma”.
Vuoden 2006 alussa astui voimaan asetuksen väliaikainen muutos, jonka perusteella Ahvenanmaalla toteutetaan rokotuskampanja puutiaisaivotulehdusta vastaan vuosina 2006-2010.
Rokotukset ovat herättäneet ajoittain hyvinkin kiihkeää keskustelua koko olemassaolonsa ajan. Yksi keskeinen syy tähän on, että monet katsovat, että rokotuksissa ovat joskus yhteisön ja yksilön edut vastakkain. Erityisesti näin katsotaan käyvän sellaisissa rokotuksissa joissa laumaimmuniteetilla nähdään olevan suuri merkitys koko väestön suojan kannalta. Tällöin nähdään, että rokottamiskysymys ei ole pelkästään yksilö koskeva valinta, vaan kyseessä on niin sanottu yhteismaan ongelma * jolloin yhteisen edun nimissä riittävä osa väestöstä tulee rokottaa. Ilmeisesti paljolti tätä ajatusta on käytetty perusteluna säädettäessä rokotuksia pakollisiksi monissa maissa.
Nyttemin rokotuskeskustelussa on länsimaissa yleensä esillä kaksi kysymystä - onko autismin ja rokotteiden tiomersaalin välillä yhteysja onko MPR-rokotteen ja autismin välillä yhteys[http://www.rokotusinfo.fi/tekstit/mpr_autismi_html. Erityiskysymyksenä Suomessa käytävässä keskustelussa on 2000-luvulla BCG-rokotteen käyttö joukkorokotuksena ja siihen liittyvät haitat. Vielä vuonna 2005 rokotusten hyötyjä ja haittoja vertailtaessa puhuttiin satakertaisuudesta, mutta vuonna 2006, vajaat neljä vuotta isompihaittaisen BCG-rokotteen käyttöönoton jälkeen asioista päättävätkin ottivat kannan, että rokotteen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt, ja rokottamisessa päätettiin siirtyä vain riskiryhmien rokottamiseen.
Historiassa rokotuksia on vastustanut esimerkiksi katolinen kirkko, kun se 1800-luvulla haki voimaa konservatiivisuudesta. Samoin Jehovan todistajilla on ollut joinakin aikoina rokotukset kieltäviä säädöksiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presbyteeripappi, vuosina 1795–1817 Yalen yliopiston rehtorina toiminut Timothy Dwight saarnasi kiivaasti rokotteita vastaan. ”Jos Jumala olisi kaikesta iankaikkisuudesta määrännyt, että tietyn ihmisen olisi kuoltaa isorokkoon, niin olisihan mitä kauhein synti tehdä rokotuksen tempulla tyhjäksi tuo määräys.”
Vaikka usein "rokotusten vastustajiksi" luokitellut tahot tai henkilöt eivät vastusta rokotuksia vaan vain arvostelevat rokotuksia ja esimerkiksi haluavat muutoksia joihinkin rokotuspolitiikan osiin (esimerkiksi monirokotteisiin tai rokotteiden elohopeapitoisen säilöntäaineen tiomersaalin käyttöön), myöskään rokotuksia kokonaan vahingollisina pitävät näkemykset eivät ole aivan harvinaisia. Esimerkiksi vaccinationdebate.com* -sivuston ylläpitäjä kertoo pitävänsä rokotteita terveydelle haitallisina ja whale.to -rokotussivusto näyttää keskittyvän pelkästään rokotusten yksilön terveydelle kielteisten puolien esilletuontiin.
Kaikkien rokotusten näkeminen kokonaan tai voittopuolisesti kielteisenä toimena on näkokulma, jota perusteellaan lääkevalmistajien taloudellisten etujen vaikutuksella muun muassa lääkevalvontaviranomaisiin ja rokotetutkijoihin. Useimmiten rokotuksia koskevat tutkimukset ovat rokotevalmistajien rahoittamia, ja monessa yhteydessä on tullut ilmi että rokotevalmistajilla ja valtioiden rokotuspolitiikasta päättävillä on taloudellisia sidonnaisuuksia, jotka vaikuttavat valtioiden päätöksiin. Rokotusten laaja käyttö nähdään myös menestyksekkään rokotteiden etuja korostavan kampanjoinnin tuloksena.
Immunologia | Lääketiede | Mikrobiologia | Vauvanhoito
Vakcína | Impfung | Vaccination | vaccination | vaccination | Vaccinazione | vaccinatie | Вакцинация | Vaccination