Muinainen Egypti

Cairo Sphinx.JPG Muinainen Egypti oli korkeakulttuuri, joka sai alkunsa kolme tuhatta vuotta eaa, jolloin ylä- ja ala-Egypti yhdistyivät yhden kuninkuuden alle faarao Narmerin hallituskaudella, ja joka jatkui vanhan-, keski, ja uuden valtakunnan ja hellenistisen ja roomalaisen kauden kautta päättyen arabien valloitukseen vuonna 639. Maantieteellisesti muinainen Egypti käsitti Niilin jokilaakson aina suistosta neljänteen kataraktiin asti etelässä. Ajoittain muinaisen Egyptin vaikutuspiiri ulottui lähi-itään nykyiseen Palestiinaan ja Israeliin asti, idässä Punaiselle merelle ja lännessä nykyisen Libyan aavikolle, jossa kukoistivat useat keitaat. Muinainen Egypti on maailman pisimpään jatkunut yhdenjaksoinen sivilisaatio, joka kesti yli kolme ja puoli vuosituhatta. Meidän aikanamme tähän verrattavissa on ainoastaan Kiinan kulttuuri.

Ensimmäinen Egyptin muinaiskulttuuri, faaraoiden Egypti, on parhaiten tunnettu varhainen korkeakulttuuri. Egyptin faaraot, Egyptin hallitsijat, johtivat Egyptille keskeistä Niilin laaksoa noin 3000–332 eaa. Faaraoiden Egypti tunnetaan pyramideistaan, joista suurin on Kheopsin nykyisin noin 137 m korkea pyramidi Gizan lähellä. Pyramidit olivat faaraoiden hautoja, jotka kansa rakensi jumalana palvotulle faaraolleen. Tunnetuin egyptiläinen hautalöytö on Tutankhamonin hauta. Egyptin historiassa vuorottelivat voimakkaan valtion ja hajaannuksen kaudet.

Egyptiä sanotaan Niilin lahjaksi. Egyptin sivistys perustui Niilin tulvaliejulla kasvatettuun viljaan. Hedelmällinen joen kastelema maa tuotti kaksi-kolme satoa vuodessa. Suuri sato mahdollisti suuret väestömäärät ja kaupungit.

Yleiskatsaus Egyptin historiaan

Kivikaudella Egyptissä tapahtui noin 5500 eaa. mennessä kehitystä, maanviljely saapui alueelle. Se pani alulle väestönkasvun ja lopulta suurten taajamien sekä kaupunkivaltioiden synnyn.

Egypti syntyi paikallisten heimojen hallitsemien kaupunkivaltioiden, nomosten, yhdistyessä sodissa lopulta yhden hallitsijan vallan alle.

Enen yhdistymistä Egyptissä oli muutamia suureksi paisuneita monen kaupungin valtioita tai, kuten perinteisesti on sanottu, Ylä- ja Ala-Egypti. Ylä-Egyptin pääkaupunki oli Thinis eli Hierakonpolis ja Ala-Egyptin Memfis.

Egyptin historia jaetaan dynastioihin, hallitsijasukuihin. Parin ensimmäisen dynastian aikana faaraon mahtia kyseenalaistettiin usein ja Egypti pysyi pitkään hajanaisena. Tämä hajanainen Thinis-kausi päättyi faaraoiden vallan lujittumiseen.

Vanhan valtakunnan aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja Auringon jumala Ra:n pojaksi kutsuttu faarao rakennutti itselleen valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa.

Keskivaltakunta oli seuraava yhtenäinen kausi, jolloin rakennetut pyramidit olivat suhteellisen pieniä. Keskivaltakunta päättyi vieraiden kansojen, hyksosten, saapumiseen Palestiinasta. Maa hajosi jälleen, hyksot ajettiin lopulta pois, ja alkoi Egyptin historian tunnetuin kausi, Uusi valtakunta.

