Nicholas II of Russia painted by Earnest Lipgart.jpg | Nicholas II of Russia, photograph.jpg Nikolai II (syntyi 18. toukokuuta 1868, kuoli 16. heinäkuuta 1918) oli viimeinen Venäjää hallinut keisari, jonka valtakausi kesti 1894-1917. Ennen tsaariuttaan hän oli perintöruhtinaana mm. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansleri 1881-1894. Nikolai II:n isä ja edeltäjä oli Aleksanteri III.

Nikolai syntyi keisari Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan (syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar) perheeseen 1868. Hänet, kuten myös hänen sisaruksensa, kasvatettiin kovassa kurissa ja nuhteessa. Nikolai tottui tottelemaan isäänsä asiassa kuin asiassa, ja hänen vartuttuaan tämä määräsi hänet osallistumaan erilaisten valiokuntien toimintaan. Nikolai kuitenkin normaalin nuoren miehen tavoin piti poliitiikkaan liittyviä asioita kuivina ja mielenkiinnottomina, ja juhli mieluummin upseeritovereidensa kanssa ravintoloissa ja nuorten naisten kanssa Pietarin edustalla olevilla saarilla. Ensimmäistä kertaa perintöruhtinas uhmasi isänsä tahtoa alkaessaan seurustella Keisarillisen baletin nuoren tanssijattaren Mathilde Krzesinskan kanssa.

Nuoret erotettiin kuitenkin pian toisistaan, kun perintöruhtinas Nikolai ja hänen pikkuveljensä suuriruhtinas Juri lähetettiin pitkälle maailmanympärysmatkalle lokakuussa 1890. Matka ei päättynyt hyvin; Juri sairasti tuberkuloosia, ja vanhemmat päättivät keskeyttää Jurin matkan ja lähettää pojan Kaukasiaan toipumaan. Myöskin Nikolain matka sai ikävän päätöksen, kun eräs japanilainen poliisimies hyökkäsi kruununperijän kimppuun miekalla heidän vieraillessaan Otsun kaupungissa Japanissa keväällä 1891. Kreikan prinssi Georgios pelasti uhkaavan tilanteen onnistuessaan pudottamaan miekan hyökkääjän kädestä kävelykepillään.

Pietariin palattuaan Nikolai jatkoi jälleen suhdettaan Matilda Kšesinskajaan isänsä vastustuksesta huolimatta. Kuitenkin Nikolain elämän suuri rakkaus ei ollut Matilda, vaan eräs nuori saksalainen prinsessa, Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix, setänsä Sergei Aleksandrovitšin vaimon suuriruhtinatar Elisabetin pikkusisko. Vuonna 1894 Nikolai kertoi avoimesti Matildalle rakkaudestaan Alixiin ja kertoi toivovansa häntä morsiamekseen. Tsarevitšin ja tanssijattaren suhde päättyi samana vuonna, ja Matilda meni myöhemmin naimisiin Nikolain serkun, suuriruhtinas Andrei Vladimirovitšin kanssa.

Keisariparin pitkään jatkuneen vastustuksen jälkeen Nikolai sai viimein luvan kosia rakastettuaan kun tsaarin terveydentila äkkiä heikkeni. Keväällä 1894 pari kihlautui ja lokakuussa prinsessa Alix saapui tsaariperheen luokse Livadijaan, Krimille. Viimeisillä voimillaan tsaari siunasi nuoren parin, jonka jälkeen hän pian kuoli omassa vuoteessaan. Näin nuoresta perintöruhtinaasta tuli koko Venäjän keisari.

Prinsessa Alix kastettiin ortodoksiseen uskoon, ja hänestä tuli "oikeauskoinen suuriruhtinatar Aleksandra Fjodorovna." Häät pidettiin pian tsaarin hautajaisten jälkeen, ennen paastonajan alkua, ja suruajasta johtuen ne olivat matalaprofiiliset ja hiljaiset.

