Gourt Home::Gourt :: Kuuba
Kuuban tasavalta eli Kuuba on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, jonka pinta-ala on 100 860 neliökilometriä ja väkiluku hieman yli 11 miljoonaa. Kuuban pääkaupunki on Havanna. Sosialistisen Kuuban johtaja on vuodesta 1959 ollut Fidel Castro.
Historia
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä eurooppalaisena 1492. Sitä ennen saarta asuttivat muun muassa arawakki-intiaanit. Ennen itsenäistymistään 1902 Kuuba oli ensin Espanjan siirtomaa ja sitten Yhdysvaltain miehittämä. Itsenäistyttyään Kuuba oli hallinnollisesti ja etenkin taloudellisesti voimakkaan riippuvainen Yhdysvaltain pääomasta.
Karibian meren suurimmalla saarella asui rauhallisia taino-intiaaneja, jotka espanjalaisten konkistadorien oli helppo kukistaa 1510-luvulla. Kun sairaudet ja itsemurhat hävittivät intiaanipopulaation, eurooppalaiset tuottivat Afrikasta lisää orjia, mm. työskentelemään sokeriruokoviljelmille. Tupakka- ja sokeriteollisuus nosti Kuuban 1800-luvulla yhdeksi maailman arvokkaimmista siirtomaista, josta espanjalaiset eivät halunneet luopua ja jonka britit, ranskalaiset ja amerikkalaiset yrittivät saada itselleen. Englantilaiset onnistuivat valloittamaan Kuuban 11 kuukaudeksi itselleen, mutta Pariisin rauha vuonna 1763 sisälsi vaihtokaupan, jossa Espanja sai Kuuban takaisin luovuttaessaan Britannialle Floridan. Näin Espanjan hallinto Kuubassa jatkui.
Siirtomaavaltojen pallotellessa valtaa, kasvoi kansan keskuudessa halu itsenäistyä. Kuubassa syntyneet espanjalaiset, kreolit, alkoivat olla tyytymättömiä raskaaseen verotukseen ja hallintoon. Maata hallitsivat Espanjassa syntyneet espanjalaiset. Vuosien 1810-25 välillä Meksiko ja Etelä-Amerikan maat olivat itsenäistyneet, mutta Puerto Rico ja Kuuba olivat edelleen Espanjan hallinnassa. Itsenäistynyt Yhdysvallat asettui tukemaan Espanjan valtaa, sillä Kuuban itsenäisyys olisi saattanut merkitä orjakapinaa tai ongelmia sokerikauppaan. Amerikkalaiset yrittivät kaksi kertaa ostaa Kuuban Espanjalta, vuosina 1848 ja 1854.
Itsenäistymishalut voimistuivat sodaksi, jota käytiin kymmenen vuotta (1868-78). Se päättyi Espanjan voittoon, mutta kohotti kansallistunnetta ja lakkautti orjuuden. Seuraavan aseellisen kapinan voimahahmoja oli lehtimies, kirjailija ja lakimies José Martí, joka palasi maanpaosta Kuubaan vuonna 1895 käynnistämään itsenäisyystaistelun kenraali Máximo Gómezin kanssa. Marti kaatui reilun kuukauden kuluttua eikä tämäkään yritys johtanut itsenäisyyteen. José Martí on Kuuban suurimpia kansallisankareita. Harva tietänee, että tunnettu laulu Guajira guantanamera on Martin tekstiä.
Seuraava taistelu käytiin yllättäen Yhdysvaltoja vastaan. Se sai alkunsa Mainilan laukausten edeltäjästä "Mainen laukauksista"; USA:n sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa vuonna 1898 ja Yhdysvallat syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Se oli nopeasti ohi ja Kuuba siirtyi USA:lle. Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta niin talous kuin politiikkakin oli tiukasti USA:n ohjaksissa. USA:n valta oli kirjattu jopa perustuslakiin, joka johti Guantánamo Bayn sotilastukikohdan perustamiseen vuonna 1903. Kuubalaisilla oli vaihtoehtona hyväksyä perustuslaki tai joutua kokonaan miehitetyksi.
Seurasi sarja nukkehallituksia ja diktaattoreita. Korruptio kukoisti, mustaihoisia syrjittiin. Amerikkalaiset yhtiöt omistivat kaksi kolmasosaa maan viljelymaasta ja lähes kaikki kaivokset. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti (diktaattori) Machadon vallasta nostaen armeijan kersantti Fulgencio Batistan johtoon. Aluksi hän kätkeytyi nukkepresidenttien taakse, mutta vuonna 1940 hänet valittiin laillisilla vaaleilla maan presidentiksi. Neljän vuoden kuluttua, jälleen vapaissa vaaleissa, Batistan ehdokas hävisi. Hän yritti come-backia, mutta teki varmuuden vuoksi vallankaappauksen kolme kuukautta ennen vuoden 1952 vaaleja. Vaalien peruuntuminen esti erään korruptiota vastustavan Ortodoxo-puolueen kandidaatin lähes varman valinnan eduskuntaan. Ehdokas oli 25-vuotias Fidel Castro. Yhdysvallat tunnusti Batistan hallituksen.
