Lumilautailu

Snowboarder in halfpipe.jpgssa.]] Lumilautailu on laskettelun kaltainen liikuntamuoto ja talviurheilulaji, jossa käytetään välineenä lumilautaa. Lumilauta koostuu varsinaisesta laudasta sekä siteistä ja monoista, joilla lautailijan molemmat jalat kiinnitetään lautaan.

Lajin historiaa

Lumilautailu sai alkunsa 1960-luvulla. Lainelautailu oli suuressa suosiossa ja ihmiset halusivat kokea saman tunteen myös talvella, alueilla jossa lumi peittää maan. Eräs tarina Michiganilaisesta Serman Poppenista kertoo miten lumilautailu sai alkunsa lasten leikeistä. Oli vuosi 1965 ja Poppeneilla valmisteltiin joulua. Shermanin piti keksiä lapsille jotain tekemistä etteivät he olisi tiellä joten hän vei heidät ulos leikkimään. Valitettavasti varastosta löytyi vain yhdet minisukset. Sen sijaan että olisivat vuoron perään laskeneet suksilla lapset päättivät laskea molemmat yhdellä suksella. Lasten laskemista hetken katseltuaan Sherman keksi laittaa suksen päähän narun, josta pitää kiinni laskiessa. Laskeminen helpottui heti huomattavasti ja joulun jälkeen kun lahjat oli unohdettu eivät tytöt enää tehneet muuta kuin laskivat tällä uudella keksinnöllä. Ns. Snurferi (Snow-surfer) oli nähnyt päivänvalon. Snurferi kasvatti suosiotaan nopeasti ja Sherman alkoi valmistaa lautoja autotallissaan asuinalueen lapsille. Kysynnän kasvaessa Sherman päätti myydä laudan valmistuoikeudet suurelle lelutehtaalle. Tulevina vuosina lautoja myytiin satoja tuhansia. Snurferi oli kuitenkin lelu ja varsinaisesti lumilauta sai alkunsa 60-luvun lopulla järjestetyistä Snurfer-kilpailuista. Kilpailuhin otti osaa eräs nuori mies nimeltä Jake Burton. Tehdäkseen laskemisesta huimissa vauhdeissa entistä helpompaa, hän päätti asentaa Snurferiinsa alkeelliset siteet. Tämä keksintö teki Jakesta ylivoimaisen muihin nähden. Lumilauta oli tehnyt aimo harppauksen kohti nykyistä muotoansa ja Jake Burton tunnetaan tänä päivänä maailman menestyneimmän lautamerkin perustajana.

Varusteet

Lumilautamonoja on kahdentyyppisiä: ns. pehmeät lautamonot, jotka ovat pehmeät mutta tukevat talvikenkiin verrattavissa olevat jalkineet, sekä nk. kovat lautamonot, jotka ovat erityisesti ratalautailun ja sen eri alalajeihin käytetyt kovat, alppihiihtomonoja muistuttavat monot. Eri monotyyppien kanssa käytetään erityyppisiä siteitä, jotka ovat jaettavissa monojen mukaisesti pehmeisiin siteisiin ja koviin siteisiin.

Lumilautailun lajit

Snowboard ag1.jpg | Halfpipe Snowboard.jpg]] Lumilautailu on yleistynyt huomattavasti 80-luvulta alkaen. Olympialajiksi se tuli vuonna 1998 (katso pääartikkeli: Lumilautailu 1998 talviolympialaisissa). Lumilautailua on karkeasti jaoteltuna kolmentyyppistä: freeride, freestyle ja ratalautailu. Myös muita alalajeja löytyy.

Freeride tarkoittaa vapaata mäenlaskua lumilaudalla hyvin samaan tapaan kuin laskettelussa.
Freestyle-laskussa käytetään erilaisia hyppyreitä ja lumikouruja, "bokseja" ja "paippeja", joissa laskijat suorittavat hyvinkin akrobaattisia temppuja. Freestyle-lasku vaatii varusteilta enemmän joustavuutta ja kestävyyttä.
Ratalautailu eli alpine-lumilautailu on perinteisesti tarkoittanut erityisesti lajiin tarkoitettujen porttien kiertämistä, joko kelloa tai kilpakumpania vastaan rinnakkain. Varusteet eroavat huomattavasti freestyle-välineistä: laudat ovat yleensä pitkiä ja kapeita (eivät kuitenkaan aina) ja niissä käytetään kovia siteitä ja monoja. Nykyään on myös yleistynyt termi carving-lautailu. Alpine-lautailun eräs alalaji on free-carving, jossa keskitytään kilpailun sijaan kehittämään omaa laskutekniikkaa ja -tyyliä mahdollisimman hyväksi ja näyttäväksi.

Gourt Home::Gourt :: Lumilautailu

Lajin historiaa

Varusteet

Lumilautailun lajit

Linkkejä:

Lumilautailumerkkejä:

Talviurheilukeskuksia: