Rikos on teko, josta on laissa säädetty rangaistus. Oikeustieteessä rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi, oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Tuomioistuin voi rangaista teosta jos se on nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi. Rikoksena voidaan pitää joko toimintaa että laiminlyöntiä. Lain kutakin rikosta koskevista säännöksistä riippuu, onko vain tahallinen vai myös tuottamuksellisesti (huolimattomuudesta) tehty teko rangaistava. Sinänsä rangaistava teko voi jäädä rankaisematta tekijään liittyvistä syistä (syyntakeisuus) ja eräissä muissa poikkeustapauksissa (esim. hätävarjelu).

Syyte, syyttämiskynnys ja rikoksen vanheneminen

Epäillystä rikoksesta voidaan nostaa syyte yleisessä tuomioistuimessa. Pääasiallisesti syytteen nostaa virallinen syyttäjä. Rikosasioita, joissa virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen omasta harkinnastaan, kutsutaan virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Tällaisia ovat useimmat rikokset, esimerkiksi pahoinpitelyt ja raiskaukset. Asioita, joista virallinen syyttäjä voi syyttää vain rikoksen uhrin eli asianomistajan pyynnöstä, kutsutaan asianomistajarikoksiksi. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi näpistys, lievä pahoinpitely ja tekijänoikeusrikos.

Jos syytettä ei voida nostaa esimerkiksi rikoksesta epäillyn poissaolon vuoksi, rikos vanhentuu tietyn ajan kuluessa. Epäiltyä henkilöä voidaan tarvittaessa etsiä etsintäkuulutuksella.

Mikäli rikoksesta voidaan tuomita yli 6 kk vankeusrangaistus, voidaan poliisitutkinnan yhteydessä tarvittaessa suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä.

Rikosasian selvittelyn eteneminen

1. Rikoksen uhri tai joku muu henkilö tekee rikosilmoituksen poliisille tai eräissä tapauksissa rikos tulee ilmi muulla tavalla.
2. Poliisi ryhtyy tutkimaan rikosta. Tähän kuuluu mm. todistusaineiston kerääminen, mahdolliset kotietsinnät ja asianosaisten (rikoksesta epäillyt, todistajat) kuulustelu.
3. Asia siirtyy poliisilta syyttäjälle. Syyttäjä vie rikosasian käräjäoikeuteen tai päättää, ettei syytettä nosteta. Jos syyttäjä ei nosta syytettä, voi rikoksen uhri tehdä sen itse.
4. Tuomioistuin käsittelee rikoksen oikeuden istunnossa oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetyn lain mukaisesti, jonka jälkeen tuomioistuin antaa asiasta tuomion.
5. Sekä rikoksen uhri että syytetty voivat valittaa tuomiosta, jos he eivät ole siihen tyytyväisiä.
6. Jos tuomiosta valitetaan, käsittely jatkuu ylemmässä tuomioistuimessa. Tuomioistuin päättää valitusten hyväksymisestä.

Rangaistukset

Rangaistusmuotoina ovat ankaruuden mukaan rikesakko, päiväsakko, nuorisorangaistus, ehdollinen vankeus ja ehdoton vankeus. Rikesakkoa käytetään lähinnä lievissä liikennerikkomuksissa. Kun tekoja on monta, lasketaan rangaistus useimmiten ottaen pohjaksi ankarin rangaistus ja lisäämällä päälle kolmasosa seuraavista rangaistuksista. Alle 18-vuotiaiden rangaistukset ovat yleensä täysi-ikäisiä alempia. Samoin alennetut rangaistukset ovat henkilöille, joilla on alentunut syyntakeisuus.

Rangaistuksen ankaruus riippuu siitä, miten paheksuttavaksi lainsäätäjä on sen katsonut. Perinteisesti omaisuuteen kohdistuvia rikoksia ei ole katsottu yhtä paheksuttaviksi kuin ihmisiin kohdistuvia rikoksia.

Keskimääräisiä rangaistuksia

• Murha - elinkautinen vankeus (käytännössä enintään 15 vuotta)
• Tappo - 8-10 vuotta
• Tavallinen pahoinpitely - 34 päiväsakkoa
• Ryöstö - 6-10 kk
• Veropetos - 53 päiväsakkoa, 6-10 kk ehdollista vankeutta
• Rattijuopumus - 41 päiväsakkoa

Rikoksen vanhentuminen

Sakkorangaistuksissa vanhentumisaika on kaksi vuotta. Kun maksimirangaistus on vuosi, pitää rikos jättää tuomitsematta, jos syytettä ei ole nostettu kahden vuoden tekopäivästä. Jos maksimirangaistus on tätä enemmän, vanhentumisaika on kaksi kertaa rikoksesta määrättävä maksimirangaistus.

Rikosoikeudellista vanhentumista on kahta päälajia: syyteoikeuden vanhentuminen ja rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden vanhentuminen. Syyteoikeuden vanhentumisessa on erotettava toisistaan yleinen syyteoikeuden vanhentuminen ja asianomistajarikoksia varten säädetty asianomistajan syyteoikeuden erityinen vanheneminen.

Yleisen syyteoikeuden vanhentumisen vaikutus on se, että ellei syytettä ole nostettu määräajassa rikoksen tekemisestä, rangaistusta ei saa tuomita. Vanhenemisen vaikutus katsotaan aineellisoikeudelliseksi, se poistaa teon rangaistavuuden.Vanhenemisajan pituus on yleensä porrastettu rikoksesta määrätyn enimmäisrangaistuksen mukaan. Jos rikoksesta voi seurata elinkautisrangaistus, se ei vanhene. Myöskään rikokset ihmisyyttä tai rauhaa vastaan eivät vanhene riippumatta siitä, mikä on ankarin mahdollinen niistä seuraava rangaistus.

Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, ei vanhennu. Edellä mainitulla kovimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä on asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa tehdystä rikoksesta säädetty enimmäisrangaistukseksi.

Asianomistajarikoksissa asianomistajan täytyy nostaa syyte tai esitettävä syyttämispyyntö vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä. Asianomistaja on rikoksen uhri tai se, jota rikoksella on loukattu. Asianomistajarikoksia ovat muun muassa lievä pahoinpitely, kotirauhan rikkominen ja kunnianloukkaus. Virkarikokset vanhentuvat muiden rikosten tapaan, kuitenkin siten, että niiden lyhyin vanhentumisaika on viisi vuotta.

Rikoksista, joista määrätään suurempi rangaistus kuin sakko, jää merkintä rikosrekisteriin rajatuksi ajaksi.

Suomessa rikokset määritellään rikoslaissa. Ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää Korkein oikeus.

Tunnettuja suomalaisia rikoksentekijöitä

• Ruben Oskar Auervaara
• Jarno Elg
• Peter Fryckman
• Ilpo Larha
• Mika Muranen

Aiheeseen liittyvää

• Rikollisuus
• Kriminologia
• Luettelo rikoksista

Verbrechen | Crime | Crimen | 犯罪 | Crime

Yhteiskunta | Oikeustiede | Suomen laki