Metsästys

Hunter Petroglyph by jcheever.jpg Utahista: Hevosella ratsastava metsästäjä ampuu jousella hirveä]] Lakikirjamääritelmän mukaan metsästys tarkoittaa luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun (metsästyslaki 2§). Saaliiksi saadut riistaeläimet käytetään yleensä ravinnoksi, erityisesti hirvenpyynnin merkitys metsästäjälle on suuri.

2002–2003 pyydettiin vuodessa yli 80 000 hirveä. Hirvenlihan tuotto ylittää nelinkertaisesti poronlihan tuoton.

Turkiseläinten pyynti on nykyään huonosti kannattavaa, joten pyynti on lähinnä haittaeläiminä pidettyjen pienpetojen, kuten Suomen luontoon kuulumattoman minkin saalistusta. Pienpetopyynti on mm. lintukantojen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Suomessa metsästys on suosittu harrastus, nykyään Suomessa on n. 300 000 metsästäjää.

Elävää kulttuuriperintöä ja unohtuneita käytäntöjä

Hirschvogel Bear Hunt.jpg vuodelta 1520-1553.]] Wolfhunt1582.jpg | Willem van Aelst - Stilleven met jachttoebehoren en wild.jpg Suomi asutettiin hylkeenpyynnin avulla. Traaniöljyn ja nahkojen kauppaa arvellaan käydyn Suomen alueella jo 5 500 eaa. Suomalaisten hylkeenpyyntikylien, mm. Yli-Iin Kierikki, asuinkentiltä on löydetty muualta tuotua meripihkaa, kuparia ja kultaa. Hylkeennahka on Roomassa ollut kalliimpi kuin leijonan talja. Sen hinta on vastannut antiikin ajan käsityöläisen kuukauden palkkaa.

Vielä 1500-luvulla traaniöljyä vietiin yli 300 000 litraa. Katolinen kirkko katsoi keskiajalla hylkeen kalaksi. Se avasi hylkeenlihan viennin, koska paaston aikana sai syödä kalaa.

Kalevalassa maan katsotaan syntyneen telkän munasta. Telkän munalla on ollut myyttistä rooliaan käytännöllisempiä tehtäviä metsästyskulttuurin liepeillä: telkkänaaraita on opittu munittamaan, ja näitä munia on kerätty ihmisravinnoksi. Keruu ei ole tuhonnut pesää, sillä tapasäännöt ovat käskeneet säästämään pesään aina joitakin munia. Lisäksi telkkä harrastaa käen tapaan loismunintaa, eli munittamisen rasite on kohdistunut moneen yksilöön.

Hyljettä paljon myöhemmin alkoi turkiseläinten pyynti. Etenkin kettu, kärppä, näätä ja varsinkin orava ovat olleet pyynnin kohteina. Hirviä on aiemmin ollut paljon nykyistä vähemmän, sillä nykyisin metsien biomassa on suurempi kuin koskaan ja se yhdessä petojen suhteellisen vähälukuisuuden kanssa ovat mahdollistaneet hirven ja hirvieläinten lisääntymisen.

Saaristossa linnustus on aikoinaan ollut tuottoisaa. Vanha tapa metsästää keväällä pesimään tulevia lintuja oli keino hankkia lisäravintoa ruuan suhteen vaikeana kevätaikana, eikä sitä tällä perusteella voi enää puolustaa. Kun kaskiviljely lisäsi teerien lukumäärää, oli teerijahti hyvin tuottoisaa. Laiduntaminen lisäsi myös jouhisorsien määrää, ja kun tavi-, sinisorsa ja haapanakannat olivat jo entuudestaan vahvat, saalista on saatu ilmeisesti nykyisiä vastaavia saalismääriä jo 1900-luvun alussa.

Suomalaiselle metsästykselle on ominaista sen vanha ja katkematon perinne. Euroopassa metsästys on usein ollut harvojen yksinoikeus, ja metsästyskäytännöt ovat syntyneet useinkin luonnosta vieraantuneen ylhäisön parissa. Niinpä käytännöt ovat usein olleet julmia, ja metsästys on tähdännyt joko suureen saalismäärään tai pelkkään huviin. Ikävimmät muotonsa tämä eurooppalainen metsästystapa on saanut siirtomaissa: yksi ammattimetsästäjä on saattanut elinaikanaan surmata jopa tuhat norsua muun monilukuisemman saaliin ohella. Amerikassa biisoni hävitettiin lähes sukupuuttoon alkuperäisväestön ruoansaannin vaikeuttamiseksi. Biisonia pyydettiin myös nahan takia. Lihaa ei otettu läheskään aina talteen tai talteen otettiin pelkkä kieli. Suorastaan massamaisesti esiintynyt muuttokyyhky tapettiin sukupuuttoon mm. haulipanoksia ampuvien tykkien avulla.