Uusi valtakunta oli sotilasfaaraoiden ja valtataisteluiden aikaa. Välillä Egypti oli suurvalta, mutta se joutui puolustautumaan hyökkääviä merikansoja vastaan. Kauden lopulla Egypti oli kutistunut Niilin laaksoon. Tähän kauteen sijoittuvat muun muassa tunnetut faaraot Thutmosis III (Thotmes) ja Ramses II (Ramesses) sekä faarao Ekhnaton. Monille suomalaisille tämä ajanjakso on tuttu, sillä Mika Waltari sijoitti lopullisen version Sinuhesta tähän aikaan. Uusi valtakunta rappeutui vähitellen papiston havitellessa lisää valtaa. Lopulta faaraoiden heiketessä maa hajosi taas.

Egyptiä hallitsivat jonkin aikaa myös sen entisen vihollisen Kushin (Nubian Sudanissa) faaraot. Noin vuoden 800 eaa jälkeen Egypti joutui vähäksi aikaa Assyrian vallan alle. Niin sanottu saiittinen eli myöhäiskausi yritti palauttaa mennyttä, mutta historiassa puhalsivat uudet tuulet. Vanha aika päättyi persialaisvalloitukseen ja Aleksanteri Suureen. Kuningatar Kleopatra sijoittuu roomalaisaikaan.

Egyptin esihistoria (esidynastinen)

Maanviljely alkoi Egyptissä noin 7000–5000 eaa.

Merkittäviä esidynastisia paikkoja olivat muun muassa Naqada, Gerzeh, Abydos, Koptos, Hierakonpolis ja Quau. Egypti säilyi pitkään niin sanotussa myöhäispaleoliittisessa kulttuuripiirissä, jossa ihmiset metsästivät, keräilivät kasveja ja kalastivat. Saharan aavikoituminen pakkasi väestöä Niilin laaksoon jossa alkoi maanviljely ja karjanhoito ehkä 5500 eaa. Syntyi paikallisten heimojen ylläpitämiä kyliä, jotka alkoivat kasvaa taajamiksi.

Egypti muotoutui Badari- ja Naqada-kulttuuri-kausina noin 5000–3000 eaa. Taajamia syntyi noin 4000–3000 eaa varhaisella Naqada-kaudella. Keskusvalta muotoutui ainakin alueittain noin 3500 eaa, jolloin oli monen kaupungin käsittäviä kasvavia pikkuvaltioita. Samaan aikaan, kun Egyptin väkiluku kasvoi ja sen kaupunkivaltiot kukistivat toisiaaan laajeten yhä suuremmuksi, faaraoiden ja ylimystön hautojen koko kasvoi.

Egyptin yhdistyminen

Noin 3200-3050 eaa. tapahtui Egyptin yhdistyminen, jolloin Luxorin seuduilla sijainnut Ylä-Egypti valtasi Niilin suiston ja levisi Niilin yläjuoksulle. Egyptin yhdistäjä saattoi olla Menes, Narmer tai Horus Aha. Egyptin yhdistymisajalta (semainien kausi Es-Semaina:n mukaan eli Naqada III) noin 3200–3100 eaa on säilynyt paleteissa kuvia muun muassa kaupunkien linnoittamisista ja suurista taisteluista. Jo edellisellä Naqada II-kaudella olivat yhdistymissodat alkaneet.

Kirjoitustaito keksittiin, ja on havaittavissa huomattavaa Mesopotamian vaikutusta. Mesopotamian Dzemdet Nasr-kauden sinetit muistuttavat hieroglyfejä.

Kaksoisvirranmaasta ei ole löydetty egyptiläistä esineistöä, mikä tuntuisi viittaavan Mesopotamiaan sidoksissa olevan kansan tunkeutumiseen Egyptiin, ehkä jostain Syyriasta, tai vaikkapa ns. tekniseen apuun Egyptille.

Egyptin yhdistäjä oli Thiniksen kaupungista Ylä-Egyptistä Luxorin lähettyviltä.