Ainekset vallankumoukseen olivat valmiit. Havannan miljönäärit olivat Keski- ja Etelä-Amerikan rikkaimpia, suuri osa Kuuban kansasta oli aliravittuja ja lukutaidottomia. Ensimmäinen aseellinen yritys tehtiin 26. heinäkuuta 1953 (päivämäärästä tuli myöhemmin vallankumousliikkeen nimi). Armeijan tukikohtaan Santiago de Cubassa hyökkäsi 119 kapinallista. Heistä 55 jäi kiinni, kidutettiin ja teloitettiin. Fidel Castro pääsi pakenemaan, mutta hänet saatiin kiinni viikkoa myöhemmin. Vangitsija, luutnantti Sarria passitti Castron pikateloituksen sijasta vankilaan ja sai itse maksaa teosta vankeudella. (Castro vapautti hänet päästyään valtaan.) Castron vangitseminen tuli yleiseen tietoon ja hänelle oli pakko myöntää oikeudenkäynti. Hänen pitämästään puolustuspuheesta tuli tärkeä vallankumouksen julistus. Castro tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen Isla de Pinosin saarelle (nykyään Isla de la Juventud).
Myös muita vallankumoustaistelijoita oli tuomittu samaan vankilaan, mm. Castron nuorempi veli Raul. Castro kumppaneineen ei ehtinyt olla vankilassa kuin kaksi vuotta, sillä Batista valitutti itsensä presidentiksi vuonna 1955 ja päästi suosiota tavoitellen kaikki poliittiset vangit vapaaksi. Castro lähti Meksikoon, josta hän seuraavana vuonna palasi salaa Granma-nimisellä moottoriveneellä Kuubaan. Parikymmentämetriseen alukseen oli ahtautunut 81 sissiä, yksi heistä oli argentiinalainen Ernesto Guevara (1928-1967). Vain 15 sissiä pääsi turvaan vuoristoon, mutta lopputulos on historiaa, vallankumous tehtiin.
Batista pakeni Kuubasta tammikuun 1. päivänä 1959 ja samana päivänä "parrakkaat", barbudos, marssivat Santiago de Cubaan. Tuomari Manuel Urrutiasta tuli presidentti, Castrosta pääministeri. Vuonna 1959 Fidel Castro nousi valtaan, mitä seurannut kansallistaminen katkaisi nopeasti Kuuban välit Yhdysvaltoihin, joka julisti maan kauppasaartoon, joka on edelleen voimassa. Tämän seurauksena Castron oli alettava Neuvostoliiton liittolaiseksi, vaikkei hän ideologisesti pitänytkään neuvostososialismista, kuten ei myöskään hänen ystävänsä Che Guevara.
Kylmän sodan loputtua Kuuba on menettänyt Neuvostoliiton maksamaan sokerin maailmanmarkkinahinnan ylittäneeseen ostohintaan sisältyneen talousavun ja ajautunut huomattaviin talousvaikeuksiin. 1990-luvun puolessa välissä maassa oltiin lähellä nälänhätää. Talouden ahdingon takia hallitus joutui hieman tinkimään sosialistisista periaatteistaan ja laillistamaan muun muassa dollarin käypänä maksuvaluuttana.
Taloudelliset olot ovatkin jo huomattavasti parantuneet, osin turistidollarien myötä. Toisaalta dollarin ero on jo luonut väestön keskuuteen sosiaalista eriarvoisuutta, muun muassa prostituutiota, koska kaikissa ammateissa ei ole mahdollista päästä käsiksi turistien ulkomaiseen valuuttaan. Silti suurimmalla osalla Kuubalaisista olot ovat muihin kehitysmaihin verrattuna selvästi paremmat. Kansalaisten lukutaito on korkealuokkaista, mikä on omalta osaltaan yhdessä sosialistisen mallin mukaisen työllistämissysteemin kanssa mahdollistanut myös ihmisille riittävän varallisuuden.
Yhdysvalloilla on Kuubassa Guantánamon laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä. Kuubassa on myös Lourdesin kuunteluasema, joka kuului Neuvostoliitolle ja missä Venäjä on edelleen läsnä. Guantánamossa on myös amerikkalaisten vankileiri, jossa on useasti loukattu ihmisoikeuksia ja pidetty poliittisia vankeja.
