Nauru

Related Topics:
Nauruan :: Nauru :: Nauru_Australian_Football_Association

Naurun tasavalta eli Nauru, on yhdestä saaresta koostuva saarivaltio Tyynessä valtameressä lähellä päiväntasaajaa, ja sekä väestöltään että maapinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen tasavalta. Kaikista itsenäisistä valtioista se on sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan maailman kolmanneksi pienin.

Maan hyvinvointi perustuu suurelta osin sen suuriin fosfaattivarantoihin ja niiden vientiin ulkomaille (lähinnä Australiaan), mutta fosfaattivarojen lähes loputtua 1990-luvun aikana maa on joutunut etsimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä.

Taloudellisten ongelmien takia Naurun itsenäisyys on vaakalaudalla; se on jo nyt riippuvainen Australiasta sekä ulkopolitiikassa että taloudellisesti.

Historia

Naurun ensimmäiset asukkaat olivat suurimmaksi osaksi polynesialaisia. Ensimmäinen saarelle saapunut eurooppalainen oli brittiläinen valaanpyytäjä John Fearn vuonna 1798. Fearn antoi saarelle nimen Pleasant Island. 1800-luvulla Naurulle alkoi tulla eurooppalaisia kauppiaita, ja näiden tuomat ampuma-aseet ja alkoholijuomat johtivat alkuperäisasukkaiden välisiin erimielisyyksiin. Naurun kahdentoista heimon välille syttyi kymmenvuotinen sisällissota, jonka aikana yli kolmasosa saaren asukkaista kuoli.

Nauru pysyi kuitenkin itsenäisenä kuningaskuntana vuoteen 1888 asti, jolloin Saksa otti sen hallintaansa ja teki siitä osan Saksan Uuden-Guinean siirtokuntaa. Saaren asukasluku 1800-luvun loppuun mennessä oli pudonnut alle tuhanteen. Saksalaiset aloittivat maan fosfaattivarojen hyödyntämisen vuonna 1905.

Ensimmäisen maailmansodan alussa australialaiset joukot miehittivät saaren, ja vuonna 1920 siitä tehtiin Kansainliiton mandaattialue, jota hallinnoivat Yhdistynyt kuningaskunta, Australia ja Uusi-Seelanti. Yksinoikeus harjoittaa fosfaatinkaivuuta annettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Vuonna 1942, toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Naurun, ja 1 200 naurulaista (suurin osa saaren väestöstä) vietiin orjatyöntekijöiksi japanilaisten tukikohtaan, Chuukin saarelle Mikronesiaan. Suurin osa orjista kuoli pommituksiin, nälkään ja tauteihin.

Sodan jälkeen, vuodesta 1947 alkaen, maata hallinnoi Australia YK:n mandaatilla, ja 1960-luvun aikana Nauru alkoi siirtyä kohti itsehallintoa. Vuonna 1966 maa sai lähes täydellisen itsemääräämisoikeuden Australialta, ja se julistautui itsenäiseksi vuonna 1968 Hammer DeRoburtin johdolla. Fosfaatinkaivuuoikeudet annettiin naurulaisille itselleen vuonna 1970, ja fosfaatin tuotanto teki Naurusta yhden Tyynenmeren alueen hyvinvoivimmista valtioista.

Fosfaatti alkoi kuitenkin vähetä 1990-luvun alussa, ja Nauru yritti hankkia lisätuloja toimimalla veroparatiisina. Maan pankkien liberaali toiminta johti kuitenkin siihen, että naurulaisia pankkeja alettiin käyttää rahanpesussa lähinnä Venäjän mafian toimesta. Vuonna 2000 presidentti René Harrisin hallitus sääti lakeja rahanpesua vastaan.

Politiikka

Nauru-parliament.jpg Nauru on demokraattinen monipuoluetasavalta. Sen 18-jäseninen parlamentti valitsee keskuudestaan presidentin, joka taas nimittää 5-6-jäsenisen hallituksen. Presidentti johtaa sekä valtiota että hallitusta.

Kaikki yli 20-vuotiaat Naurun kansalaiset ovat äänioikeutettuja, ja äänestäminen on pakollista joka kolmas vuosi pidettävissä parlamenttivaaleissa. Parlamenttijärjestelmä muistuttaa brittiläistä järjestelmää. Maan ainoa virallinen puolue on Nauru First (Naoero Amo).