Egyptin ensimmäiseksi hallitsijaksi mainitaan yleensä Menes, mutta siksi on väitety myös Narmeria jo Horus Aha:aa.

Varhaisdynastinen eli thiniittikausi 3000–2686 eaa, dynastiat 1 ja 2

Vaikka Egypti oli yhdistetty, yhtenäisyys alkoi rakoilla heti. Nekhen (Thinis eli Hierakonpolis) oli pääkaupunki, aikakausi oli levotonta, sisällissodat repivät maata ja faarao oli heikko. Etelän pääkaupunki oli Nekheb. Sisällissodat johtuivat muun muassa vallanperimyskiistoista.

Paikalliset eivät halunneet hyväksyä faaraon valtaa. Kautta onkin sanottu nollanneksi välikaudeksi. Saattaa olla, että Ylä-Egyptin valkoinen ja Ala-Egyptin punainen kruunu faaraon päässä, ja faaraon hautaaminen kahteen paikkaan olivat kompromisseja, joilla haluttiin rauhoittaa valloitettu alue. Ensimmäisen dynastian hallitsijoista faarao Den oli voimakas.

Thiniittikautena rakennettiin suorakaiteen muotoisia mastaba-hautoja, joissa oli paljon huoneita. Sakkaran hautaukset alkoivat 2. dynastian (2800–2650 eaa) aikana, jolloin maa hajosi Sethin ja Horuksen kannattajan riitoihin. Horuksen kannattaja Khasekhemwi (Khasekhem) voitti. 2. dynastian faarao Renebin nimi viittaa auringonjumalan palvontaan.

Vanha valtakunta 2686–2160 eaa, dynastiat 3–6

Kolmannen dynastian Dzoserin sanotaan rakennuttaneen Sakkaraan kuuluisan niin sanotun porraspyramidin, josta on löydetty mastabaa muistuttava rakennelma sisältä. Rakennuttaja on saattanut olla pikemminkin hänen seuraajansa Dzoser-Teti.

Neljäs dynastia oli suurten pyramidinrakentajien aikaa. Sneferu (kreikkalaisittain Snofru) rakensi muun muassa niin sanotun katkaistun pyramidin. Suurimpien pyramidien rakentajat olivat Khufu (Kheops), Khafre (Khefren) ja Menkaure (Mykerinos). Kheopsin pyramidin yhteyteen rakennettiin lukuisia virkamiesten pieniä suorakaiteen muotoisia hautoja sekä kuningattarien pyramidit ja kuolintemppeli. Lähellä on ihmispäistä leijonaa muistuttava sfinksi, joka on tehty louhimalla kalliota pois. Pyramidi rakennettiin käyttäen ramppeja. Kiveä tuotiin pitkänkin matkan päästä pitkin Niiliä laivoilla. Kivenlohkareet, jotka painoivat useita tonneja, luultavimmin vedettiin liukastettua ramppia pitkin.

Faraon mahti heikkeni kauden loppupuolella kun nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, jonka kuoltua alkoivat pian vallanperimysriidat.

Ensimmäinen välikausi 2160–2055 eaa, dynastiat 7–10

Niilin tulvien heikkeneminen toi nälänhädän ja kuolleisuus kasvoi. Vallanperimyskiista ja paikallisen ylimystön vallanhalu hajottivat maan. Maa joutui sotaherrojen ja epämääräisten valtiaiden käsiin. Palatseja ja hautoja ryöstettiin, ruokapula ja rosvot loivat turvattomuutta. Kirjurit lakkasivat kirjoittamasta hieroglyfejä. Maa ehti olla hetken aikaa yhtenäinen, mutta hajosi pian.

Keskivaltakunta 2055–noin 1650 eaa, dynastiat 11–12

Pääartikkeli:Keskivaltakunta

Etelän Theban Intef ja Mentuhotep yhdistivät hajanaisen Egyptin jälleen. Paikalliset valtiaat olivat kuitenkin yhä faarota uhkaamassa. Tähän aikaan rakennettiin pieniä pyramideja. Egypti teki sotaretkiä Libyaan ja laajeni etelään päin, Nubiaan. Kauppa ja kulttuuri kukoistivat.

