Paleoseenikausi

Paleoseenikausi oli liitukauden päätyttyä 65,5-55,8 miljoonaa vuotta sitten. Kauden alusta on löydetty niukasti fossiileja, mutta 0,4-0,5 miljoonan vuoden kuluttua tuhosta uusia lajeja alkoi syntyä, mm. melko alkeellisia liitukauden nisäkkäiden suurempia perillisiä. Liitukauden, dinosaurusten valtakauden, jäljiltä kauden alun nisäkkäät olivat alkeellisia, pieniä yöeläimiä: hyönteissyöjiä ja kasvisyöjiä. Monet eläimet olivat sopeutuneet metsäelämään ja puissa kiipeilyyn. Oli oravamaisia ja siilimäisiä nisäkkäitä sekä lepakoita. Nisäkkäät kasvoivat ja lajiutuivat uusiksi lajeiksi kauden edetessä. Sittemmin sukupuuttoon kokonaan kuolleet kreodontit, mm Hyaenadon, olivat kauden johtavia nisäkkäitä, ne muistuttivat koiran ja karhun yhdistelmää. 30-senttinen Miacis oli koiraa muistuttava varhainen nykyisten petojen esi-isä. Oli myös lammasmaisia ja hevosmaisia ja sarvikuonomaisia melko pieniä eläimiä. Kädelliset ilmestyivät paleoseenikaudella kehittyen oravamaisista eläimistä ja kasvaen metrin mittaisiksi. Puupäästäistä muistuttavista paleoseenikauden kädellisistä lähti kehittymään ihminen.

Paleoseenikauden evoluutiosta ja ilmastosta

Liitukauden joukkotuhosta selvisi Pohjois-Amerikassa noin kilon painoisia nisäkkäitä tai nämä olivet lisääntymiskykyisimpiä. Liitukauden ja tertiäärikauden rajalla on harvinaista maa-alkuainetta iridiumia sisältävä kerrostuma, KT-raja, jonka arvellaan syntyneen suuren asteroidin törmäyksessä, joka ehkä aiheutti dinosaurusten tuhon.

Paleoseenikauden alussa oli luultavasti lyhyehkö kylmä kausi, jonka aiheutti liitukauden lopun asteroiditörmäyksen ilmakehään nostattama pöly. Muuten kausi oli nykyistä lämpimämpi, pieniä lämpötilan vaihteluita, hieman viilenevää. Ilmasto muuttui tällä kaudella nopeasti nykyistä kuivemmasta nykyistä kosteammaksi. Muutos oli nopeinta kauden keskivaiheilla.

Paleoseenikauden lopussa ja eoseenikauden alussa oli lämpötilamaksimi, jollaista ei sen koomin ole saavutettu kenotsooisella maailmankaudella. Lämpötila nousi melko lyhyessä ajassa 8-10 astetta. Alkuun puita kasvoi jopa leveysasteella 80.

Taeniodontit

Noin 0,5 miljoonaa vuotta kauden alun jälkeen oli Pohjois-Amerikassa kehittynyt taeniodontteja (Taeniodonta) luultavasti myöhäisen liitukauden hyönteissyöjistä. Taeniodontti muistutti oravan ja koiran sulautumaa, jolla oli osi kärsä ja kädet sekä suuri häntä. Tunnetuin taeniodontti on opossumia muistuttava Onychodectes joka oli ison kissan tai pienen koiran kokoinen ollen noin 60 cm pitkä. Eläimellä olivat suuret kaivueturaajat ja pitkä häntä. Eläin söi kasveja ja myös pieniä eläimiä, eli oli kaikkiruokainen. Myöhemmin taeniodonttien kehittyessä niiden kallo lyheni ja leveni evoluution edistyessä. Erikoistumattomat taeniodontit kuten Onychodectes elivät vain keskipaleoseenille asti, ja juurten kaivajat jäivät tämän jälkeen jatkamaan tätä haaraa. Mutta myös 0,5 miljoonaa vuotta sitten eli Wortmania, joka oli kehittynyt taeniodontti, stylinodontidi joka painoi vain 20 kiloa. 2 miljoonaa vuottä myöhemmin ilmestyi Psittacotherium joka oli 50 kiloa painava suuri stylinodontidi, joka kaivoi maasta juuria. Se viihtyi kosteille seuduilla ja oli kömpelöliikkeinen. Varhaisella paleoseenikaudella eli jossain määrin skunkkia () muistuttava kasveja ja eläimiä syövä Chriacus. Yksi varhaisimmista paleoseenikauden nisäkkäistä oli istukallinen hieman rottamainen Deltatherium joka tunnetaan myös liitukaudelta. Paleoseenikaudella eli multituberkulaatteja, jyrsijämäisä kasvinsöjiä.

Paleoseenikauden kasvinsyöjät

Paleoseenikauden kasvinsyöjiin kuului ruohoa laiduntava, lampaankokoinen, hasellilajkainen hevosenpäinen Ectoconus. Ectoganus oli hieman ahmaa muistuttava matala kasvinsyöjä. Myöhäisen paleoseenikauden Caprolestes muistutti oravaa. Phenacodus oli Condylartha-ryhmään kuuluva varhainen kasvinsyöjäsorkkaeläin, joka muistutti kyyryssä olevaa gasellia. Dinocerata-ryhmän kasvisyöjämesonykit (sorkkaeläimet) olivet sarvikuonomaisia.

