Kendo.JPG Kendo (剣道, kendō) on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji.

Sana "kendo" muodostuu kahdesta japaninkielisestä sanasta: "ken" tarkoittaa miekkaa ja "dō" tarkoittaa tässä tapauksessa tietä. Sananmukaisesti kendo on siis "miekan tie" mutta käytännössä se on japanilaista miekkailua.

Kendon "tien" tavoitteena on kehittää harjoittelijan mieltä, kehoa ja niiden yhteistoimintaa. Kendokan (kendon harrastaja) tavoitteena on energian, tekniikan ja ''kehon' harmonia eli ki-ken-tai-icchi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lyöty isku osuu hyvin, jalat ja keho ovat hyvässä, tasapainoisessa asennossa ja kiai (kendokan energian purkautuminen huutona) vahvistaa voimakkaan asenteen ja hyökkäyksen. Tämän lisäksi näiden kaikkien tulisi toimia yhdessä samanaikaisesti. Nykyään kendossa on neljä lyöntikohtaa: men eli lyönti päähän, kote eli lyönti ranteeseen, do (ei pidä sekoittaa "tie" sanaan) eli isku kylkeen ja tsuki eli pisto kurkkuun. Lyöntikohdat on nimetty niitä suojaavien suojusten mukaan.

Kendon historia

Kendo juontaa juurensa usean sadan vuoden taakse Japaniin, jossa keskiajan tienoilla oli yli 600 erilaista miekkailun koulukuntaa tai tyylisuuntaa. Japanissa oli pitkä sisällissotien aikakausi, jolloin miekkailutaito luonnollisesti säilyi huipussaan. Rauhan ajan myötä miekkailutaidon harjoittelua oli kehitettävä. Harjoittelu metallisella miekalla katanalla oli vaarallista, joten harjoittelussa siirryttiin käyttämään puista harjoittelumiekkaa, bokkenia. Bokkenia käytettäessä ei voitu kuitenkaan harjoitella tekniikoita loppuun asti ja harjoittelu oli edelleenkin liian onnettomuusaltista, joten ajan myötä etsittiin keinoja harjoitella täyskontaktilla. Näin kehitettiin oletettavasti vuonna 1710 bambusta tehty miekka jota kutsutaan nimellä shinai. Shinai tunnettiin jo 1500-luvulla, mutta silloin sen käyttöä vastustettiin, sillä vaaraton ase pilasi tuntumaa aitoon miekkaan. Tokugawa-shogunaatti kielsi katanan ja hyvin pian myös bokkenin käytön otteluissa, sillä molemmat olivat liian riskialttiita. Bokken jäi kuitenkin erääseen, nykyäänkin kendossa tärkeään harjoittelumuotoon, kendo-kataan, jossa ainoa kontakti syntyy miekkojen välille. Edistyneemmät harrastajat voivat harjoitella kataa myös metallisilla miekoilla.

Shinain käyttöönoton myötä vakiintuivat myös shinai-geiko, joka lähes sananmukaisesti tarkoittaa shinailla harjoittelua. Tämä syntyi mm. sen takia että nuoret samurait halusivat kokea esi-isiensä taisteluiden kiihkon. Voimaperäiselle, mutta silti kohtuullisen turvalliselle harjoittelulle oli suuri kysyntä ja siihen vastasivatkin koulut Jikishin Kage Ryu sekä Nakanishi-ha Itto Ryu, jotka alkoivat kehittää suojavarusteita 1700-luvun alussa. Varhaisemmat shinait, fukuro shinait, oli valmistettu yhdestä bambukappaleesta, halkomalla sen toinen pää ja suojaamalla nahkatupella. Tämän tyyppisiä shinaita käyttävät edelleen mm. Manikawa Nen ryu-, Shinkage ryu- sekä Kashima Shinryu -koulut. Vuonna 1750 Nakanishi Chuta kehitteli harjoituksiin sopivat hansikkaat (kote) sekä uudemman tyyppisen shinain, joka oli tehty yhden kappaleen sijasta neljästä bambusäleestä, joita muutama nahkaosa piti paikallaan. Näin saatiin aikaiseksi joustavampi miekka, jonka pituus ja paino oli säädetty.