Toinen välikausi 1650–1550 eaa, dynastiat 13–17

Tämä aikakausi tunnetaan myös hyksovaltakunnan nimellä. Egyptin suistoon eli deltaan saapui Palestiinan suunnasta vieraita heimoja, hyksoja ("muukalaiset"), joita asettui maahan pysyvästi. He riistivät lopulta faaraolta vallan ja näin Egypti hajosi jälleen kerran.

Uusi valtakunta 1550–1069, dynastiat 18–20

Tutanchamun_Maske.jpg

Pääartikkeli: Uusi valtakunta

Kuninkaat Kamose ja Ahmose ajoivat hyksot pois ja orjuuttivat jäljelle jääneet. Näiden joukossa olivat kansat pelesti ja apiru. Hyksokautta pidettiin häpeällisenä ja raja linnoitettiin sekä aloitettiin sotaretket muun muassa Palestiinaan, Syyriaan ja Nubiaan (Kush). Egypti loi suurvallan.

Thutmosis I aloitti sotaretket, Hatsepsut oli voimakas naisfaarao ja Thutmosis III teki Egyptistä suurvallan. Egypti joutui sotiin muun muassa heettiläisten ja mitannilaisten kanssa ja välillä ulkopolitiikkaa hoidettiin niin sanotulla Amarna-kaudella diplomatiallakin.

Faarao Amenhotep IV eli Akhenaten palvoi auringonjumala Atonia. Tähän oli syynä auringonjumala Amonin pappien ja faaraon välinen vanha kiista. Hänen vaimonsa Nefertiti on myös tunnettu. Nuori Tutankhamon seurasi häntä, muttei pysynyt vallassa pitkääkään aikaa. Horemhebin sotilaskaappaus toi valtaan sotilasdiktaattorit. Hänen aikakausellaan Atonin kultti hävitettiin. Mika Waltarin teos Sinuhe egyptiläinen kertoo näistä ajoista.

Ramses II taisteli nousevaa heettiläisten valtakuntaa vastaan. Palestiinaan syntyi tasapaino sodilla ja sopimuksilla. Faarao Merenptah taisteli suistoon tunkeutuneita merikansoja vastaan, niin kuin myös Ramses III, viimeinen suuri faarao. Libyalaisten hyökkäys torjuttiin helposti faaraon 5. hallitsijavuonna.

Merikansat olivat muun muassa tuhonneet heettiläisten valtakunnan ja hävittäneet Palestiinaa. Mykeneläisten mahti romahti heidän takiaan. Ramseksen puolustuslinja Palestiinassa pysäytti merikansojan maajoukot, mutta laivasto jatkoi purjehdustaan kohti Niilin suistoa, missä Ramses oli kerännyt kaikki kynnelle kykenevät laivat puolustamaan maata. Egypti selvisi meritaistelusta voittajana.

Valtakunnan talous alkoi olla tiukilla mm. hovin tuhlailevan elämän ja sotien takia. Egyptin suurvalta kuitenkin alkoi pian heiketä. Heikot hallitsijat, jotka olivat vain ensimmäisten Ramsesten II ja III surkeita varjoja, pysyivät hädin tuskin vallassa. Amonin papit halusivat valtaa ja myös saivat sitä. Oli kiistoja hovin ja kuvernöörien välillä, sekä pohjoisen ja etelän välillä. Tämä kaikki johti pian maan hajaantumiseen.

Kolmas välikausi 1069–712 eaa, dynastiat 21–22

Taniksen paikallinen pappi Smendes kaappasi vallan, ja heikko valtio hajosi. Theban papeilla oma dynastiansa, joka kilpaili muun muassa 21. dynastian kanssa. David Rohlin kiistellyn historiankirjoituksen mukaan 21. ja 22. dynastiat hallitsivat samanaikaisesti päällekkäin, eri puolilla Egyptiä.

