Mikkelin lääni perustettiin 1831, ja vuonna 1843 Mikkelistä tehtiin sen pääkaupunki. Sitä ennen läänin pääkaupunkina oli toiminut Heinola. Vuonna 1960 osa Mikkelin läänistä liitettiin tuolloin perustettuun Keski-Suomen lääniin. Lääni lakkautettiin vuoden 1997 lääniuudistuksessa. Läänin pääosa, Etelä-Savo, liitettiin Itä-Suomen lääniin. Päijät-Hämeeseen kuuluvat Mikkelin läänin kunnat, Hartola, Heinola ja Sysmä, liitettiin Etelä-Suomen lääniin.

Mikkelin lääni oli vanhan Kyminkartanon läänin seuraaja, ja perustettaessa siihen liitettiin tämän läänin pohjoisosa, sekä lisäksi pitäjiä idästä ja pohjoisesta. Mikkelin lääni oli Suomen järvirikkain; yli neljännes läänin pinta-alasta oli vesialuetta.

Vuoden 1997 suuressa lääniuudistuksessa Mikkelin lääni (ilman Heinolan seutua) muodosti Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien kanssa uuden Itä-Suomen lääniin, jonka pääkaupungiksi tuli entisen Mikkelin läänin pääkaupunki Mikkeli.

Kunnat

• Anttola
• Enonkoski
• Hartola
• Haukivuori
• Heinola
• Heinävesi
• Hirvensalmi
• Joroinen
• Juva
• Jäppilä
• Kangaslampi
• Kangasniemi
• Kerimäki
• Mikkeli
• Mikkelin mlk
• Mäntyharju
• Pertunmaa
• Pieksämäki
• Pieksämäen mlk
• Punkaharju
• Puumala
• Rantasalmi
• Ristiina
• Savonlinna
• Savonranta
• Sulkava
• Sysmä
• Virtasalmi

Läänin aiemmat kunnat

• Heinolan mlk (liitettiin 1997 Heinolaan lääniuudistuksen yhteydessä)
• Sääminki (liitettiin 1973 pääosiltaan Savonlinnaan ja eteläosa Punkaharjuun)

Vuonna 1960 Keski-Suomen lääniin liitetyt kunnat

• Joutsa
• Leivonmäki
• Luhanka

Suomen vanhat läänit