Ottorino Respighi (s. 9. kesäkuuta 1879 Bolognassa – k. 8. huhtikuuta 1936 Roomassa) oli italialainen säveltäjä.

Respighi opiskeli Bolognassa viulunsoittoa ja sävellystä. Opettajista erityisesti Giuseppe Martucci (1856-1909) antoi hänelle herätteitä uuteen italialaiseen soitinmusiikkiin, vastapainoksi dominoivalle italialaiselle oopperalle. Vuonna 1900 hän matkusti orkesterin muusikkona oopperavierailulle Pietariin, missä sai opetusta Nikolai Rimski-Korsakovilta, jonka luo hän palasi vielä uudestaan 1902. Rimski-Korsakov vaikutti ratkaisevasti hänen loistavaan, värikkääseen soitinnustaitoonsa. Respighi opiskeli jonkin aikaa myös Berliinissä, missä tutustui Max Bruchiin ja Ferruccio Busoniin. Vuodesta 1913 hän toimi sävellyksenopettajana Rooman Santa Cecilia – akatemiassa ja 1924-26 sen johtajana.

Muiden 1880-luvulla syntyneiden italialaissäveltäjien tavoin Respighi kaipasi uudistusta, joka avaisi näkymiä aikansa eurooppalaisiin virtauksiin, joskin ei itse kuulunutkaan joukon radikaaleimpiin. Respighin ensimmäiseen ja parhaaseen luomiskauteen liittyvät hänen yhteytensä ranskalaiseen impressionismiin, sekä mieltymys Richard Straussin innoittamaan tietoiseen soinnilliseen sensualismiin ja välittömään ilmaisuun.

Respighin musiikin runollisuus, joka ilmenee jo oopperassa Semirama (Bologna 1910) löysi lopullisesti viimeistellyn muotonsa sinfonisessa runossa Fontane di Roma (Rooman suihkulähteet 1916) joka saavutti suuren menestyksen Arturo Toscaninin johdolla. Teoksessa on kuultavissa loistavien sointikuvien rinnalla intiimejä, herkkiä jaksoja, jonkalaisia hän kehitteli edelleen myöhemmissä, kevyemmin ja pidättyvämmin luonnehdituissa teoksissaan kuten I pini di Roma (Rooman pinjat 1924) tai Trittico Botticelliano (Botticelli triptyykki 1927) Häntä on hyvin osuvasti luonnehdittu italialaisen maiseman sävelmaalariksi!

Silloinkin kun Respighi käytti luomistyönsä lähteinä gregoriaanista laulua tai renessanssimusiikkia hän piti kiinni ensimmäisten menestysteostensa tyylistä eikä sen vuoksi tullut seuranneeksi myöhempää yleiseurooppalaista kehitystä. Hän pysytteli tuotannossaan kapea-alaisena, mutta taidoiltaan tunnustettuna säveltäjänä. Hänen soitinmusiikkiansa, kamarimusiikki mukaan luettuna on pidetty yleisesti kiinnostavampana kuin näyttämömusiikkia.

Respighi vieraili Helsingissä 1933 johtaen sinfoniakonsertin ja Suomalaisessa Oopperassa oopperansa Maria Egyptiläinen.

Tunnetuimmat teokset

Orkesteriteokset:

• Sinfonia drammatica (1913-14)
• Fontane di Roma (Rooman suihkulähteet, sinfoninen runo) (1914-16)
• Pini di Roma (Rooman pinjat, sinfoninen runo) (1923-24)
• Feste Romane (Rooman juhlat, sinfoninen runo) (1928)
• Antiche danse e aria per liuto (Antiikin tansseja ja aarioita, (vapaita sovituksia 1500-1600-luvun luuttumusiikista.) 1.sarja (1917), 2.sarja (1924), 3.sarja jousille (1931)
• Rossiniana (Rossinin pianokappaleista) (1925)
• Vetrate di Chiesa (Kirkon lasimaalauksia, 4 sinfonista impressiota) (1925)
• Impressione brasiliane, sinfoninen sarja (1927)
• Trittico Botticelliano (Botticelli triptyykki) (1927)
• Gli uccelli (Linnut) (sovituksia 1600-1700-luvun cembalokappaleista) (1927)

Baletit:

• La Boutique fantasque (Noiduttu leikkikalukauppa) (Rossinin musiikkiin) (1919)

Konsertot:

• Pianokonsertto (1902)
• Concerto all’antica, viululle ja orkesterille (1908)
• Adagio con variazioni, sellolle ja orkesterille (1920)
• Concerto Gregoriano, viululle ja orkesterille (1921)
• Concerto in modo misolidio, pianolle orkesterille (1925)

Italialaiset säveltäjät

Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | אוטורינו רספיגי | Ottorino Respighi | オットリーノ・レスピーギ | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi | Ottorino Respighi