Nikolai II ja keisarinna Aleksandra kruunattiin virallisesti 26. toukokuuta 1896 Uspenskin katedraalissa Moskovassa. Juhlallisuudet olivat valtavat, ja kautta Venäjän saapui ihmisiä seuraamaan uuden tsaarin kruunaamista. Kruunajaispäivällisille osallistui yli 7000 vierasta. RomanovGreatDuchesses.jpeg Nikolain ja Aleksandran perheeseen syntyi viisi lasta: Olga (s. 1895), Tatjana (1897), Maria (1899), Anastasia (1901) ja viimein vuonna 1904 kruununperijä, tsarevitš Aleksei. Aleksei kuitenkin syntyi sairaana. Hän sairasti hemofiliaa, samaa perinnöllistä tautia kuin mm. Espanjan kuningashuoneen prinssit. Aleksein syntymästä lähtien epätoivoiset vanhemmat yrittivät kaikkensa löytääkseen lääketieteen kieltämän parannuskeinon. Tästä syystä keisariperheen lähipiiriin pääsi myös siperialainen talonpoika, "pyhä mies" Grigori Rasputin. Keisarinna Aleksandra uskoi syvästi Rasputinin kykenevän parantamaan hänen poikansa, ja tämä läheinen suhde kansan riettaana ja sivistymättömänä moukkana pitämään mieheen entisestään kasvatti kansan ja keisariperheen välillä vallitsevaa vihaa ja epäluuloisuutta.

Nikolain hallitusvuodet muodostuivat vaikeiksi. Hänen hallintonsa aikana Venäjä joutui käymään läpi Venäjän-Japanin sodan ja ensimmäisen maailmansodan. Hän oli kuitenkin enemmän isä ja puoliso kuin vahva hallitsija, ja siksi Venäjä ensimmäisen maailmansodan lähestyessä oli yhä lähempänä suistumista vallankumoukseen työläisten vaatiessa lisää oikeuksia ylimystöltä. Nikolai oli kasvatettu uskomaan omaan asemaansa Jumalan valitsemana tsaarina, ja siksi kansan vaatima kansanedustuslaitos tuntui hänestä Jumalan luottamuksen pettämiseltä. Vallankumouksellisten määrä kuitenkin lisääntyi koko ajan, ja lopulta vuonna 1917 pahojen katumellakoiden ja tappeluiden jälkeen tsaari päätti luopua vallasta poikansa hyväksi luottaen tämän olevan paras ratkaisu hänen rakastamansa Venäjän kannalta. Myöhemmin Nikolai kuitenkin siirsi vallan veljelleen suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitšille. Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut virallisesti tsaarin arvoa vastaan.

Nikolaus II. (Russland).jpg Vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen keisariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina Tsarskoje Selossa, kotonaan, mutta myöhemmin vartiojoukkojen karattua vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Tobolskiin, Siperiaan.

Tobolskissa he saivat elää vielä suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan otteet heitä kohtaan kovenivat. Ensin tsaari, tsaritsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin, Uralille. Aleksei oli edelleen verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Jekaterinburgissa tsaariperhe alistettiin vankien asemaan. Heidän huoneidensa ikkunat olivat maalatut valkoisiksi ulosnäkemisen estämiseksi, eivätkä he enää päässeet kirkkoon eivätkä saaneet vastaanottaa vierailijoita.

Ajan kuluessa vartijat kuitenkin muuttuivat myötämielisemmiksi vankejaan kohtaan, jolloin bolsevikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet vartijat. Nämä vartijat kuuluivat pahamaineiseen tšekaan, ja he toteuttivat Moskovasta tulleen käskyn ja teloittivat koko tsaariperheen 16. heinäkuuta Ipatjevin talon kellarissa.

Venäjän keisarit | Suomen historia | Romanov-suku

Nikolaas II van Rusland | Nikolai II dari Rusia | Nicolau II de Rússia | Mikuláš II. Alexandrovič | Nikolaj 2. af Rusland | Nikolaus II. (Russland) | Nikolai II | Nicholas II of Russia | Nicolás II de Rusia | Nikolao la 2-a (Rusio) | Nicolas II de Russie | Nicolás II | 러시아의 니콜라이 2세 | Nikola II. | Nikolai 2ma | Nicola II di Russia | ניקולאי השני | ნიკოლაი II (რუსეთი) | Nicolaus II (imperator Russiae) | Nikolajus II | Nicolaas II van Rusland | ニコライ2世 | Nikolai II av Russland | Nikolai II av Russland | Mikołaj II Romanow | Nicolau II da Rússia | Nicolae al II-lea al Rusiei | Николай II | Nikolaj II av Ryssland | 尼古拉二世