Vuodesta 1999 vuoteen 2003 Nauru oli poliittisessa kaaostilassa, ja maalla oli yhteensä seitsemän eri hallitusta vuoden 2003 aikana. Vallassa olivat vuorotellen René Harris ja Bernard Dowiyogo (joka kuoli virassa ollessaan maaliskuussa 2003). Tämänhetkinen presidentti lokakuussa 2004 pidettyjen vaalien jälkeen on Ludwig Scotty. Scottyn poliittisten liittolaisten hallussa on tällä hetkellä yksitoista parlamentin 18 paikasta.

Nauru on ollut Yhdistyneiden kansakuntien ja Kansainyhteisön jäsen vuodesta 1999 lähtien. Maa kuuluu myös Tyynenmeren yhteisöön. Kesäkuussa 2005 Nauru katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja tunnusti Taiwanin (Kiinan tasavallan) itsenäiseksi valtioksi. Naurun ainoa lähetystö ulkomailla on Beijingissä, ja se on perustettu lähinnä Yhdysvaltojen painostuksesta.

Naurulla ei ole omia puolustusvoimia, vaan maiden välisen sopimuksen mukaan Australia on vastuussa Naurun puolustuksesta.

Maantiede

Nauru satellite.jpg | Nauru map.jpg Naurun saari on atolli ja yksi Tyynenmeren kolmesta suuresta fosfaattikivisaaresta. Se sijaitsee valtameren eteläosassa, Marshallsaarista etelään. Saaren pinta-ala on 21 km² ja sen rantaviivan pituus 30 km. Itse saaren lisäksi valtioon kuuluu 22 kilometriä rantaviivasta asti ulottuva vesialue, ja sillä on kalastusyksinoikeudet 370 kilometriin asti.

Maan korkein kohta 65 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsee saaren keskellä olevalla fosfaattikiviylängöllä. Fosfaatinkaivuusta johtuen saaren keskiosa (90% sen pinta-alasta) on tällä hetkellä käyttökelvotonta autiomaata. Rannikkoalue on viljelykelpoista maata, ja rantaviiva muodostuu korallista ja hiekasta. Saarella ei ole jokia eikä merkittäviä järviä, joten sen makeavesivarannot ovat rajallisia. Makeaa vettä tuotetaan desalinisaatiolla yhdessä vanhentuvassa laitoksessa.

Naurun ilmasto on kostea ja trooppinen. Saarella on sadekausi marraskuusta helmikuuhun. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 2 060 millimetriä, mutta se vaihtelee merkittävästi vuosittain.

Aluejako

Naurulla ei ole kaupunkeja, vaan maa on jaettu 14 alueeseen (districts). Aluejakoa käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin, ja maassa ei ole paikallishallintoa. Nauru on ainoa valtio maailmassa, jolla ei ole virallista pääkaupunkia, mutta Naurun parlamentti ja suurin osa valtion virastoista sijaitsee Yarenin alueella. Jotkut pitävätkin sitä maan pääkaupunkina.

Naurun alueet ovat:

Talous

Pääosa Naurun tuloista on aikaisemmin tullut fosfaatintuotannosta, ja fosfaatista saadut tulot nostivat 1970-luvulla Naurun asukaskohtaisen bruttokansantuotteen yhdeksi maailman korkeimmista. Fosfaattivarat alkoivat kuitenkin vähetä vuodesta 1989 alkaen. Vuosina 1989-1995 tuotanto laski alle puoleen, ja varojen vähetessä tuotannon kustannukset nousevat jatkuvasti. Naurun taloudellinen tulevaisuus on tällä hetkellä epävarma, sillä fosfaatti oli lähes ainoa saarelta löytyvä luonnonvara, ja maa on aina joutunut luottamaan tuontiin muiden tarpeellisten resurssien kohdalla. Myös fosfaattikaivosten maaperälle aiheuttaman vahingon korjaaminen muodostaa ongelman valtion taloudelle.

Valtion toinen tärkeä tulonlähde on ollut toimistotilojen vuokraaminen Nauru Housesta, 52-kerroksisesta tornitalosta, jonka Naurun valtio rakennutti Melbourneen 1970-luvulla fosfaatista saaduilla varoilla. Rakennus myytiin kuitenkin vuonna 2004 valtion budjettivajeiden kattamiseksi.

