Ottawa-intiaanit

Bandera Ottawa nation.png Ottawat olivat intiaanikansa, joka kuului algonkinien kielikuntaan. Heitä pidettiin synnyinnäisinä kauppiaina, jotka liikkuivat tuohikanooteillaan pitkiä matkoja suurten järvien alueilla. He tekivät kauppaa jo paljon ennen valkoisten tuloa. Heitä oli noin 8000 henkeä eurooppalaisten saapumisen aikoihin. He jakaantuivat neljään heimoon: kiskagon, sinago, nassauakueton ja Sable, joiden poliittiset yhteydet olivat erittäin löyhiä.

Sukulaiskansat

Ottawat saapuivat Huron-järven itäpuolisille alueille joskus 1400-luvulla. He tulivat samaa algonkinmurretta puhuvien ojibwaytten ja pottawatomien mukana. Viimeksimainitut jatkoivat länttä kohti, mutta ottawat jäivät Huron-järven saarille valiten varsinaiseksi pääpaikaksi Manitoulin saaren. He viettivät saarilla myös talvet. Osa kansasta asusti Manitoulista kaakkoon sijaitsevalla Brucen niemimaalla. Osa kylistä suojattiin kuten täälläpäin oli perinteistä, paaluvarustuksin.

Ystäviä ja vihollisia

Perinteisiä vihollisia olivat foxit, saukit ja mascoutenit. Huronien ja tionontatien kanssa he kävivät paljon kauppaa ja ranskalaisten ilmaannuttua alueelle vuonna 1615, ystävystyivät he näiden kanssa. Ottawien kauppamiehet kuljettivat vesiteitse paljon turkiksia,tupakkaa ynnä muuta ranskalaisille ja saivat vastineeksia eurooppalaisen teollisuuden erilaisia tuotteita.

Ottawat olivat liitossa huronien kanssa,mutta irokeesien voimakas liitto onnistui lähes tuhoamaan huronit sotaisilla hyökkäyksillään. Vuonna 1649 irokeesiheimojen sotatoimet pakoittivat ottawat jättämään kokonaan Manitoulin. He pakenivat kohti länttä, Wisconsinin Green Bayhin 1651 ja myöhemmin saman kymmenluvun lopulla tuli aika siirtyä Yläjärven eteläisille rannoille. Vuonna 1660 joukko ottawia asettui asumaan mdewakanton-siouxien maille luoteis-Wisconsiniin. Siellä he ystävystyivät tionontati- ja huronintiaanien kanssa,jotka olivat paenneet irokeesien hyökkäyksiä heidän kyliinsä. Pakolaiset olivat yhdistyneet ja kulkivat wyandot-nimen alla. Nyt ottawat ja wyandotit päättivät pysyä ystävinä ja kulkea yhdessä. Siouxit kuitenkin katsoivat,että vieraiden aika oli häipyä heidän mailtaan. Niin ottawat siirtyivät kohti kaakkoisia alueita wyandotit vanavedessään asettuen 1670-luvun alussa asumaan Mackincsalmen seuduille Michiganiin.

Näihin aikoihin olivat irokeesit solmineet rauhan ja ottawat uskaltautuivat lähteä hieman laajemmin liikkumaan . Heitä asettui Erie-järven yläpuolelle,jossa sijaitsee nykyinen Detroit. Heitä siirtyi myös Kanadaan. Ottawien määrä ei juurikaan ollut vähentynyt,sillä kulkutaudit ja suuret sodat olivat ohittaneet heidät.

Kauppamiehistä sotureiksi

1700-luvun alussa alkoi ottawista kehkeytyä vähitellen soturikansaa. Ehkä tämä asia johtui paljolti siitä,että ranskalaiset ystävät yllyttivät intiaaneja tuhoamaan toisiaan. Vuonna 1712 hyökkäsivät ottawat ja pottawatomit Fort Detroitin ympärillä asuvien fox- ja mascouten-intiaanien kimppuun. Ranskalaiset valehtelivat ottawille että edellä mainitut heimot aikoivat vallata linnakkeen ja tuhota sen. Ottawat eivät epäilleet ranskalaisten sanoja, vaan halusivat auttaa ystäviään tuhoamalla intiaanit Fort Detroitin seuduilta. Noin 800 foxia ja mascoutensia tapettiin. Vangitut soturit sidottiin kidutuspaaluihin ja poltettiin. Ranskalaiset saivat näin tahtonsa läpi, mutta edessä oli myöhemmin monet sodat fox-intiaaneja vastaan. Ottawat taistelivat sodissa ranskalaisten puolella. Myös wyandotit olivat mukana ottawien rinnalla.

Eurooppalaisten sota

Ottawat saivat itselleen vahvan johtajan,kun vuonna 1755 valittiin heidän suureksi päällikökseen 35-vuotias Pontiac. Pontiacilla oli paljon järkeviä ajatuksia,joita hän alkoi heti toteuttaa. Ensiksi hän perusti intiaaniliiton,johon kuuluivat oman kansan lisäksi ojibwayt,potowatomit ja miamit. Käytännössä liitto hallitsi suurten järvien aluetta ja oli läntinen vastine idän irokeesiliitolle. Samoihin aikoihin oli tapahtumassa mullistavia muutoksia ympärillä asuvien eurooppalaisten suhteissa,sillä britit ja ranskalaiset olivat riitaantuneet. Heidän välinen sotansa alkoi 1756.

