Ranskan kieli

Ranskan kieli (français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu äidinkielenään noin 109 miljoonaa ihmistä; sitä vieraana kielenä puhuvat mukaan laskien noin 264 miljoonaa ihmistä maailmassa.

Ranskan kieli syntyi ajanlaskun alun ja keskiajan välissä, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansannomaista latinaa, eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleiden frankkien vaikutuksesta. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan pilan päiten vulgaarilatinaksi.

Ranska on yksi Euroopan unionin ja YK:n virallisista kielistä ja kansainvälisen postin ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli.

Suomessa ranskan opiskelumahdollisuus löytyy suuresta määrästä perus- ja ylemmäntason kouluja.

Ranskaa pidetään hyvin sivistyneenä ja kulturellina kielenä, sillä useat taiteelliset vaikutteet ovat tulleet Ranskasta, maata pidetään "kulttuurin kehtona" ja tämän takia myös kieltä pidetään melko hienona.

Kielenä ranska on pehmeä ja soinnillinen. Lausumista pidetään yleensä hankalana, mutta ranska on ääntämiseltään täysin säännöllinen, päinvastoin kuin esimerkiksi englanti. Useimmiten sanan viimeinen kirjoitettu kirjain jää kokonaan ääntämättä, ja usein sanan viimeinen vokaali äännetään pitkänä. Kaikki tuntenevat ranskan kurkku-R-äänteen, joka johtuu legendan mukaan siitä, että Aurinkokuningas Ludvig XIV:llä oli ärrävika. Kaikki tietysti halusivat puhua niin kuin kuningaskin puhui, koska se oli hienoa, joten kurkku-r levisi yleiskieleen. Etelä-Ranskassa, erityisesti maaseudulla, r kuitenkin lausutaan yhä kuten suomessa.

Oikeinkirjoituksesta

Ranskan oikeinkirjoitus on suurimmalta osalta täysin loogista ja muutamalla säännöllä pärjää. Tässä mainitaan vain kirjaimet, joihin täytyy kiinnittää huomiota.

C, c ennen kirjaimia e, i ääntyy mutta ennen kirjaimia a, o, u [k

Ç, ç aina käytetään kun c-kirjaimen pitää ääntyä ennen kirjaimia a, o, ja u [s.

G, g ennen kirjaimia e, i ääntyy muuten [g

H, h ei äänny koskaan, vaikka saattaa olla aspiroitu eli konsonanttinen, jolloin sitä mahdolisesti edeltävä pronomi ei muutu lyhyempään muotoon.

J, j useimmiten joissain lainasanoissa myös [j

ll joko tai [j

I, i ennen toista vokaalia lähes ^*

R, r ääntyy aina uvulaarisena, eli kurkku-ärränä huolitellussa kielessä; sananloppuisena ei äännetä

S, r kahden vokaalin välissä muuten [s

U, u ääntyy ^*

W, w ääntyy tai [w

X, x ääntyy ^*, sananloppuisena ei äännetä

Y, y ääntyy lähes ^*

Z, z ääntyy [s tai

œ ääntyy kuten suomen ö, mutta myös joskus jopa [y

^* voidaan kirjottaa joko e tai é

^* voidaan kirjoittaa joko e, è, ê, ai tai ei

^* kirjoitetaan joko o, au tai eau

kirjoitetaan e (sanan keskellä ilman aksenttia oleva e ääntyy aina [ə)

^* voidaan kirjoittaa joko an, em, en tai am

^* voidaan kirjoittaa joko ien, in, aim, ain, im, en tai in

^* voidaan kirjoittaa joko on tai om

^* voidaan kirjoittaa joko œ tai eu

yhdistelmä oi ääntyy [wa

yhdistelmässä ui ääntyy [ɥi

^* yhdistelmässä gn

^* -ing-päätteisissä lainasanoissa

^* kirjoitetaan ch, sch tai sh

Kielioppi

Nominit

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti, tosin -e- tai -ion-päätteiset ovat usein feminiinejä. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen. Monikko muodostetaan useimmiten lisäämällä sanan loppuun pääte -s, mutta joskus myös -x.

Ranskassa on käytössä kuusi artikkelia. Maskuliinin epämääräinen yksikkö un, feminiinin vastaava une, näitä vastaavat määräiset artikkelit le, la ja vokaalilla tai vokaalisella h:lla alkavan sanan edessä l'. Monikossa ei tehdä eroa sanan suvun mukaan, vaan määräinen les on käytössä oli sanan suku mikä tahansa.

Ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa ja ne ovat usein pääsanan jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Adjektiivien vertailumuotoja voi muodostaa sekä sanoilla plus (enemmän) että 'moins (vähemmän).

Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa. Myös monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto. Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.

Verbit

Ranskan verbioppi on hyvin rikas, kuten muidenkin romaanisten kielten. Erilaisia verbimuotoja tunnetaan 22, joskin on tulkinnanvaraista, mitä niistä täytyy pitää erillisenä muotoja ja missä ero ilmaistaan eri tavoin.

Ranskan verbit taipuvat neljässä moduksessa: indikatiivissa, konditionaalissa, imperatiivissa ja subjunktiivissa. Indikaatiivissa on kahdeksan, konditionaalissa kaksi, imperatiivissa kaksi ja subjunktiivissa neljä aikamuotoa. Näiden lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja kaksi erilaista infinitiiviä, kaksi erilaista partisiipia sekä kaksi erilaista gerundia.

Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää imperfektiä, kuten ruotsissa ja englannissa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.

Subjunktiivi on verbimuoto, joka toisinaan suomennetaan konditionaalilla. Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä. Esimerkiksi: Je connais les rues de Paris bien que je n'aie pas visité Paris, tunnen Pariisin kadut, vaikka en ole käynyt Pariisissa ja je pense qu'il soit mieux si tu ne me parle pas, uskon että on parasta jos et puhu minulle.

Kuten muissakin sukulaiskielissä, ranskassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää molemmissa.

Numeraalit

Ranskan kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia. Luvut 70:stä eteenpäin muodostetaan Ranskassa puhutussa ranskassa erikoiseen tapaan. Luvut 70–79 ilmaistaan luvuilla 60 + 10–19. Luvut 80-99 ilmaistaan luvulla quatre-vingt (kahdeksankymmentä, kirjaimellisesti neljä kahtakymmentä) + 1–19.

Sanat mille (tuhat) ja million (miljoona) ovat ranskassa substantiiveja ja taipuvat monikossa.

Järjestysluvut muodostetaan useimmiten lisäämällä lukusanan perään -ième ja ne taipuvat suvun mukaan.

Lauseoppi

Ranskan perussanajärjestys on SOV, eli subjekti-objekti-verbi. Käänteistä sanajärjestystä käytetään kysymysten muodostamiseen: est-ce ton nouveau chapeau - onko se uusi hattusi (kirjaimellisesti: on-se uusi hattusi).

Sivulauseita voidaan yhdistää lukuisilla konjunktioilla tai relatiivipronomineilla, que (mitä, jota), qui (kuka, mikä), où (jossa, jonne, josta) tai dont (jonka).

Katso myös

Ranskan akatemia

Aiheesta muualla

Wikipedia-logo-fr.png]]

Gourt Home::Gourt :: Ranskan kieli