Kurt Martti Wallenius (25. heinäkuuta 1893, Kuopio–5. toukokuuta 1984, Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti ja yleisesikunnan päällikkö sekä kirjailija.

Wallenius matkusti lokakuussa 1915 Saksaan Preussin kuninkaallinen jääkäripataljoona 27:ään. Siellä hän yleni maaliskuussa 1916 Gruppenführeriksi, osallistui Polangenin komennuskuntaan, palasi 1918 Suomeen ja jatkoi palvelustaan joukkueenjohtajana Suomen sisällissodassa valkoisten puolella Tervolassa ja Torniossa, minkä jälkeen hänet komennettiin Kuolajärvelle ja Kuusamoon koottujen joukkojen päälliköksi. Wallenius järjesti koillisrintaman joukoista Sallan rykmentin toimien sen, Lapin I Rajavartiopataljoonan sekä Lapin rajavartioston komentajana 1918-1921. Hän johti Vienan retkikunnan Neuvosto-Venäjälle ja toimi Petsamon Suomelle vallanneen Petsamon retkikunnan ylipäällikkönä 1920.

Lapin I rajavartiopataljoonan komentajana osallistui Wallenius Itä-Lapissa vuonna 1918 tapahtuneen rauhoitustoimintaan, mikä liittyi osin Neuvosto-Venäjältä tulleiden kolttalappalaisten porovarkauksien lopettamiseen ja punaisten vastarintamiesten toiminnan lopettamiseen. Itä-Lapin rauhoitustoiminnan aikana Wallenius ystävystyi poromies Aleksis "Mosku" Hihnavaaran kanssa.

Wallenius oli Berliinin sotakorkeakoulussa yleisesikuntaupseerikurssilla 1923-1925, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunnan päällikkö 1925-1930. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin vuonna 1930. 1930-luvulla Wallenius oli oikeistoaktivisti ja toimi muun muassa Lapuan liikkeessä, minkä pääsihteerinä hän oli 1931-1932. Walleniusta syytettiin presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditykseen osallistumisesta. Hän oli kahdesti tutkintovankeudessa yhteensä puolentoista vuoden ajan, mutta syytteet häntä vastaan kaatuivat ylemmissä oikeusasteissa. Petsamon Kala Oy:n ja Petsamon öljy- ja kalajauhotehdas Oy:n johtajana Wallenius toimi 1935-1937, minkä jälkeen hän meni sotakirjeenvaihtajaksi Kiinaan 1937-1938.

Kun talvisota alkoi vuonna 1939, Wallenius jätettiin reserviin. Vasta sodan kestettyä yli viikon C. G. E. Mannerheim nimitti Walleniuksen Lapin Ryhmän komentajaksi. Hän toimi talvisodan aikana muun muassa Sallassa ja Petsamossa. Helmikuun lopussa Wallenius siirrettiin Lapista johtamaan Viipurinlahden puolustukseen muodostettua Rannikkoryhmää. Hänet kuitenkin vapautettiin tehtävästään jo 3. maaliskuuta 1940 ja siirrettiin reserviin.

Talvisodan jälkeen Wallenius asui vaimonsa kanssa tukkikämpässä Marrasjärvellä Rovaniemen maalaiskunnassa ja kirjoitti kirjoja. Wallenius kuoli Helsingissä 91 vuoden iässä.

Teokset

• Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933)
• Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jälkeenjääneestä käsikirjoituksesta elämänkuvauksen kirj. K. M. Wallenius (1936)
• Japani marssii (1938)
• Lapin sota 1939-1949 sanoin ja kuvin (1940) (yhdessä Antti Hämäläisen kanssa)
• Emäpuu kertoo. Satuja aikuisille ja lapsille (1942)
• Vanhat kalajumalat (1951)
• Miesten meri (1952)
• Makreeta, merensoutajan vaimo (1959)
• Harakka-Antti lähtee itäjäihin (1961) (ilm. aikaisemmin teoksessa Miesten meri)
• Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä sekä neljä uutta tarinaa (1962)
• Petsamo: mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia (1994) (toim. Sakari Kännö)

Walleniukseen liittyvää kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita

• Jalonen, Marja: Paikallisväriä antava sanasto K. M. Walleniuksen pohjolan kuvauksissa (1965)
• Kahdeksan sotaa, 44 maata ja 173 helvetinkonetta (Seura-lehti 1975)

Jääkärit | Suomalaiset kenraalit

Kurt "Martti" Wallenius | Kurt Martti Wallenius | Kurt Martti Wallenius