Suomessa metsästys muistuttaa tavoitteiltaan edelleenkin alkuperäiskansojen harjoittamaa pyyntiä. Riista pyydetään vain tarpeeseen: syötäväksi tai turkikseksi ja käytetään eräin poikkeuksin (vahinkoeläimet) tarkoin. Metsästäjiemme parissa elää edelleenkin kirjoittamattomia tapasääntöjä mm. saaliin arvokkaasta kohtelusta myös kaadon jälkeen tai muusta hyväksyttävästä käytöksestä luonnon parissa.

Suomalaisten eurooppalaisia "alkuperäisempää" luontosuhdetta kuvannee sekin, että Amerikan suomalaissiirtokunnat eivät tiettävästi koskaan joutuneet edes paikallisiin konflikteihin alkuperäisväestön kanssa.

Nykyisin metsästettäviksi mahdollisia lajeja on Suomessa enemmän kuin ennen, mutta metsästyksen parissa lajeja on aiempaa vähemmän. Muun muassa kuovi, tilhi ja monet muut linnut olivat aikaisemmin metsästettäviä.

Minkki tuotiin tarhattavaksi turkiseläimeksi, mutta villiintyi (ja ilmeisesti syrjäytti vesikon). Samoin Piisami on tuotu turkiseläimeksi. Se löysikin ilmeisesti tyhjän lokeron ekosysteemistämme - ainakaan haittaa siitä ei ole ollut. Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta. Se oppi uuden elinalueensa vuodenkierron, ruokapöydän ja talveen valmistautumisen. Villisika on levinnyt Suomeen lähinnä Karjalankannaksen kautta. Nokikana ja punasotka ovat myös laajentaneet onnistuneesti reviiriään. Fasaani menestyy hyvin, samoin kanadanmajava. Mufloni selviytyy myös, mutta sitä ei ole edes tarkoitus lisätä, vaan mufloni pysynee erikoisuutena.

Arvostelua ja puolustusta

Eläinsuojelijat ovat kautta aikain arvostelleet metsästystä joko tarpeettomana tai epäeettisenä. Kiivaimmat luonnonsuojelijat ovat ajoittain Suomessakin vaatineet metsästyksen lopettamista kokonaan. Usein kiivain arvostelu on tullut sieltä, missä metsästystä ei tunneta. Esimerkiksi suomalainen, yleensä muuten hyvin asiantunteva Oikeutta Eläimille -yhdistys käyttää usein metsästyksenvastaisessa valistuksessaan yhteistyöverkostonsa brittiläisiä lähdemateriaaleja ja pyytää lausuntoja sikäläisiltä asiantuntijoilta. Tämänkaltaisessa toiminnassa piilee suuri kielellinen ja kulttuurillinen väärinymmärtämisen mahdollisuus. Brittienglannissa termi "hunting" tarkoittaa vain sikäläistä ajometsästystä, raakaa kettujahtia ratsain, jossa saaliseläin jätetään ajokoirien raadeltavaksi. Oikea englanninkielinen termi suomalaiselle, ampuma-asein tehtävälle metsästykselle olisi "shooting". Britanniassa taas "shooting" on useimmiten puolikesyjen tarhattujen fasaanien ja peltopyiden ampumista.

Näin ollen brittien eläinsuojeluasiantuntijan on mahdoton tietää, että meillä esimerkiksi Lapin tunturien riekkojahti tai talvinen jäniksen metsästys ovat aivan eri asia kuin sikäläiset, enimmäkseen vallasväen harrastamat vastenmielisetkin jahtimuodot. Tätä taustaa vasten vääristyneet käsitykset metsästyksen luonteesta siirtyvät Suomeen – varsinkin, kun osa suomalaisista kaupunkilaistuneista eläinsuojeluaktivisteista ei välttämättä itsekään tiedä, mitä eroa eri maiden metsästysmuodoilla on.