Suositeltava, asiaan perehtyneen tutkijan artikkeli kendon historiasta löytyy 'Kendo-World'-lehden arkistosta osoitteesta http://www.kendo-world.com/articles/magazine/Synopsis_of_kendo/

Kendo Suomessa

Suomen ensimmäinen kendoleiri järjestettiin Porvoossa vuonna 1986 sikäläisen kyudoseura Heiwa No Yumin (nyk. Yosaiki ry) toimesta. Ensimmäiset kendoseurat perustettiin kuitenkin Helsinkiin ja Turkuun. Vuonna 1990 Japanin Kendoliitto ZNKR (Zen Nippon Kendo Renmei, All Japan Kendo Federation) osoitti Suomelle sen mitä oltiin kaivattu, ensimmäisen vuotuisen kendo-opettajan Tooru Takahashin (7. dan), joka oli Tokion musiikki- ja taidekorkeakoulun kendo-opettaja. Häntä ja muita Japanista vierailleita ZNKR:n lähettämiä kendo-opettajia Suomen kendo saa kiittää kehittymisestään. Nykyisin Suomessa on n. 19 kendoseuraa 16 eri paikkakunnalla ja kendoharrastajia on yhteensä hieman alle 800 henkeä. Suurimpana kendokaupunkinamme mainittakoon Helsinki, jossa toimii jopa kolme eri seuraa. Merkittävän laajentumisen kendo koki Suomessa vuonna 1999, jolloin toiminta aloitettiin Oulussa. Sieltä kendo on levinnyt ensin Kokkolaan, ja hieman myöhemmin myös Tornioon. Torniossa on tiettävästi maailman pohjoisin kendoseura.

Kendon varusteet

• Shinai: Neljästä bambusäleestä ja nahkaosista koottu miekka. Nykyaikaisen shinain kestävyys, taipuisuus ja aerodynamiikka ovat oivallisia turvalliseen harjoitteluun.
• Bokken: Täysipuinen miekka jota käytetään kataharjoitteluun. Kata on sarja ennalta määrättyjä liikkeitä parin kanssa ja siinä ei lyödä perille asti. Ennen shinain käyttöönottoa bokkenia käytettiin kaikkeen harjoitteluun, mikä johti usein loukkaantumisiin ja kuolemiin.
• 'Hakama: Perinteiset japanilaiset housut, lahkeet ovat erikseen sillä samuraiden koulutukseen kuului myös ratsastus. Hakamassa on viisi vekkiä edessä ja yksi takana, lisäksi edessä on yksi vekki piilossa muiden alla.
• Keikogi (nyk. myös Kendogi): Pitkä puuvillainen takki jonka hihat peittävät kyynärpäät.
• Kendogu: Käytetään myös nimitystä bogu, joka sananmukaisesti tarkoittaa suojavarusteita. Ilman suojavarusteita kendon harjoittelu täysipainoisesti on mahdotonta. Vaikkei harjoitteluun liitykään suoranaista väkivaltaa, harrastajan on suojauduttava hyvinkin voimakkailta (murtuneita rintapanssareita jne) lyönneiltä. On mahdollista käyttää nimitystä dogu, joka tarkoittaa harjoituksen mahdollistavia varusteita. Harjoitusvarusteisiin lukeutuvat:
  • Men kypärä, joka suojaa pään, kasvot sekä kurkun.
  • Kote hanskat, jotka suojaavat ranteet sekä kämmenet.
  • Do rintapanssari, joka suojaa sekä rintakehän että kyljet.
  • Tare lantiosuoja, joka koostuu kolmesta isosta läpästä o-dare sekä kahdesta pienestä ko-dare. Taren keskiläpässä on yleensä nimikyltti zekken (nyk. myös nafuda), johon on kirjoitettuna (esim.) maan/kaupungin/seuran nimi, seuran logo tai kanji-nimi keskellä, ja alalaidassa harjoittelijan nimi.

Kendon tekniikat

Kendo on muovautunut oikeilla miekoilla kuolemaan asti johtaneista kamppailuista nykyiseen muotoonsa. Nykyään kendo on budolaji jota voi harjoitella turvallisesti, sillä ensinnäkin kendogu ja shinai mahdollistavat välttymisen loukkaantumisilta, mutta myös lyöntipaikat ovat määrätyt. Kendossa on 8 määrättyä osuma-aluetta jotka ovat men-kypärän päälle sekä oikealta tai vasemmalta viistosta päähän kohdistuvat lyönnit, tsuki-dare-kurkkuläppään kohdistuva vartalon voimalla tapahtuva pisto, oikean käden kote-hanskan ranneosaan(oikea käsi on kendon perusasennossa, eli chudan-no-kamaessa etummainen, ja sen takia helpompi maali) tai poikkeustapauksessa myös vasempaan kohdistuvat lyönnit (tilanteessa jossa vasen ranne nousee sydämen yläpuolelle) ja do vartalosuojan oikea sekä vasen kylkiosa. Do lyödään useimmiten ja perusmuodossaan vastustajan oikeaan kylkeen, mikä johtuu siitä, että alunperin miekantuppi oli vasemmalla puolella haitaten iskun tehoa tälle puolelle lyötäessä.

Kendossa lyönnit tulevat aina ylhäältä alas, eikä jalkoihin kohdistuvia lyöntejä ole. Alhaalta ylös kohdistuvia lyöntejä varten tehtävät suojavarusteet olisivat liian vaikea kantaa päällä tai edes valmistaa niitä. Kendon osuma-alueet on valittu niiden vaikeuden takia, sekä myös siksi että todellisilla miekoilla taistellessa kyseiset alueet olisivat tappaneet heti, tai ainakin tehneet toimintakyvyttömäksi. Päähän ja kylkiin kohdistuvat lyönnit olisivat tappaneet vihollisen heti samoin kuin kurkkuun kohdistuva pisto. Ranteisiin kohdistuva lyönti haavoittaisi vastustajaa samalla poistaen tärkeän työkalun miekankäsittelyn osalta.

Kendon tekniikat voidaan karkeasti jaoitella shikake-wazaan, eli hyökkäystekniikoihin ja oji-wazaan, eli vastahyökkäystekniikoihin.

Shikake-waza on kaikki kendon peruslyönnit ja hyökkäävät lyönnit joilla lähdetään rohkeasti hyökkäämään harjoittelukumppania vastaan. Tärkeää on sutemi, eli itsensä likoon pistäminen. Tarkoitus on siis käytännössä heittää koko olemuksensa hyökkäykseen vailla minkäänlaista epäilystä tai ajatusta eloonjäämisestä. Sillä tavoin saadaan vastustajan keskusta murrettua ja päästään lyömään. Lyönnit voidaan toteuttaa pieninä tai isoina. Aina alkuun harjoitellaan hallitsemaan isot lyönnit ennen kuin voi ruveta opettelemaan pieniä ja nopeampia versioita. Shikake-wazaan kuuluvat muunmuassa:

• Ippon-uchi-no-waza: Kendon peruslyönnit kuuluvat puhtaasti toteutettuna tähän kategoriaan.

• Nidan-no-waza: Kaksi peruslyöntiä nopeasti peräkkäin toteutettuna.

• Hiki-waza: Oltaessa tsubazeriai tilanteessa taaksepäin lyöminen.

Oji-waza sisältääkin sitten useampia eri kategorioita. Pitää muistaa että oji-waza ei ole torjumista tai puolustamista, vaan nimenomaan vastahyökkäystekniikoita. Kendossa ei vaivata päätä passiivisen puolustuksen hyväksi, sillä hyökkäys on kendossa paras puolustus. Oji-wazaan kuuluvat:

• Nuki-waza: Väistetään tuleva lyönti ja lyödään vastustajaa sillä hetkellä kun hänen lyöntinsä osuisi.

• Debana-waza: Lyödään siihen hetkeen kun vastustaja liikahtaa aloittaakseen oman hyökäyksensä, se murto-osa sekunnin hetki on otollinen paikka lyödä sillä toinen on silloin täysin avoin osumille.

• Kaeshi-waza: Otetaan omalla miekalla vastustajan lyönti vastaan ja muutetaan vastustajan lyönnin liike-energia oman miekan liike-energiaksi, jolloin saadaan nopea vastahyökkäys.

• Suriage-waza: Lyödään tuleva lyönti liukuvalla liikkeellä pois radaltaan ja lyödään välittömästi itse.

• Harai-Waza: Avataan paikka lyödä terävästi kopauttamalla vastustajan miekka pois keskustasta.

• Uchiotoshi-waza: Saatetaan omalla miekalla vastustajan lyönti alas ja ohi, joka järkyttää vastustajan asentoa, jolloin on hyvä hetki lyödä.

Kendon kilpailutoiminta

Kendossa kilpailu (eli shiai) on osa harjoittelua. Harjoittelun itsetarkoitus ei ole kilpailu, vaan kisoissa jokainen pääsee kohtaamaan itsensä kaikkein paljaimmillaan. Jännitys vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, toiset se pistää lukkoon kun taas toiset saavat siitä lisää potkua. Jokaisen tulisi jossain kendoharjoittelun vaiheessa kilpailla enemmän tai vähemmän aktiivisesti jotta oppisi paineen alla toimimisen sekä tulevaa tuomarointia ajatellen on oltava omaa kokemusta kilpailusta jotta osaa lukea tilanteita oikein. Lähes jokaisissa kendoharjoituksissa on lopuksi enemmän tai vähemmän vapaaottelua (ji-geiko) harjoituksista riippuen. Se on aina tilaisuus oppia ja siinä mieluiten tulisikin keskittää koko henki ja ruumis hyvään ja hyökkäävään kendoon, ja aina ymmärtää että kendoa tehdään yhdessä, näin kaikki oppivat paremmaksi.

Kendossa otellaan yksilö- ja joukkuekilpailuja. Yksilökilpailuissa ei ole painoluokkia, toisinaan saattaa olla erinäisiä taso/ikäluokkia, mutta yleisesti kendossa voittaja voi olla kuka vain sukupuolesta tai fyysisistä ominaisuuksista riippumatta. Joukkuekilpailuissa viisi henkilöä muodostavat joukkueen jolloin joukkueen jäsenet ottelevat yksi kerrallaan toisen joukkueen jäsenien kanssa. Enemmän voittoja saanut joukkue voittaa.

