Gustave Courbet 010.jpg, 1854. Tunnettu realistinen maalaus. Taitelija tapaa mesenaattinsa tavanomaisessa maalaisympäristössä. ]]

Realismilla tarkoitetaan yleensä tosiasioista tai yleensä todellisuudesta kiinnipitämistä ja epäkäytännöllisen tai näynomaisen hylkäämistä. Termiä käytetään humanistisissa tieteissä laajalti tarkoittamaan eri asioita – niin maalaustaiteessa, kirjallisuudessa kuin filosofiassa. Termiä käytetään myös kansainvälisiä suhteita tutkivissa teorioissa.

Kuvataiteissa ja kirjallisuudessa realismi on 1800-luvun puolenvälin suuntaus, joka alkoi Ranskasta. Realistien tavoitteena oli kuvata jokapäiväisiä hahmoja, tilanteita, ongelmia ja tapahtumia - käyttäen todenmukaista kuvaamistapaa. Realismi oli vastaus sitä edeltäneelle romantiikalle, jossa kohteita käsiteltiin idealistisesti eli ihannoivasti. Realisteille oli tyypillistä teatraalisuuden ja klassisten muotojen hylkääminen ja korvaaminen jokapäiväisillä tai "realistisilla" teemoilla. Realismin ihanne oli jumalien tai sankarien sijaan tavallinen talonpoika. Monet, joskaan eivät kaikki, realistit olivat samalla sosialisteja.

Realismi kirjallisuudessa

Vaikka realismi kirjallisuudessa ei ole tiettyyn aikaan, paikkaan tai muutamiin kirjailijoihin rajoittuva tiukka koulukunta, liitetään se ennen kaikkea 1800-luvun ranskalaisnimiin, kuten Gustave Flaubertiin ja tyylin varhaiseen edustajaan Honoré de Balzaciin. George Eliot vei realismin Britanniaan ja Dean Howells Yhdysvaltoihin. Oma lukunsa oli venäläinen realismi, jonka edustajia olivat muiden muassa Leo Tolstoi ja Ivan Turgenev. Näytelmäkirjallisuudessa realismia edusti norjalainen Henrik Ibsen. Suomalaisia 1800-1900-luvun vaihteen realisteja olivat Juhani Aho ja yhteiskunnallisesti kantaaottava Minna Canth.

Osa realisteista tähtäsi kansan elinolojen parantamiseen (ns. tendenssirealismi), kun taas toisille riitti todellisuuden tarkka kuvaaminen ilman poliittista sanomaa. 1800-luvun puolivälin jälkeen realismi alkoi muuttua kärjistymäkseen naturalismiksi, jonka tunnetuimmat edustajat olivat Emile Zola ja Guy de Maupassant. Naturalismi ei ohjelmajulistuksensa mukaan sallinnut muuta kuin todellisuuden objektiivista havainnointia, se pyrki kehittämään "tieteellisen romaanin". Liike ei ollut kuitenkaan pitkäikäinen.

Neuvostoliitossa syntyi 1920-luvulla oma realismin muotonsa, sosialistinen realismi, joka oli maan taiteen ylimpänä ohjenuorana aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Oma lukunsa on muun muassa Gabriel Garcia Marquezin ja Günter Grassin edustama maaginen realismi, jossa yhteiskunta- ja ihmiskuvaus on realistista, mutta tapahtumat lähinnä surrealistisia.

Inhorealismi

Inhorealismi ei tyydy esittämään asioita luonnollisina, vaan keskittyy asioiden huonoina tai rumina pidettyihin ominaisuuksiin tai liioittelee niitä. Naturalismia on joskus syytetty inhorealismista.

Realistista taidetta

Image:Escaping criticism by Caso.jpg|Pere Borrell del Caso, Pakeneva kritiikki, 1874. Image:Gustave Courbet 018.jpg|Gustave Courbet, Kivenhakkaajat, 1849. Image:Origine-du-monde.jpg|Gustave Courbet, Maailman alkuperä, 1866. Image:Wilhelm Oswald Gustav Achenbach, Abendstimmung in der Campagna.jpg|Wilhelm Oswald Gustav Achenbach, Iltatunnelma Campagnassa, 1850. Image:Sargent MadameX.jpeg|John Singer Sargent, Madame X (Madame Pierre Gautreau), 1884. Image:Rosa Bonheur Lion 1872.jpg|Rosa Bonheur, Leijona, 1872 Image:Eilif Peterssen-Laksefiskeren (1889).jpg|Eilif Peterssen, Lohen kalastaja, 1889. Image:Albert Edelfelt-Smultron.jpeg|Albert Edelfelt, Mansikoita, 1890.

Katso myös

Taidesuuntaukset

Realism (arts) | Réalisme (peinture) | Реализм