Keski-Afrikan tasavalta

Keski-Afrikan tasavalta eli Keski-Afrikka on tasavalta Afrikassa. Keski-Afrikka tunnettiin ennen itsenäistymistään 1960 Ranskan siirtomaana nimeltään Oubangui-Chari. Rajanaapureita ovat pohjoisessa Tšad, idässä Sudan, etelässä Kongon demokraattinen tasavalta sekä Kongon tasavalta ja lännessä Kamerun.

Historia

Siirtomaavallan ensimmäisinä vuosikymmeninä Keski-Afrikka oli vain varasto, josta rahdattiin orjia töihin muualle. 1920-luvulta alkaen ranskalaiset alkoivat vihdoin kehittää paikallista infrastruktuuria, rautatieverkko rakennettiin, terveyspalveluita perustettiin taistelemaan unitautia vastaan ja maanviljelystä organisoitiin. 1930-luvulla puuvilla ja kahvi olivat merkittäviä vientituotteita, ja timanttien ja kullan kaivaminen oli aloitettu tosissaan.

1958 Ubangi-Shangrista tuli autonominen Keski-Afrikan tasavalta. Täysi itsenäisyys sille myönnettiin 1960. Maata johto presidentti David Dacko yksipuoluejärjestelmässä.

1965 Jean-Bédel Bokassa kaappasi vallan Dackolta, peruutti perustuslain ja hajoitti parlamentin. Bokassa nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi 1972 ja keisariksi 1977. 1979 ranskalaisten avustama Dacko kaappasi vallan takaisin itselleen. Dackon valtakausi päättyi sotilasvallankaappaukseen 1981, jolloin valtaan nousi kenraai André Kolingba.

1992 järjestetyissä ensimmäisissä melko vapaissa vaaleissa Kolingma hävisi oppositiojohtaja Ange-Felix Patassélle. Patessé siivosi valtionhallintoa kovalla kädellä, mikä antoi Kolingman kannattajille aihetta puhua noitavainosta ja heimoerottelusta.

Kaappaukset ja vastakaappaukset seurasivat toisiaan, ja sekä Patassén että Kolingban joukot saivat tukea ulkomailta (Libyasta ja Kongon tasavallasta).

Vuonna 2003 kenraali François Bozizé voitti olosuhteisiin nähden rehelliset vaalit ja nousi presidentiksi. Perustuslaki uusittiin ja monipuoluejärjestelmä otettiin käyttöön. Uudet presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin maaliskuussa 2005, ja Bozizé uusi valtakirjansa toisella kierroksella.

Keski-Afrikan tasavallan presidentit

Maantiede

Satellite image of Central African Republic in February 2004.jpgkuvassa helmikuussa 2004]] Central african republic sm04.png

Väestö

Keski-Afrikan tasavallan väestö on kolminkertaistunut vuonna 1960 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 1960 maan väkiluku oli 1 232 000.

Väestö koostuu yli 80 etnisestä ryhmästä, joista jokaisella on oma kieli. Siirtomaa-ajan perintönä harvalukuisen eliitin puhuma ranska on virallinen kieli. Lähes koko väestö osaa sangoa, joka on paikallinen yleiskieli ja myös toinen virallinen kieli vuodesta 1991 lähtien.

Suurimmat etniset ryhmät ovat: bajat 33%, bandat 27%, mandžiat 13%, sarat 10%, mbumit 7%, mbakat 4% ja jakomat 4%. Muihin ryhmiin kuuluu 2% väestöstä, johon sisältyy myös eurooppalaista syntyperää olevat henkilöt.

Uskonnoista 35% on paikallisia uskontoja, 25% protestanttisia kristittyjä, 25% roomalaiskatolisia kristittyjä ja 15% islaminuskoisia.

Talous

Keski-Afrikan tasavallan talous perustuu enen kaikkea maanviljelykseen. Kassava, maapähkinä, maissi, seesami, durra, hirssi ja keittobanaani ovat tärkeimmät viljelykasvit. Tsetsekärpänen rajoittaa karjanhoitoa alueella. Luontaistalous ja musta pörssi kukoistavat, joten virallinen bruttokansantuote (yksi maailman alhaisimpia) ei kerro koko totuutta maan taloudellisesta tilanteesta.

Vientituotteista tärkeimpiä ovat timantit. Kahvin ja puun vientiä haittaavat liikenneolot: maalla ei ole omia satamia.

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

kahvi
puutavara