Marokko

Related Topics:
Marokko

Marokon kuningaskunta eli Marokko on kuningaskunta Afrikan luoteisosassa. Sillä on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle asti. Marokon eteläinen raja on kiistanalainen. Marokko pitää Länsi-Saharan aluetta omanaan ja on hallinnoinut suurinta osaa alueesta vuodesta 1975.

Nimi

Maan täydellinen arabiankielinen nimi tarkoittaa "läntistä kuningaskuntaa". Arabiankielisissä maissa Marokosta käytetään usein nimeä Al-Maghreb - "länsi". Useimmissa muissa kielissä käytössä olevan nimen (kuten Marokko) alkuperä on Marrakechin kaupungissa, joka tarkoittaa berberikielellä "jumalan maata".

Historia

Varhaiset vaiheet

Nykyinen Marokon alue on ollut asutettu neoliittiselta kaudelta alkaen. Varhaiset asukkaat olivat pääasiassa berbereitä. 600-luvulta lähtien alueelle alkoi tulla arabeja, joihin monet berberit sulautuivat. 700-1000-luvuilla alueella sijaitsi mm. Nekorin kuningaskunta.

Vuonna 859 Marokon Feziin perustettiin Al Karaouinen yliopisto, jonka Guinnessin ennätyskirja mainitsee maailman vanhimpana yliopistona.

1600-luvulta lähtien Marokossa on hallinnut Alaouiten dynastia.

Itsenäistyminen

Marokosta tuli Ranskan protektoraatti Fezin rauhansopimuksessa 30. maaliskuuta 1912. Maa saavutti itsenäisyyden vuonna 1956. Tangier, joka oli ollut kansainvälinen kaupunki palautettiin tällöin Marokkoon. Espanja palautti Marokolle Tarfaya-Tantan provinssin vuonna 1958 ja Ifnin alueen vuonna 1969.

Länsi-Saharan konflikti

Madridin sopimuksessa 14. marraskuuta 1975 Espanja, Marokko ja Mauritania sopivat tilapäisen hallinnon perustamisesta Länsi-Saharan alueelle. Espanjan käyttämä valta siirrettiin kolmen maan johtamalle hallinnolle, jonka tuli toimia yhteistyössä Jemaan, Länsi-Saharan šeikkien edustajiston, kanssa ja länsisaharalaisten tahtoa kunnioittaen. Algerian tuella, 27. helmikuuta 1976 Polisario julisti Saharan Demokraattisen Arabitasavallan itsenäiseksi, mutta huhtikuussa Marokko ja Mauritania olivat jakaneet maan. Marokko sai haltuunsa Saguia El-Hamran vuonna 1975 ja vuonna 1979 Marokko valtasi Río de Oron alueen, jolta Mauritania oli vetäytynyt.

Vuodesta 1991 alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1992. Polisario ja Marokko eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kenellä kansanäänestyksessä tulisi olla äänioikeus. Äänioikeutettujen tunnistamisprosessi lopetettiin vuonna 1999. Marokko hylkäsi vuonna 2003 YK:n erikoislähettiläs James Bakerin laatiman rauhansuunnitelman.

Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälinen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan historiallisia todisteita siitä, että Marokko olisi hallinnut aluetta ei ole. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen. Marokko on kuitenkin saanut tukea toimilleen muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta, Espanjalta, Egyptiltä, Israelilta ja Saudi-Arabialta. Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta

Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista.Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta

Politiikka

Marokon kuningas on aktiivinen johtaja, tosin hänen vaikutusvaltansa on vähenemässä.

Provinssit

Marokko on jaettu 37 provinssiin ja kahteen wilayaan. Satellite image of Morocco in January 2002.jpg

!colspan=3| Wilayat

Casablanca

Rabat-Sale

Provinssit

Kolme muuta provinssia Ad Dakhla (Oued Eddahab), Boujdour ja Es Smara sekä osa Tan-Tania ja Laayounea kuuluvat Marokon hallitsema Länsi-Saharaan.

Maantiede ja luonto

Mo-map.png

Algeria on Marokon rajanaapuri idässä ja kaakossa. Välimeren rannikolla on Espanjan enklaavit Ceuta ja Melilla sekä Peñón de Vélez de la Gomera (pieni hiekkasärkkä yhdistää sen Marokkoon), Peñón de Alhucemas, Islas Chafarinas ja Isla Perejil saaret. Atlantilla vesialueilla lännessä on Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret ja Portugalin Madeira. Pohjoisessa Marokko rajoittuu Gibraltarinsalmeen.

Marokon pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki Casablanca. Maan pinta-ala on 446 550 km², josta vettä on 250 km². Maarajaa on yhteensä 2 017,9 kilometriä. Eniten sitä on Algerian kanssa (1 559 km). Rantaviivaa kertyy 1 835 kilometriä.