Sama kulttuurin ymmärtämisen ongelma vaivaa myös metsästysasioiden käsittelyä EU:n toimielimissä. Keski-Euroopassa metsästys on perinteisesti vain maata omistavalle ylimystölle kuuluva harrastus. Pohjoismaissa taas metsästys on ollut korostetun kansanomaista, usein syrjäseudun asukkaiden ja maatalousväestön puuhaa. Tässä on samoja piirteitä kuin jokamiehenoikeuksissa: muiden kuin pohjoismaalaisten on ollut vaikea tajuta, että luonnossa saa kulkea kuka tahansa ja marjoja poimia mistä tahansa.

Tämänkaltaisista väärinymmärryksistä johtuen metsästyksen vastustajat ja kannattajat puhuvat sekä paikallisesti että EU:ssa valitettavan usein toistensa ohi. Kyse ei ole osapuolten pahantahtoisuudesta, vaan molemminpuolisesta tiedon puutteesta. Arvostelijat ovat lisäksi usein tarkastelleet koko metsästystä uhanalaisimman lajin kautta: nyt runsas hylje väheni aikoinaan ympäristömyrkkyjen takia, mutta vastuuta sälytettiin metsästykselle. Eräät tulokaslajit ovat usein harvinaisia yksinkertaisesti siksi, että ne elävät Suomessa itselleen mahdollisen elinalueen laidalla, "vieraalla maalla". Kuitenkaan esimerkiksi punasotkan lukumääräisesti vähäinen metsästys Suomessa ei vaikuta elinvoimaisen lajin hyvinvointiin sen ydinalueilla.

Ilveksen runsastuminen on lähes yksinomaan metsästäjien toimien ansiota: metsäkauris- ja jäniskantojen laaja ja tehokas hoito on tehnyt ilveksen laajamittaisen paluun mahdolliseksi.

Ironista kyllä, metsästys on saanut viime vuosina uusia kannattajia maatalouden tehotuotannon vastustajista. Stressattujen tuotantoeläinten lihan epäillään aiheuttavan etenkin pienillä lapsilla allergiaoireita. Useimmiten vaikeatkin allergiapotilaat pystyvät kuitenkin syömään luomulihaa, varsinkin riistaa.

Myöskään sitä ei tiedetä yleisesti, että Suomessa metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin yksilöihin, joka muutenkin menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon, n. 300 000 ja metsästyksen suosio on kasvussa etenkin naisten keskuudessa. Metsästyksen taloudellinen arvo on suuri: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelman mukaan n. 60-70 Me, mutta taloudellinen arvo riippuu laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta.

Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi suoranaista haittaa: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, metsätuhot olisivat riistantutkimuksen mukaan katastrofaalisia; kolme-neljä rauhoitettua vuotta veisi taimikot. Hyljekantaa joudutaan tulevaisuudessa rajoittamaan, sillä hyljetuhot uhkaavat kalastuselinkeinoa jo nyt merkittävästi. Myös minkin pyynti saaristosta ja supin pyynti itäräjalla rabieksen leviämisen estämiseksi (rokotusten ohella) ovat tärkeitä. Mikäli Suomi menettäisi rabiesvapaan maan statuksensa, syntyisi siitä merkittävää haittaa ja kuluja.

Näitä tehtäviä ei voida hoitaa niin, että tyydyttäisiin metsästämään pelkästään vahingollisia lajeja. Hirvijahtia lukuun ottamatta muut jahdit eivät ole juuri palkitsevia, vaan tehdään osana muuta metsästystä ja riistanhoitoa.

Nyky-Suomessa metsästys on organisoitu hyvin tehokkaasti ja riistaa säästävästi. Riistaeläimet lasketaan vuosittain Ylä-Lappia lukuun ottamatta riistakolmioiden avulla. Laskentaan osallistuu jopa 100 000 metsästäjää. Tulokset siirtyvät riistantutkimuksen käyttöön ja niiden perusteella annetaan pyyntirajoitukset ja -suositukset. Niinpä yksikään metsästettävistä lajeistamme ei ole tullut uhatuksi metsästyksen vuoksi, ei hylje eikä edes susi, josta on aina ollut olemassa elinvoimainen, usein tosin pieni, muutaman kymmenen yksilön kanta.

Riistantutkimuksemme on ainutlaatuista ja suomalaista riistantutkimusta pidetään maailmanlaajuisesti alansa huippuna. Suomalainen erityispiirre on, että tutkimus ei ole vain akateemista yliopistotutkimusta, vaan RKTL tuottaa lähes suoraan metsästystä ohjaavaa tietoa. Niinpä esimerkiksi elinalueiden pirstoutumisen vähentämää metsoa ei metsästetä juuri lainkaan Etelä-Suomessa.

