Kirjasalon tasavalta

Suomella oli heimosotien aikana Repolan ja Porajärven lisäksi kolmas rajantakainen liitosalue. Lempaalassa Karjalan kannaksella Rajajoen päässä, Raudun ja Kivennavan kohdalla pieni Kirjasalon kulmaus. Aluetta kutsuttiin aikanaan tasavallaksi tai vabariikiksi, koska se oli ainut paikka maailmassa, jossa inkeriläiset saivat vapaasti hallita.

Asutus ja tasavallan toiminta

Kirjasalo oli 30 km², viiden kylän ja 400 asukkaan kokoinen alue. Kirjasalolla oli oma suojeluskunta, kunnanvaltuusto ja sanomalehti, Kirjasalon Sanomat, jota julkaisi Pohjois-Inkerin Hoitokunta. Pohjois-Inkerin Hoitokunta julkaisi myös Pohjois-Inkerin postimerkkejä. Pohjois-Inkerillä, jona käytännössä Kirjasalo toimi, oli myös oma hymni ja kunniamerkki, Valkoisen Muurin Risti ja laivasto eli höyrylaiva Primernii, joka oli jäänyt taisteluissa inkeriläisille.

Kirjasalolla oli omat asevoimat, nimeltään Pohjois-Inkerin Rykmentti, joka oli kooltaan 1667 miestä. Rykmentti, sittemmin erikoispataljoona, puolustikin Kirjasaloa bolshevikkeja vastaan ja suoritti rajapalvelusta, josta Suomi maksoi, kesästä 1919 joulukuulle 1920.

Kirjasalon tasavallan loppu

Tarton rauhan mukaan Suomi luopui kaikista liittoalueistaan, Petsamon vastineeksi. Inkerin lippu laskeutui surujuhlassa 5. joulukuuta 1920 ja Kirjasalon väestö karjoineen marssivat Pohjois-Inkerin Erikoispataljoonan ja suruharsoisen Inkerin lipun johdolla yli Rajajoen Suomen puolelle. Bolshevikit hävittivät Kirjasalon kostoksi pakolaisille.

Inkeri | Suomen heimosodat

North Ingria