Katso myös
Politiikka
Kuuban vallankumous syrjäytti Fidel Castron johdolla tammikuussa 1959 Yhdysvaltain tukeman Fulgencio Batistan sotilasdiktatuurin. Yhdysvaltain julistettua Kuuban kauppasaartoon alkoi Castron uusi hallitus turvautua Neuvostoliiton ja itäblokin kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Kuubassa on käytössä yksipuoluejärjestelmä, tämä puolue on Kuuban kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba) jonka pääsihteerinä toimii Fidel Castro. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.
Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kuuban lakijärjestelmä perustuu espanjalaiseen ja amerikkalaiseen lakiin, nojaten vahvasti sosialistiseen lakiteoriaan.
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 609 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii eduskunnan tilalla, kun tämä ei ole paikalla. Tämä on harvinaislaatuista demokratiaa kehitysmaissa.
Valtion päämiehen ja presidentin paikkaa pitää Fidel Castro vuodesta 1976 lähtien. Varapresidenttinä toimii Raúl Castro. Seuraavat vaalit Kuubassa pidetään vuonna 2008. Castron kansansuosio on valtava ja karismaattisen ja taitavan Castron arvellaan johtavan Kuubaa kuolemaansa asti.
Toisinajattelijat keräsivät 11. toukokuuta 2002 yli 10 000 nimeä saadakseen kansanäänestyksen demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta, sananvapaus ja elinkeinovapaus mukaan lukien. Castro ei toteuttanut äänestystä, vaan todisti sen tarpeettomuuden keräämällä yli kahdeksan miljoonan ihmisen nimet adressiin, jonka perusteella Kuuban sosialistinen järjestelmä julistettiin peruuttamattomaksi.
Kuuba rajoittaa kansalaistensa vapauksia "totalitaristiseksi maaksi" (amerikkalaisten käyttämä nimitys) varsin vähän, mutta suhtautuu vastustajiinsa melko jyrkästi. Keväällä 2003 viranomaiset pidättivät yli 70 Yhdysvaltain hallituksen rahoittamaa toisinajattelijaa. Kehitysmaana Kuuba on onnistunut saavuttamaan suhteellisen korkean odotetun eliniän (77,23 vuotta) ja lukutaidon (97%) kansalaisilleen. Vertauksena lähinaapuri Honduras vastaavasti: 69 vuotta ja 76%.
Sosialistisen ideologian mukaisesti yksityisyrittäjyys on rajoitettua. Lähimpinä yksityisyrittäjyyttä ovat torikauppiaat, maanviljelijät, yksityiset kotimajoitukset sekä kotiravintoloitsijat. Torikauppiaat joutuvat maksamaan joka kuukausi 40CUC valtiolle torikaupankäynnistä sekä puolet siitä minkä he tuottavat yli neljänkymmenen CUC:in. (CUC=peso convertible) Maanviljelijät joutuvat myymään puolet sadostaan valtiolle, valtion määrittämällä hinnalla. Puolet sadostaan he saavat myydä omalla hinnallaan esim. tienvarsilla jne. Kotiravintoloitsijat saavat pitää kotonaan ravintolaa, mutta joutuvat maksamaan kuukausittaista veroa valtiolle. Kotiravintoloitsijoitakin säätelevät monet rajoitukset, esim. kotiravintoloissa ei saa myydä hummeria, tosin kieltoa uhmataan lähes aina ja tarkastajille näytetään ns. hummeritonta ruokalistaa.
Yhteiskunta
Terveydenhoito
Vallankumousta edeltävänä aikana suuria sairaalapaikkoja ja lääkäreitä oli suurimmaksi osaksi vain suurimmissa kaupunkikeskuksissa ja tuhannet epäonniset maaseudun asukkaat saattoivat kuolla siksi, koska heillä ei ollut varaa matkustaa lääkärin luokse. Vallankumouksen jälkeisessä Kuubassa tuodaan maaseudun asukkaiden tarvitsemaa lääkärinapua myös maalaisille ja se on ilmaista. Terveydenhuollon lisäksi myös koulutusjärjestelmä on korkealla tasolla. Kansalaisten peruskoulutus on korkea ja lukutaidossa he voittavat ylivoimaisesti muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden kansalaiset.
Aluejako
Kuuba on jaettu 14 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).