Metsästysmuodot pyydettävän lajin mukaan

Suurristan metsästys (mammutti, villasarvikuono, myskihärkä ja jättiläishirvi)
Linnustus, metsäkanalinnut (pyy, teeri, metso, riekko)
Sorsalintujen metsästys l. sorsastus (mm. sinisorsa, metsä- ja merihanhi, nokikana)
Hirvieläinten metsästys (hirvi, valkohäntä-, kuusi- ja metsäpeura, metsäkauris)
Turkismetsästys (kettu, supi, minkki, mäyrä, orava, susi, ilves ym.)
Muu pienriistametsästys (jänis, majava sekä kyyhkyt, aiemmin mm. tilhi, kuovi ja pulmunen)
Hylkeenpyynti, l. hylkijahti (harmaahylje, norppa, gronlanninhylje, kirjohylje)

Metsästysvälineen mukaan

Jousimetsästys (kaikki lajit pl. hylje)
Keihästys (aiemmin karhu ja hirvi)
Harpunointi (aiemmin hylje)
Verkko- tai rysäpyynti (aiemmin hylje)
Ansa- ja loukkupyynti (aiemmin karhu, peurat, jänis, metsäkanalinnut ja hylje)
Ruutiasein tapahtuva metsästys, ampuminen (kaikki lajit)
Myrkkypyynti (susi, kettu, karhu, ahma, varikset)
Nuijinta (aiemmin hylje, joskus susi)

Saalistusmenetelmän mukaan

Hiivintä ja jäljitys eli naakiminen (nisäkkäät, aik. metson soidinpyynti)
Ajometsästys, ajavan miesketjun käyttö (jänis, hirvieläimet, fasaani)
Metsästys karkottavan koiran avulla (kanalinnut, jänis, rusakko))
Metsästys ajavan koiran avulla (jänis, hirvieläimet, kettu)
Metsästys pysäyttävän koiran avulla (hirvieläimet, karhu)
Metsästys noutavan koiran avulla (sorsalinnut, metsälinnut, peltopyy, fasaani)
Metsästys jälkikoiran avulla (nyk. haavoittuneet hirvieläimet ja karhu)
Haaska- tai syöttipyynti (valkohäntäpeura, kettu, supi, aiemmin karhu)
Väijyntämetsästys ilman haaskaa (Hirvi, jänis, aiemmin hylje)
Kuvastus (teeri, sorsalinnut, varis, kyyhky)
Houkuttelumetsästys äänen ja/tai tuoksun avulla (hirvi, hirvieläimet, teeri, pyy, varis)
Saartaminen ja/tai ylläkkö (aiemmin harmaahylje)
Lippusiima (susi, kettu)
Houkutinmetsästys elävän saalishoukuttimen avulla (susi)
Houkutinmetsästys muun elävän houkuttimen avulla (vihollinen tai oma poikanen; varis, hylje)
Luolakoirametsästys (kettu, mäyrä)
Luolametsästys, pesäpyynti, poikasten sieppaus (aiemmin hylje ja sen kuutti; suden ym. pesien tyhjennys)
Munittaminen ja munien keruu (varsinkin telkän munittaminen)
Lähestyminen tai houkuttelu lajikumppaniksi naamioituneena (peura, hylje)
Lähestyminen eläimen suojassa (teeren metsästys)

Käytössä olevia metsästysmuotoja saalislajeittain

Jäniksenmetsästys l. jänisjahti
Hirvenmetsästys l. hirvijahti
Peuranmetsästys l. peuranpyynti
Vesilintujenmetsästys l. linnustus
Metsäkanalintujen metsästys l. linnustus tai metsälinnustus
Näädänpyynti l. näätäjahti
Karhunmetsästys
Ketunpyynti l. kettujahti
Hylkeenpyynti l. hylkijahti

Synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle

Jahti, pyynti, mehättely, mehtuu, erästys, saalistus

Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt "eräksi". (Vrt. saada kiinni = "käsittää", Pentti Haanpäällä: "Mistä olet käsittänyt tupakkaa?")

Metsästys muussa merkityksessä

Metsästyksellä voidaan tarkoittaa myös jonkin asian etsimistä. Esimerkiksi "menen metsästämään erästä kirjaa".