Tässä sodassa olivat ranskalaiset aluksi voitolla. Paljon intiaaneja soti Ranskan puolella,koska englantilaisten intiaanipolitiikka oli surkeaa. Britit menettivat liittolaisiaan,kun useat heimoista vaihtoivat puolta sodan tuoksinassa. Pontiac liittonsa kanssa taisteli Ranskan riveissä. Britit lähettivät kuitenkin yhä lisää sotilasosastoja meritse Amerikan mantereelle ja lisäksi he onnistuivat saartamaan merillä ranskalaisjoukkojen kuljetukset. Vaakakuppi alkoi kallistua nyt Englannin puolelle. Ranskalaiset ajettiin kanadaan ja suurten järvien etelänpuolella olevat linnakkeet joutuivat näin brittien haltuun. Jos eurooppalaisia oli kaatunut paljon niin samoin kävi intiaaneille. Heidän tappionsa olivat valtavat sodassa,jossa he olivat auttaneet valkoista miestä.

Pontiacin kapina

Sota loppui Pariisissa tehtyyn rauhaan 1763. Rauhan yhteydessä tehtiin myös päätös jakaa suuria alueita algonkinkieliryhmän intiaanien alkuperäisistä maa-alueista englantilaisille. Tämä sai ottawa-päällikkö Pontiacin raivon valtaan. Samaan aikaan delawarein profeetta Neolin saarnasi intiaaneille paluuta entisaikoihin. Kaikki olisi taas hyvin,ellei valkoista miestä olisi. Monet heimopäälliköt uskoivat yhä intiaanien voimaan. Niin myös Pontiac. Hänen vihollisiaan olivat nimenomaan englantilaiset.

Pontiacin kapina alkoi huhtikuussa 1763,kun Pontiac uskoi viekkaudella valtaavansa Brittien valtaan joutuneen Fort Detroitin linnakkeen. Intiaanien piti vain päästä ensin neuvotteluihin linnakkeeseen ja avata portit ulkopuolella väijyville ottawa- sotureille. Hanke epäonnistui,sillä tieto siitä oli vuotanut. Pontiac ei jättänyt leikkiä sikseen,vaan antoi käskyn alaisilleen hävittää kaikki asumukset ja varastot linnakkeen ulkopuolelta. Ottawat,pottawatomit ja huronit piirittivät Fort Detroitia puoli vuotta. Samalla sota levisi itään ja etelään. Pontiacin joukkoihin yhtyi yhä uusia heimoja. Mm. wyandotit,kickapoot,peoriat,mingot,delawaret ja shawneet tulivat mukaan. Jopa perinteiset viholliset irokeesiliiton senecat ottivat osaa kapinaan tuhoamalla muiden heimojen avustamina kolme brittilinnaketta. Ranskalaiset olivat hengessä mukana yllyttäen Pontiacia ja hänen vahvaa intiaaniliittoaan nujertamaan englantilaiset. 2000 uudisasukasta kuoli kapinan yhteydessä. Kaikkiaan kahdeksan linnaketta joutui antautumaan. Fort Detroit,Fort Niagara ja Fort Pitt pysyivät briteillä. Viimeksimainitussa linnakkeessa turvauduttiin biologiseen sodankäyntiin heittämällä intiaaneille isorokon saastuttamia huopia varuskunnan sairaalasta. Tämä saattoi pelastaa Pennsylvanialaiset,sillä intiaaneja menehtyi rokkoon. Apujoukkojen tulo lopetti Fort Pittin piirityksen.

Syksyllä Pontiac sai ranskalaisilta kehoituksen lopettaa sota.Pontiac oli koko ajan uskonut saavansa apua ranskalaisilta. Nyt hän käsitti,ettei sitä tulisi. Hän tajusi myös,etteivät intiaanit pystyisi voittamaan sotaa,koska siirtolaisia vyöryi enemmän ja enemmän. Osa Pontiacin joukoista oli tehnyt jo rauhan brittien kanssa ja vuonna 1765 myös Pontiac sotureineen suostui rauhanehtoihin. Sen jälkeen hän pysyi brittien ystävänä. Mutta arvostus intiaanien keskuudessa kärsi,sillä Pontiacin veljeilyä ei katsottu englantilaisten kanssa suopein silmin. Ollessaan vierailulla illinoisien kylässä vuonna 1769 iskettiin Pontiac takaapäin hengiltä. Syyllinen oli eräs peoria- heimon mies,joka oli englantilaisen turkismetsästäjän apulainen. Murhan motiivi jäi epäselväksi.

Nykypäivään

Ottawat järjestivät joitakin kostoiskuja illinoisien maille päällikkönsä murhan vuoksi,mutta mitään suuria kahakoita ei tullut. Detroitin alueelta he siirtyivät 1800-luvun alkupuolella Ontarioon,taistelivat englantilaisten ja shawnee-intiaanien puolella amerikkalaisia vastaan. Sen jälkeen he liikkuivat reservaateista toiseen hallituksen painostamina päätyen Oklahomaan,jossa heitä asuu yhä. Heitä sulautui myös potawatomeihin. Kanadan puolella asuneet ottawat saivat jo 1850-luvulla maata Michiganjärven itälaidoilta. Maat ovat heidän yksityisessä omistuksessaan. Siellä asunee tänä päivänä yli 3000 ottawaa ja muualla Yhdysvalloissa ainakin 6000. Oma kieli on säilynyt. Myös päällikkö Pontiacin nimi jäi elämään automerkkinä.