- | CubaSubdivisions.png | - |
Maantieto
Cu-map.png | Satellite image of Cuba in November 2001.jpg Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmerta. Kuuba on Karibian suurin saari ja kuuluu Isojen Antillien saariryhmään. Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahteen ja Jukataninsalmeen, pohjoisessa Floridansalmeen ja Bahamasaariin, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmereen. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (USA) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta). Kuuba on ylänköjen ja vuoristojen hallitsemaa, ja sen korkein kohta on Pico Real del Turquino (2 005 m). Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät monet tuulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Santiago de Cuba ja Camagüey.
Talous
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruo'on viennistä, mutta viime vuosina sokeriteollisuutta on ajettu alas. Maassa on käytössä sosialistinen talousjärjestelmä, eikä hallitus ole osoittanut merkkejä tehdä kapitalistisia uudistuksia. Matkailijoiden mukana tuli käyväksi valuutaksi Yhdysvaltain dollari.
25. lokakuuta 2004 Castro ilmoitti, että marraskuusta 2004 lähtien dollarin käyttäminen maksuvälineenä kiellettään ja viralliseksi valuutaksi tuli kansallisen peson rinnalle vaihdettava peso. Paikalliset pankit ja vaihtopisteet (nimeltään CADECA) vaihtavat dollareita pesoiksi, mutta vaihdolle on määrätty 10% palkkio, joten dollarin ostokurssi vaihdettavan peson suhteen on 1:0,9. Muita valuuttoja kuten euroja vaihdetaan samaan kurssiin kuin ne olisivat USA:n dollareina.
Keskiverto kuubalainen tienaa vain n. 20-25 € kuukaudessa, jonka takia turistien parissa työskentelevät lähes elävät juomarahoilla. Esim. tarjoilija saattaa saada yhdessä illassa enemmän rahaa tippinä kuin mitä hän saa valtiolta palkkaa kuukaudessa.
Viime aikoina turismista on tullut yhä merkittävämpi elinkeino (44% valtion tuloista tulee turismista). Kuubasta poistuessa pitää maksaa 25 CUC:n maastapoistumisvero. Vuonna 2004 Kuubassa kävi yli 2 miljoonaa turistia. Suosituimpia turistikeskittymiä ovat Varadero ja Guardalavaca, joissa käy paljon kanadalaisia, meksikolaisia, italialaisia ja saksalaisia, myös jotkin suomalaismatkanjärjestäjät vievät matkailijoitaan Kuuban aurinkoon. Suurin osa matkailijoista jättää käymättä pääkaupunki Havannassa, joka on aivan erilainen paikka, verrattuna rantakohteisiin. Esim. Varaderoon ei saa Kuubalainen tulla, ellei hän asu siellä tai ole siellä töissä.
Kuuban hallitus on ilmoittanut yhdistävänsä tulevaisuudessa vaihdettavan peson ja kansallisen peson yhdeksi valuutaksi.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Kulttuuri
Musiikki
Kuubalaisen musiikin juuret ovat Espanjassa ja Länsi-Afrikassa, mutta vaikutteita on tullut lukuisista muistakin kulttuureista. Vastaavasti kuubalainen musiikki on vaikuttanut 1800- ja 1900-luvuilla muun muassa jazziin, salsaan, argentiinalaiseen tangoon ja espanjalaiseen uuteen flamencoon ("nuevo flamenco").
Viime aikoina kuubalainen musiikki on saavuttanut kansainvälistä suosiota amerikkalaisen Ry Cooderin vuonna 1997 tuottaman Buena Vista Social Club-levyn myötä. Buena Vista Social Clubista tehtiin myös laajalevikkinen dokumenttielokuva. Yhtyeen jäsenet saivat myös henkilökohtaista julkisuutta ja esimerkiksi Ibrahim Ferrer saavutti suosiota myös Suomessa sekä esiintyi Pori Jazz -tapahtumassa kesällä 2003.
Aiheesta muualla
- Kuuba.org Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu
- Suomen ulkoministeriön Kuuba-tietopaketti
- Infoportal Cuba
Kuuba | Karibianmeren valtiot | Karibianmeren saaret
Cuba | Cuba | Kuba | Cuba | কিউবা | Cuba | Куба | Куба | Cuba | Kuba | Cuba | Cuba | Kuba | Kuuba | Cuba | Κούβα | Cuba | Cuba | Kubo (lando) | Kuba | Cuba | Cúba | Cuba | 쿠바 | Kuba | Kuba | Cuba | Cuba | קובה | Kiba | Cuba | Kuba | Kuba | Cuba (land) | キューバ | Cuba | Cuba | Kuba | Kuba | Cuba | Cuba | Куба | Cuba | Kuba | Куба | Kuba | Cuba | Küba | Куба | 古巴 | Cuba
"Kuuba"
