NATO

Related Topics:
Natorp,_Paul :: Natone :: NATO :: Natoma

style="font-size: larger; margin-left: inherit;" | **Pohjois-Atlannin sotilasliitto**
**North Atlantic Treaty Organisation**
**Organisation du Traité de l'Atlantique Nord**
Flag of NATO.svg Naton lippu
Map of NATO countries.png
Päämaja	Bryssel
Jäsenvaltioiden määrä	26 jäsenmaata
Viralliset kielet	englanti, ranska
Pääsihteeri	Jaap de Hoop Scheffer
Perustettu	4. huhtikuuta, 1949
Kotisivut	http://www.nato.int/

Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö (, myös Pohjois-Atlantin liitto tai puolustusliitto) on kansainvälinen puolustusliitto, joka perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Yhdysvalloissa, Washingtonissa. NATOn päämaja sijaitsee Brysselissä, Belgiassa. Belgiassa on käytössä NATOn hollanninkielinen lyhenne NAVO. NATOn toinen virallinen nimi on ranskankielinen l'Organisation du Traité de l'Atlantique Nord eli OTAN.

Toiminta

NATOn keskeisin tehtävä on määritelty sopimuksen artiklassa viisi, jossa osallistujat sitoutuvat siihen, että hyökkäys jotain jäsenmaata vastaan, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Jos tällainen hyökkäys tapahtuu, jokaisen jäsenmaan on YK:n peruskirjan 51. artiklan sallimin oikeuksin puolustautua yksikseen tai liitossa, puolustettava hyökkäyksen kohteeksi joutunutta omakohtaisesti ja muiden jäsenmaiden kanssa, tarvittavin keinoin, mukaan lukien asevoimia käyttäen, palauttaakseen ja pitääkseen yllä turvallisuutta Pohjois-Atlantin alueella.

Sopimuksen kohta oli määritelty niin, että jos Neuvostoliitto hyökkäisi Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia vastaan, se tulkittaisiin hyökkäyksenä USA:ta vastaan. Kylmän sodan aikana artiklaa ei käytetty kertaakaan, vaan ensimmäisen kerran siihen turvauduttiin 12. syyskuuta 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vastauksena hyökkäykselle Yhdysvaltoja vastaan.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisen jälkeen lukuisat Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet maat liittyvät vastaavasti NATO:on. Perinteisesti puolueettomat Euroopan maat Ruotsi, Suomi, Irlanti, Sveitsi ja Itävalta ovat jättäytyneet liiton ulkopuolelle, samoin Venäjä. Osa näistäkin maista tekee yhteistyötä NATOn kanssa.

Jäsenvaltiot

NATO expansion.png Perustamisvuodesta 1949 lähtien (liittymisvuosi, jos tästä poikkeava):

Kreikka ja Turkki liittyivät helmikuussa 1952. Saksan liittotasavalta liittyi 1955 ja Saksan yhdistyessä 1990 jäsenyys laajeni käsittämään uudet itäiset osavaltiot (ent. Itä-Saksan alueen). Espanja liittyi 30. toukokuuta 1982 ja entiset Varsovan liiton maat Puola, Unkari ja Tšekki 12. maaliskuuta 1999.

Ranska on edelleen NATOn jäsen, mutta vetäytyi sotilasliitosta 1966 rakentaakseen omaa ydinaseisiin perustuvaa puolustustaan. Islanti, ainoa NATO-maa jolla ei ole armeijaa, liittyi sillä ehdolla, ettei sen tarvitsisi sellaista perustaakaan.

Slovenia ja entisen Varsovan liiton maat Bulgaria, Romania ja Slovakia sekä entiset neuvostotasavallat Viro, Latvia ja Liettua liittyivät 29. maaliskuuta 2004.

NATOn ensimmäinen varsinainen sotilaallinen yhteenotto oli Kosovon sodassa 24. maaliskuuta 1999, jolloin NATO pommitti 11 viikkoa silloista Jugoslaviaa.

10. helmikuuta 2003 NATO ajautui kriisiin, kun Ranska ja Belgia käyttivät veto-oikeuttaan estämään NATOn joukkojen lähetyksen Turkkiin edeltäen Irakin sotaa. Saksa ei käyttänyt veto-oikeuttaan mutta ilmaisi sille tukensa.

16. huhtikuuta 2003 NATO otti ensimmäisen kerran tehtävän Pohjois-Atlantin alueen ulkopuolella ottaessaan vastuun Afganistanin rauhaturvajoukoista. Päätös tehtiin Saksan ja Alankomaiden ehdotuksesta ja kaikki NATO-maat hyväksyivät sen yksimielisesti. Toimivalta alueella siirrettiin NATOlle 11. elokuuta.

19. kesäkuuta 2003 suuria muutoksia NATOn johtorakenteessa kun uusi sotilaallinen päämaja perustettiin Norfolkiin, Yhdysvaltojen Virginiaan.

NATOn pääsihteerit

Hastings Lionel Ismay (Yhdistynyt kuningaskunta): 1952—1957
Paul-Henri Spaak (Belgia): 1957—1961
Dirk Stikker (Alankomaat): 1961—1964
Manlio Brosio (Italia): 1964—1971
Joseph Luns (Alankomaat): 1971—1984
Peter Carington (Yhdistynyt kuningaskunta): 1984—1988
Manfred Wörner (Länsi-Saksa): 1988—1994
Sergio Balanzino (Italia, sijaisena): 1994
Willy Claes (Belgia): 1994—1995
Sergio Balanzino (Italia, sijaisena): 1995
Javier Solana (Espanja): 1995—1999
George Robertson (Yhdistynyt kuningaskunta): 1999—2004
Jaap de Hoop Scheffer (Alankomaat): 1. tammikuuta 2004 alkaen

NATOn komentajat

NATOn komentajana Supreme Allied Commander, Europe (SACEUR) on yhdysvaltalainen kenraali, joka on Ridgwaystä lähtien ollut samalla myös Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen komentaja (Commander in Chief, US European Command).

Dwight D. Eisenhower: 2. huhtikuuta, 1951—1952
Matthew Ridgway: 1952—1953
Alfred Gruenther: 1953—1956
Lauris Norstad: 1956—1963
Lyman Lemnitzer: 1963—1969
Andrew Goodpaster: 1969—1974
Alexander Haig: 1974—1979
Bernard Rogers: 1979—1987
John Galvin: 1987—1992
John Shalikashvili: 1992—1993
George Joulwan: 1993—1997
Wesley Clark: 1997—2000
Joseph Ralston: 2000—2003
James L. Jones: 17. tammikuuta, 2003 alkaen

NATOn rauhankumppanuus

NATOn rauhankumppanuus on ohjelma luottamuksen luomiseksi NATOn ja siihen kuulumattomien maiden välillä.

Aiheesta muualla

NATO