Kyntö on toimenpide, jolla pyritään saamaan viljelykasville hyvä kylvöalusta.
Tämä tarkoittaa maan kuohkeuttamista ja kääntämistä, minkä seurauksena näin mullan eri osat joutuvat ilman vaikutukselle alaisiksi, mikä jouduttaa lahoamista ja rapautumista, sekä peitetään ja sekoitetaan lannoite maahan ja välissä itse kylvösiemenet, annetaan sopiva muoto maan pinnalle ja hävitetään myös rikkaruohoja.
Pohjoisilla leveysasteilla kuten Suomessa syksyllä kyntäminen on olennainen osa maanmuokkausta. Syyskyntö nopeuttaa maan kuivumista keväällä, kun kevätkosteus varastoituu muokkauskerrokseen, ja tämä mahdollistaa sen, että jo kasvukauden alku voidaan tehokkaasti hyödyntää. Syyskyntö myös kuohkeuttaa maata routaantumisen tehostamiseksi. Kun syyskyntö tehdään kunnolla, ei keväällä tarvitse äestää niin monta kertaa.
Suomessa ei tavallisesti keväällä viljan- tai rehuntuotannon yhteydessä kynnetä, koska se ei sovi useimmille maatyypeille, esimerkiksi hiesu- ja savipelloille. Kuitenkin esimerkiksi perunapelloilla ja kasvimailla kynnetään keväällä, koska se kuivattaa maata.
Keskiajalla kehittyi edeltäjästään poikkeava, ns. korkea-aura, jossa ojaksen kannatuspyörät oli korvattu tukijalalla. 1800-luvulla alettiin auroja valmistaa teollisesti teräksestä. Alueesta riippuen auraa on vedetty jonkin eläimen, tavallisesti hevosen perässä.
Kuitenkin teollistuneissa maissa nykyään varsinkin suurilla peltoaloilla on jo monen vuosikymmenen ajan käytetty huomattavasti tehokkaampaa traktorin perässä vedettävää auraa, jossa on useampia siipiä. Useammat siivet toimivat niin, että seuraava siipi kääntää maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle. Viimeinen siipi jättää jälkeensä kyntövaon, joka puolestaan täyttyy seuraavalla kerralla äskeisen kohdan vierestä kynnettäessä.
Plov | Pflug | Plough | Arado | Plugilo | Charrue | Aratro | מחרשה | Plūgas | Ploeg | 犂 | Plog | Plog | Pług | Aração | Plog | ஏர் | 犁