Maan pääelinkeinoja ovat fosfaatin ja kookostuotteiden tuotanto sekä palvelut. Naurussa vallitsee lähes täystyöllisyys, ja suurimmat työnantajat ovat fosfaattiyhtiö Nauru Phosphate Corporation (NPC) ja valtio. Taloudellisista vaikeuksista johtuen Naurun valtio on kuitenkin joutunut vähentämään työntekijöitään ja yksityistämään osia palveluistaan.

Naurun pääkauppakumppanit ovat Australia, Uusi-Seelanti ja Japani, ja tuonti Naurulle koostuu lähinnä elintarvikkeista. Maa käyttää rahayksikkönään Australian dollaria.

Fosfaattivarojen vähenemisen jälkeen maa yritti menestyä veroparatiisina, johon muun muassa Venäjän mafian tiedettiin sijoittaneen rahojaan. Tämä tie kuitenkin käytännössä loppui 2005 Naurun jouduttua tiukentamaan lainsäädäntöään kansainvälisen painostuksen alla. Naurun valtiontalous on käytännössä konkursissa, mikä on kyseenalaistanut maan tulevaisuuden itsenäisenä valtiona.

Väestö

Naurulla asuu noin 13 000 ihmistä, ja asukastiheys on 590 henkilöä neliökilometrillä. Maan virallinen kieli on nauru, mutta lähes kaikki ymmärtävät englantia, ja sitä käytetään lähes kaikissa virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Suurin osa naurulaisista on protestantteja kristittyjä, mutta maassa on myös paljon katolisia ja prosentuaalisesti enemmän bahá'í-uskoisia kuin missään muualla maailmassa.

Noin kolmasosa Naurun asukkaista kärsii diabeteksestä, mikä on suurempi osuus kuin missään muualla maailmassa. Myös liikalihavuus, sydäntaudit ja alkoholismi ovat vakavia ongelmia maassa. Sairaudet aiheutuvat lähinnä ongelmista ruokavaliossa - Naurun maataloustoiminta on erittäin vähäistä, ja suurin osa elintarvikkeista joudutaan tuomaan ulkomailta. Väestön keskimääräinen elinikä on 63 vuotta (2005).

Koulutus

Koulunkäynti on Naurulla pakollista ja ilmaista 6-16-vuotiaille. Kouluja on yhteensä 14, joista ensimmäisen asteen kouluja on kuusi, toisen asteen kouluja neljä ja ammatillisia oppilaitoksia neljä. Myös Etelä-Tyynenmeren yliopistolla on Naurulla haaraosasto.

Kulttuuri

Nauru-sunset.jpg Naurun perinteinen kulttuuri on lähes kadonnut, ja sitä pidetään yhtenä länsimaistuneimmista Tyynenmeren saarivaltioista.

Urheilu

Naurun kansallisurheilulaji on australialainen jalkapallo. Maassa toimii 12 joukkueen liiga ja laji on maan suosituin. Maa on saavuttanut kansainvälistä menestystä painonnostossa, ja vuoden 2001 painonnoston maailmanmestaruuskilpailut oli tarkoitus pitää Naurulla. Ne kuitenkin siirrettiin Guamille taloudellisista vaikeuksista johtuen.

Juhlapäivät

Naurun itsenäisyyspäivää (Constitution Day) juhlitaan 31. tammikuuta vuonna 1968 saavutetun itsenäisyyden muistoksi. Toinen maassa juhlittava kansallinen juhlapäivä on Angam-päivä, jota vietetään 26. lokakuuta. Sana angam on naurua ja tarkoittaa "juhlimista" tai "tavoitteen saavuttamista". Angam-päivää vietetään sen muistoksi, kun maan väkiluku ensimmäisen kerran ylitti 1 500 vuonna 1932.

Triviaa

Tupakointi on Naurulla yleisempää kuin missään muualla maailmassa. 54 % aikuisväestöstä tupakoi ^*.

Lähteet

"Nauru", CIA World Factbook, 1. marraskuuta 2005.
"Nauru", The Far East and Australasia 2001. Lontoo, 2000: Europa Publications.

Aiheesta muualla

CIA World Factbook - Lisätietoa Naurusta.
CenPacNet - Maan ainoa internet-palveluntarjoaja.
Air Nauru Flight Schedule