Nubialaisdynastia 25., 770–657 eaa

Egyptin kahdeskymmenesviides dynastia oli lähtöisin Kushin alueelta Nubiasta, Napatan kaupunkivaltiosta. Piye-kuninkaan johdolla nubialaiset valtasivat Egyptin ja hallitsivat sitä toista vuosisataa. Taharqan hallituskaudesta lähtien heidän otteensa Egyptistä alkoi lipsua Assyrialaisten heikentämänä. Tantamanin aikana tapahtui nubialaisten lopullinen vetäytyminen Egyptistä 26. dynastian kuninkaiden tieltä.

Nimi	Hallituskausi
Kashta	–
Piye	752 eaa? – 721 eaa
Shabaka	721 eaa – 707/706 eaa
Shebitku	707/706 – 690 eaa
Taharqa	690 – 664 eaa
Tantamani	664 – 656 eaa (kuoli 653 eaa)

Myöhäiskausi noin 664–332 eaa

Persian kuningas Kambyses II valtasi Egyptin vuonna 525 eaa. Vuonna 404 eaa Amyrtaios kapinoi persialaisia vastaan ja perusti 28. dynastian.

Vuonna 398 eaa Nefaarud I kukisti Amyrtaioksen ja perusti 29. dynastian. Vuonna 380 eaa. Nektanebo I kaappasi vallan ja perusti 30. dynastian. Vuonna 343 eaa Persian kuningas Artakserkses III valtasi Egyptin.

Hellenistinen kausi

Aleksanteri Suuri valtasi Egyptin vuonna 332 eaa. Hänen kuolemansa jälkeen Egyptin hallitsijaksi tuli Ptolemaios I, joka julistautui myöhemmin kuninkaaksi ja faraoksi. Hellenistisen kauden Egypti oli vauras ja rauhallinen maatalousyhteiskunta, jonka pääkaupungista, Aleksandriasta tuli koko Välimereen alueen merkittävin satamakaupunki ja kulttuurin keskus. Se oli kauppareittien solmukohta sekä aikansa kuuluisimman oppilaitoksen, Aleksandrian kirjaston sijaintipaikka.

Viimeinen Ptolemaios -sukuinen hallitsija oli kuningatar Kleopatra VII, joka hallitsi Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Tällöin roomalainen kenraali Octavianus valtasi Egyptin ja teki siitä Rooman provinssin, samalla vakiinnuttaen oman valtansa: hänestä tuli ensimmäinen Rooman keisareista, hallitsijanimeltään Augustus.

Roomalaiskausi

Roomalaiskaudella Egypti muodosti valtakunnan rikkaimpana ja tärkeimpänä pidetyn provinssin, joka oli suoraan alistettu keisarin hallintovaltaan ja jota pidettiin hänen henkilökohtaisena omaisuutenaan. Senaattorisäätyisiltä oli pääsy kielletty sen maaperälle, ja suurin osa keisarin tuloista oli peräisin Egyptistä.

Egyptin tärkeys koko valtakunnan mittakaavassa perustui kuitenkin sen asemaan valtakunnan ja erityisesti itse Rooman kaupungin vilja-aittana. Egypti oli ensimmäisiä valtakunnan kristillistyneitä osia, ja Aleksandriasta muodostui 200-luvulla kristillisen teologian toinen keskus. Kuuluisia teologeja olivat muiden muassa Origenes, Clemens Aleksandrialainen ja Athanasios Suuri.

Vuoden 395 Rooman valtakunnan jaossa Egypti jäi sen itäiseen osaan. Itä-Rooman keisarikuntaan eli Bysanttiin se kuului aina vuoteen 641, jolloin muslimit valtasivat Egyptin.

Katso myös

Muinainen Egypti | Rooman provinssit | Rooman viholliset ja liittolaiset

Gourt Home::Gourt :: Muinainen Egypti