Gourt Home::Gourt :: Ortografia
Ortografia eli oikeinkirjoitus on kielen kirjoituksen säännöstö. Ortografia kattaa sekä sanojen kirjoituksen että välimerkit (kuten suomen pilkkusäännöt).
Suurin osa maailman kielien oikeinkirjoitusjärjestelmistä on äännepohjaisia eli niissä kirjoitetun kielen yksiköt tavalla tai toisella vastaavat puhutun kielen äänteitä. Tiukan foneemiperiaatteen mukaan kielen tulisi toteuttaa ideaalia "luetaan niin kuin kirjoitetaan" eli jokaista kielen merkityksellistä äännettä (eli foneemia) pitäisi vastata tasan yksi kirjain (tai grafeemi). Tämäkään määritelmä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen — on usein huomattavan vaikeata rajata merkityksellisten foneemien joukkoa (joka usein vielä vaihtelee murteesta toiseen) tai edes kielen grafeemien joukkoa, erityisesti jos ne koostuvat useammasta merkistä — mutta kaikkien luonnollisten kielten ortografia kuitenkin poikkeaa tästä vaihtelevin määrin. Lisäksi monet muinaiskulttuurien kielet kuten muinaisegypti sekä kaukoaasialaiset nykykielet kuten japani ja kiina noudattavat osittain toisenlaista järjestelmää: monien sanojen kirjoitusmuoto on ennen kaikkea esittävä eli symbolinen pikemmin kuin äänteisiin perustuva.
Ääntämiseen perustuvassa ortografiassa taistelee vallasta kolme pääperiaatetta:
- Foneemiperiaate, joka vaatii, että sanat on aina kirjoitettava tarkoin senhetkisen äänneasun mukaan.
- Historiallinen periaate, joka ei hyväksy sanojen kirjoitusasun muuttamista äänneasun muuttumisen myötä.
- Periaate, jonka mukaan sanan vartalo ei saa kirjoituksessa muuttua taivutettaessa. Jos tätä periaatetta noudatettaisiin suomen tehdä-verbin kirjoituksessa, kirjoitettaisiin tämän verbin ensimmäinen infinitiivi tekdä, koska sen vartalo on tek-. Kysymys, minkä verran tätä periaatetta pitäisi noudattaa, korostuu suomen kaltaisissa kielissä, joissa sanoihin lisättäviä päätteitä on paljon ja sananvartalot usein foneettisesti muuttuvat taivutettaessa.
Suomen ortografia
Suomen ortografia on moniin muihin kieliin (esimerkiksi englantiin ja ranskaan) verrattuna foneemiperiaatteelle hyvin uskollinen. Poikkeuksia foneemiperiaatteesta on silti suomenkin ortografiassa.
Merkittävin ja tunnetuin poikkeus on ŋ-äänne ("äng"), joka on eri foneemi kuin /n/, mutta jolla ei ole aakkostossa omaa kirjaintaan. Äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt /ŋ/ sanassa keŋkä kirjoitetaan "kenkä", kun taas pitkä /ŋ/ taivutusmuodossa keŋŋän kirjoitetaan "kengän". Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: eŋlanti kirjoitetaan "englanti", maŋneetti kirjoitetaan "magneetti", koŋgestio kirjoitetaan "kongestio", jne. Jukka Korpela on ehdottanut, että ängää alettaisiin merkitä espanjan kielessä esiintyvällä ñ-kirjaimella, joka ei tosin espanjassa tarkoita ängää, vaan liudentunutta n:ää.
Osittainen lista muista merkittävistä poikkeuksista:
- pitkät vokaalit merkitään kahdentamalla vokaali
- peräkkäiset lyhyet vokaalit pitää siten erottaa välimerkillä: "tasa-arvo", "ruo'on"
- vokaalin pituus oikeinkirjoituksessa määräytyy usein lähdekielen eikä suomen lausumisen perusteella: symbooli → "symboli", Austraalia → "Australia"; nykyään tosin kirjoitetun kielen mukainen lausumisasu valtaa alaa yhä enenevässä määrin
- loppukahdennuksen merkitsemättä jättäminen: Tulep pian → "Tule pian"
- assimilaation merkitsemättä jättäminen: Olempa → "Olenpa"
- konsonanttien kahdentaminen tai kahdentamatta jättäminen lainasanoissa
- kaksoiskonsonantti kirjoitetaan yhtenä: kamppanja → "kampanja", samppoo → "sampoo"
- yksi konsonantti kirjoitetaan kahtena: penisiliini → "penisilliini", asistentti → "assistentti"
- lainasanojen alkuperäisen kirjoitusmuodon säilyttäminen: pitsa → "pizza" (myös "pitsa"), siti → "city"
- soinnillisten klusiilien g ja b merkitseminen, vaikka ne voidaankin arkikielessä lausua soinnittomina: kreippi → "greippi", panaani → "banaani"; toisaalta sivistyneeseen lausumiseen b ja g kuuluvat p:stä ja k:sta erillisinä äänteinä
- "nf", ja "mf" luetaan µf: "sinfonia" → siµfonia
- tarkoituksella erotetut homonyymit: sian/sijan, haltia/haltija
- yksittäiset poikkeukset: ruuan → "ruoan", sydämmen → "sydämen"
Katso myös
Linkit
Orthographie | Chiàⁿ-jī-hoat | Reizhskrivadur | Правопис | Ortografia | Pravopis | Retskrivning | Orthographie | Ορθογραφία | Orthography | Ortografía | Ortografio | Orthographe | Ortografía | Pravopis | Ortografia | אורתוגרפיה | Orthographia | Helyesírás | Spelling | 正書法 | Schriefwies | Ortografia | Ortografia | Орфография | Orthography | Ortografi | Ortografeye | 正字法
"Ortografia"