Marokon korkein kohta on Jebel Toubkal 4 165 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Matalin kohta on Sebkha Tal 55 metriä merenpinnan alapuolella. Suuri osa Marokosta on vuoristoista, ja Atlasvuoret sijaitsevat osittain siellä. Maan pohjoisosassa sijaitsevat Rifvuoret.

Ilmasto

Marokossa vallitsee subtrooppinen välimerenilmasto. Vuonna 1995 maassa oli pahin kuivuus yli kolmeenkymmeneen vuoteen.

Vuoden keskilämpötila Rabatissa on 22 °C, Casablancassa 21 °C, Agadirissa 23 °C, Marrakeshissa 22 °C ja Tangerissa 19 °C http://www.tourism-in-morocco.com/modules.php?op=modload&name=NS-Infos&file=index&func=practical#climat

Väestöjakauma

Marokko on väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin arabimaa Egyptin, Sudanin ja Algerian jälkeen. Suurin osa marokkolaisista on sunnamuslimeja. Merkittävin etninen ryhmä ovat arabit, jotka saapuivat maahan 600- ja 1000-lukujen välillä. Marokossa on myös yksi suurimmista berberiasutuksista.

Marokon virallinen kieli on arabia, ja marokonarabia on oma murteensa. 12 miljoonaa Marokon asukasta puhuu äidinkielenään berberikieliä. Myös ranskaa ymmärretään laajalti, joskaan sillä ei ole maassa virallisen kielen asemaa.

Marokon väkiluku on noin 31 478 000 (2005). Ylänköalueilla asuu 35 % asukkaista. He ovat enimmäkseen berberikielten puhujia. Arabiankielinen enemmistö asuu pääosin alangoilla.

Talous

Marokko on solminut vapaakauppasopimuksen EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa.

Merkittävimmät vientituotteet

Kulttuuri

Marokon ruokakulttuuri on tyypillisen pohjoisafrikkalainen, jossa käytetyimpiä mausteita ovat korianteri, kumina, meirami ja minttu. Erityisesti jälkiruokien maustamiseen käytetään usein ruusuvettä. Kuuluisin marokkolainen ruoka on kuskus. Myös lukuisia pieniä annoksia sisältävä meze-pöytä on tyypillinen Marokolle.

Musiikki

Marokon musiikki on pääosin arabimusiikkia, mutta siihen on aikojen saatossa jättänyt vaikutteita muun muassa andalusialainen musiikki. Myöhemmin vaikutteita on tullut populaarimusiikista, ja tunnettuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Lemchaheb, Nass El Ghiwane ja Jil Jilala. Berbereillä ja muilla etnisillä vähemmistöillä on omat musiikkiperinteensä.

Marokko on osallistunut Eurovision laulukilpailuun kerran: vuonna 1980, jolloin maata edusti Samira Said kappaleellaan "Bitakat Hob". Maan kansallislaulu on Léo Morganin säveltämä ja Ali Squalli Houssainin sanoittama Hymne Chérifien.

Maailmanperintökohteet

UNESCO:n maailmanperintöluetteloon on päässyt kahdeksan kohdetta Marokosta. Kohteen nimen perässä on vuosi, jolloin se hyväksyttiin luetteloon.

Volubilisin arkeologinen kohde (1997)
Meknesin historiallinen kaupunki (1996)
Ait-Ben-Haddoun Ksar (1987)
Essaouiran medina (2001)
Fezin medina (1981)
Marrakeshin medina (1985)
Tétouanin medina (1997)
Mazaganin portugalilainen kaupunki (2004)

http://whc.unesco.org/en/statesparties/ma

Koulutus

Vuonna 1994 Marokossa oli 5 517 koulua ja 125 136 opettajaa http://www.me-schools.com/countries/morocco.htm. Peruskoulutus on ilmaista ja pakollista viiteentoista ikävuoteen saakka.

Marokon yliopistoja ovat muiden muassa Al Akhawaynin yliopisto Ifranessa ja vuonna 859 perustettu Al Karaouinen yliopisto Fezissä.

Liikenne

Marokossa on rautateitä yhteensä 1 907 kilometriä ja valtatietä 57 847.

Marokossa on neljätoista kansainvälistä lentoasemaa http://www.tourism-in-morocco.com/modules.php?op=modload&name=NS-Infos&file=index&func=coming. Ne sijaitsevat Agadirissa, Al Hoceimassa, Casablancassa, Dakhlassa, Essaouirassa, Fezissä, Laâyounessa, Marrakeshissa, Nadorissa, Ouarzazatessa, Oujdassa, Rabat-Saléssa, Tangerissa ja Tetouanissa.

Aiheesta muualla

Viralliset sivut

Lähteet