Lapin sota

Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä Suomen Lapissa 15. syyskuuta 1944 - 27. huhtikuuta 1945.

Jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkoittaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Saksalaiset katsoivat Pohjois-Suomen pitämistä tärkeämmäksi Pohjois-Norjan ja Petsamon nikkelikaivosten turvaamisen, ja ryhtyivät vapaaehtoiseen vetäytymiseen operaatio Birken muodossa. Saksan ja Suomen välillä käynnistyi täten Lapin sota. Aluksi tosin kyseessä oli enemmänkin valesota, yhteenottojen ollessa varsin vähäisiä ja vetäytymisen tapahtuessa usein yhteisymmärryksessä. Saksalaiset auttoivat tänä aikana evakuoimaan Lapin siviiliväestön ennen vihollisuuksien alkamista Ruotsiin.

Operaatio Tanne Ost

Pääartikkeli: Operaatio Tanne Ost

15. syyskuuta saksalaiset laukaisivat operaatio Tanne Ostin, maihinnousuyrityksen Suursaaren valtaamiseksi. Hyökkäyksen ensimmäiseen aaltoon osallistui noin 1400 Wehrmachtin ja Kriegsmarinen sotilasta, mutta saaren suomalaisjoukkojen ja Neuvostoliiton ilma- ja merivoimien vastarinnan ansiosta maihinnousu epäonnistui, eivätkä toisen aallon kokemattomat Kriegsmarinen yksiköt päässeet maihin asti. Ensimmäisen aallon 1400 miehestä noin puolet jäi suomalaisten vangeiksi. Epäonnistumisen johdosta operaatio Tanne West, vastaava maihinnousu Ahvenanmaalle, peruttiin.

Todellinen sota alkaa

Finnish_troops_in_Lapland_War.jpg Saksalaisten yritettyä vallata Suursaaren ja miinoitettua Suomen rannikkoa myöntyivät suomalaiset Neuvostoliiton vaatimuksiin, ja aloittivat 28. syyskuuta varsinaiset sotatoimet yhteenotolla Pudasjärvellä. Muutamaa päivää myöhemmin suomalaiset nousivat maihin Torniossa, iskien saksalaisten selustaan. Tornionlaakson taistelut kestivät noin viikon. Tornion maihinnousua saksalaiset pitivät vallinneen herrasmiessopimuksen pettämisenä ja ryhtyivät varsinaisiin sotatoimiin turvatakseen hallitun vetäytymisensä.

Saksan armeija näytti kyntensä suomalaisille Lapin sodassa. Lapin armeija oli Wehrmachtin ainut armeija jota ei oltu lyöty. Se oli kokenut yksikkö. Kova saksalainen kuri ja ahkera harjoittelu olivat tehneet siitä valioyhtymän. Tornionlaakson taisteluissa se sai vastaansa varusmiehistä koottuja uusia yhtymiä. Näiden kuria heikensivät näkemys sodan turhuudesta ja ajatus kotiin lähdöstä. Lapin armeijalta puuttui lisäksi heti alusta lähtien tykistö, eikä ilmatukeakaan ollut. Tykistön kuljettaminen oli nimittäin mahdotonta, kun sillat ja tiet oli tuhottu. Kun ajatellaan kokonaisuutta, suomalaiset kuitenkin pärjäsivät kohtalaisesti. Erityisen tärkeää poliittisesti oli se, että Suomen armeijan upseerikunta osoitti uskollisuutensa uudelle poliittiselle suuntaukselle kääntäessään aseet sodan aikana läheisiksi tulleita aseveljiä vastaan.

Välirauhan valvontakomissiossa neuvostoliittolaiset painostivat Suomea käymään aktiivista sotaa myös ilmassa. Lentosota ei ollut erityisen kiivasta. Tähän on lukuisia syitä. Lentosää oli huono sodan useimpina päivinä. Pääosa Suomen ilmavoimien suorituskykyisestä kalustosta oli sen aikana sijoitettu Kaakkois-Suomeen. Rauhanehtojen mukaisesti Suomen Ilmavoimat alensivat hävittäjäkalustonsa määrän 60 koneeseen Lapin sodan aikana. Muu lentokalusto kuin Lapin sotaan osallistuva oli lentokiellossa välirauhan ehtojen mukaisesti.