Paleoseenikauden pedot

Paleoseenikaudella nisäkkäitä pyydystivät krokotiilit ja jättiläislinnut. Mutta nisäkkäistä alkoi kehittyä sutta tai karhua muistuttavia saalistajia kreodontteja (Creodonta) ja nykyisten petoeläinten (Carnivora) koiramaisia edeltäjiä. Etelä-Amerikassa kehittyi saalistajapussieläimiä esim borhyaenidit. Kreodonttien ja nykyisten petojen esi-isät olivat luultavasti paleoryctidejä, rotan kokoisia liitukauden tyypillisä piennisäkkäitä. Tyypillinen varhaispeto oli Proctitis joka oli paleoseenikaudelle tyypillinen varhaispeto, viverravidi ( Viverravidae) joka söi hyönteisiä mutta myös pikkueläimiä. Viverravideja pidetään joskus nykyisten petojen esi-isinä. Myöhäspaleoseenilla ilmestyi toinen petoryhmä, Miacidae, esim Uintacyon. Mesonykit (Mesonychia) olivat sutta, karhua tai hyeeenoita muistuttavia sorkkapetoeläimiä.

Noin neljässä miljoonassa vuodessa 61 miljoonaa vuotta sitten joukkosukupuuton jälkeen evoluutio oli kehittänyt koirankokoisa nisäkkäitä eri evoluutiohaaroihin.

Ihmiseen ja apinoihin johtanut hyönteissyöjänkaltaisten linja oli eronnut omaksi kehityshaarakseen jo aikaisemmin. Monet eläimet saivat alkunsa petoeläintenkaltaisista. Eläimistössä oli nokkaeläimiä, ja marsumaisia pussieläimiä , jotka olivat kengurujen edeltäjiä. Kauden alkuvaiheilla erosivat ns petoeläintenkaltaisista petojen ja kavioeläinten (hevonen, norsu) kantamuodit. Kauden lopulla kavioeläinten päälinjasta erosivat kemelin ja hirvieläinten edeltäjä, norsun ja valaan edeltäjä, ja sarvikuonon ja hevosen edeltäjä sekä titaanin, sarvikuonomaisen lajin esi-isä.

Jättilinnut

Tunnettuja eläimiä olivat strutsia muistuttavat jättiläislinnut (hirmulinnut) jotka eivät kyenneet lentämään, esim valtava Gastonris. Todella hirviömäinen jättilintu Diathryma ilmestyi myöhäisellä paleoseenikaudella. Lintu oli hieman strutsimainen 2 metriä korkea, 200 kilon painoinen. Paleoseenikaudella eli myöhemmin sukupuuttoon kuollut heimo Multituberculates. Myöhäisellä paleoseenikaudella ilmestyivät varhaiset pöllötyypit Ogygoptynx ja Berruornis USA:ssa ja Ranskassa.

Paleoseenin jako

Danian 65,5 - 61,7 Mvs
Selandian 61,7 - 58,7 Mvs
Thanetian 58,7 - 55,8 Mvs

Pohjois-Amerikassa jaetaan

Pohjois-Amerikasta on tehty merkittäviä paleoseenikauden nisäkäslöytöjä.

Lancian (Mastrichtian/liitukautta)
Torrejonian 64-61 miljoonaa vuotta sitten(jaetaan 6 alajaksoon)
Tiffanian 61-56 miljoonaa vuotta sitten.
Puerca

Paleoseeni-eoseeni-lämpöhuippu ja joukkotuhojen syyt

Paleoseenin lopulla saavutettiin paloseeni/eoseeni-lämpöhuippu (PETM tai IETM) joka ilmeisesti aiheutti monien lajien tuhon. Tämä oli geologisesti katsoen juuri alkaneen kenotsooisen maailmankauden yksi merkkitapahtuma. Meren lämpötilat nousivat 8-10 astetta muutamassa tuhannessa vuodessa ja meri lämpeni koko syvyydeltään. Meren kemiassa sattui dramaattisia muutoksia. Hiili-isotooppien suhde muuttui monin paikoin. Kevyttä hiili-isotooppia C-12 tulvi ilmakehään syrjäyttäen raskaamman C-13:n. Hiiltä sisältävä kaasu oli mahdollisesti ainoastaan metaania. Metaani on lähtöisin klatraateista, mineraaleista joissa on metaanihydraattia. Näitä klatraatteja esiintyy mannerten reunoilla olevissa kerrostumissa, sedimenteissä. Mataanilla on 21 kertaa suurempi kasvihuonevaikutus (maailmanlaajuinen lämmityspotentiaali Global Warming Potential GWP) kuin hiilidioksidilla. Metaani hajoaa ja vapauttaa hiilidioksidia. Hiilidioksidi kasvattaa meren happamuutta ja liuottaa pois kalkkikuoria. Muutos näkyy kivissä punaisena savena, koska kallkki puuttuu siitä. Karbonaattikuoria alkoi esiintyä lajeilla vasta 50000 vuoden kuluttua, ja palautuminen normaaliin kesti 100000 vuotta. Eoseenin alussa Maa säilyi lämpimänä 80000-200000 vuotta.

Luettelo paleoseenikauden nisäkkäistä

Acheronodon
Anconodon
Andrewsarchus mongoliensis
Baiotomeus
Bisonalveus browni
Boffius
Cernaysia
Cimolodonta
Cimolodontidae
Cimolomyidae
Condylarth
Ectoconus
Eucosmodon
Gondwanatheria
Hainina
Kimbetohia
Kogaionidae
Krauseia
Lambdopsalis
Leptictidium
Liotomus
Mesodma
Mesonychid
Microcosmodon
Mimetodon
Neoliotomus
Neoplagiaulacidae
Neoplagiaulax
Parectypodus
Pentacosmodon
Plesiadapis
Prionessus
Prochetodon
Ptilodontoidea
Ptilodus
Purgatorius
Sphenopsalis
Stygimys
Taeniodont
Taeniolabidoidea
Taeniolabis
Xanclomys
Xyronomys

Katso myös

Geologiset ajanjaksot

Gourt Home::Gourt :: Paleoseenikausi