Aloitettujen sotatoimien takia saksalaiset ottivat vetäytyessään käyttöön poltetun maan taktiikan, pyrkien tuhoamaan kaiken vastaan tulevan infrastruktuurin, jotta niistä ei olisi vastustajalle hyötyä. Seuraavat merkittävät taistelut olivat Kemin valtaus suomalaisten toimesta 7. - 8. lokakuuta, Taipaleen taistelu 12. - 14. lokakuuta, Rovaniemen valtaus 16. - 17. lokakuuta, sekä Muonion valtaus 26. - 30. lokakuuta.

Talvella 1944-1945 sotatoimet jähmettyivät asemasodaksi, sillä saksalaisten asemat Kilpisjärven tien varrella Käsivarren Lapissa olivat niin vahvoja, ettei niiden valtaaminen onnistunut. Keväällä 1945 saksalaiset vetäytyivät pois Ruijasta, minkä jälkeen heidän ei tarvinnut myöskään pitää hallussaan Käsivarren Lappia perääntymistiensä turvaamiseksi. Samaan aikaan Suomi siirtyi käymään sotaa varusmiesjoukoin, sillä varsinainen sodan ajan armeija oli välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti kotiutettu 5.12.1944 mennessä. Loppukeväästä sotaa kävi enää 600 miehen vahvuinen kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä käsittänyt osasto Käsivarren Lapissa. Näin vähäisiä joukkoja voitiin käyttää, sillä sodan painopiste oli siirtynyt Keski-Eurooppaan eikä Neuvostoliitolla ollut tarvetta painostaa Suomea sodan loppuunsaattamiseksi. Sodan viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan päättyneeksi. Päivää on vietetty vuodesta 1987 kansallisena veteraanipäivänä.

Lapin sotaa on kutsuttu myös "lasten ristiretkeksi", koska Moskovan välirauhan perusteella piti Suomen armeija saattaa rauhanajan kannalle ja Lapin sodassa oli käytettävä näin ollen kaikkein nuorimpia ikäluokkia. 1/3 suomalaisista kaatuneista kuoli jalkaväkimiinoihin saksalaisten turvatessa vetäytymisensä hyökkäyksiltä miinoilla suluttamalla. Katso: Tornionlaakson taistelut Lapin sodassa

Poltetun maan taktiikka ja sodan tuhot

Flag_at_ Kilpisjärvi_1945.jpg Saksalaisten tuhoamistaktiikka oli perusteellista, ja lukuisten pienempien kylien lisäksi Rovaniemen kauppala tuhottiin käytännössä kokonaan. Rovaniemeläisrakennuksista säästyi ainostaan noin kymmenesosa. Oulun ja Kemin kaupungit säästyivät pääosin hävitykseltä, olkoonkin että Kemin 1940 valmistunut kaupungintalo vahingoittui pahasti räjäytysyrityksessä. Lisäksi saksalaiset asettivat Lappiin huomattavan määrän miinoja, jotka vaativat uhreja vielä pitkään sodan jälkeenkin.

Lapin sodassa Suomi menetti 774 miestä kaatuneina, 262 kadonneina (näistä n. 164 vangeiksi) ja 3000 haavoittuneina. Saksalaisten tappiot olivat lähes 1 000 kaatunutta, yli 2 000 haavoittunutta sekä 1 300 vangiksi joutunutta.Veteraanien perintö: varjosodasta tositoimiin Suomalaisten saamat vangit luovutettiin Neuvostoliitton, josta henkiinjääneet palautettiin kotimaahansa 1950-luvun mittaan. Saksalaisten ottamat suomalaisvangit kuljetettiin Norjaan, josta useimmat vapautettiin keväällä 1945. Osa päätyi kuitenkin Keski-Euroopan keskitysleireille. Oman lukunsa muodostavat muutamat suomalaiset, jotka värvättiin syyskesällä 1944 Saksan armeijaan, kun Suomen ja Saksan välillä ei ollut vielä virallista sotatilaa. Näistä hengissäselvinneet pääsivät yleensä kotiin erilaisten seikkailujen jälkeen ja heidät tuomittiin lieviin vankeusrangaistuksiin maanpetosta vähäisemmistä rikoksista.

Lapin sodan perintöä on Suomessa vaalittu vähemmän kuin muitten maamme käymien sotien. Mm. useat muistomerkit sisältävät tekstin 1939–1944, mikä unohtaa Lapin sodan. Syynä hiljaisuuteen on epäilemättä syynä tietty nolous sodasta entistä aseveljeä vastaan.

Katso myös

Lähteet

Lapin sota | Toinen maailmansota

Gourt Home::Gourt :: Lapin sota

Operaatio Tanne Ost

Todellinen sota alkaa

Poltetun maan taktiikka ja sodan tuhot

Katso myös

Lähteet