Kenttä on n. 9x10 metriä kooltaan ja keskelle on merkitty rasti osoittamaan kentän keskustaa. Merkattu on myös paikat joihin ottelijat saapuvat rein (kumarrus) sekä sonkyon (kohtelias kyykistyminen reisien varaan) jälkeen, ja josta ottelu lähtee tuomarin merkistä. Kentällä on kolme tuomaria, päätuomari sekä kaksi sivutuomaria. Tuomareilla on käsissään valkoinen ja punainen lippu joilla he ilmoittavat vastaavin värein merkatuin ottelijoiden pisteet. Otteluaika on 3-5 min. Tässä ajassa se kumpi tekee ensin kaksi pistettä on ottelun voittaja. Piste tulee lyönnistä joka osuu oikealla osalla miekkaa oikeaan osaan varustetta, höystettynä oikealla kiailla (huudolla) sekä jalan tallauksella. Myös zanshin eli tilanteen hallitseminen jälkeenpäin tulee näyttää selvästi. Tämän tapahtuessa nostavat tuomarit ottelijan värin mukaisen lipun ylös, ja jos enemmistö tuomareista on samaa mieltä niin päätuomari keskeyttää ottelun ilmoittamalla pisteestä (esim. päähän tehty piste: men-ari!, eli men-piste). Toisinaan tuomareilla saattaa olla erimielisyyksiä pisteestä jolloin voi päätuomari määrätä gogin, joka on lyhyt neuvottelu tuomarien välillä, jolloin he voivat joko antaa pisteen tai jättää sen antamatta jos perustelu sille on hyvä. Ottelija voi saada myös virhepisteen ylittämällä ottelualueen, pudottamalla shinain, koskemalla kädellä shinain kuviteltua teräosaa, puhumalla toiselle ja myös epäsovinnaisella käytöksellä. Virhepiste eli hansoku annetaan kahdessa vaiheessa, ensimmäisestä virheesä tulee varoitus ja toisesta tulee hansoku josta myönnetään yksi piste vastustajalle. Myös tasapeli (hikiwake) voi tulla jos tilanne on tasan kun aika loppuu. Tällöin voidaan joko merkata tasapeli ylös jos on kyse alkupoolien otteluista, mutta jos on pudotuspelit menossa niin alkaa encho, joka tarkoittaa sitä että otellaan niin kauan kuin toinen tekee pisteen. Kendo-ottelussa on hyvin tärkeää näyttää täyttä taisteluhenkeä, se tuottaa tulosta enemmän kuin pelkkä tekninen suoritus. Tuomarit usein vakuuttuvat pisteestä selvemmin jos mukana on riittävästi asennetta.

Suomessa pidetään vuosittain seuraavia kilpailuja:

• Joukkue-SM kisat, Suomen eri seurat muodostavat joukkueita jotka ottelevat mestaruudesta.
• Dan-Cup, kisat joihin saa osallistua vapaasti tasoltaan 1. kyu - 3. dan oleva kendoka.
• Yksilö-SM kisat, Suomalaiset kendokat ottelevat mestaruudestaan juniori (alle 18v) ja aikuisten sarjassa.
• Kyu-Cup, Aloittelevien kendoharrasajien kisat. Luokat ovat 6.-4. kyu ja 3.-1. kyu sekä juniorisarja.

Myös maailmalla pidetään useita kisoja joista mainittakoon vuosittain pidettävät EM-kisat joissa Suomella on ollut hyvääkin menestystä viime vuosien saatossa sekä joka kolmas vuosi pidettävät MM-kisat, joissa suomalainen Mikko Salonen (6. Dan, kendo) on päässyt kahdeksan parhaan joukkoon ja voittanut Fighting Spirit erityispalkinnon, suoritus on upea jo nähden miten harva Eurooppalainen niin pitkälle MM-kisoissa on pärjännyt.

Tasojärjestelmä

Kendossa, kuten muissakin budolajeissa on tasojärjestelmä, jolla helpotetaan harjoittelijoiden taitojen määritystä sekä hierarkiaa. Arvot ja tasokokeet toimivat myös välitavoitteina harjoittelijoille itselleen. Kendossa ei ole ulkoisia arvomerkkejä, vaan itse kukin kantaa omaa arvoaan ja tekee sen mukaista kendoa. Kendossa ensimmäinen suoritettava taso on 6. kyu ja siitä edetään ylöspäin aina 1. kyu:n asti. Tänä aikana kendoka oppii lajin perusteet ja on valmis todellisen tien aloittamiseen 1. danin suorittaessaan. Aikaa tähän menee keskimäärin kolmesta neljään vuotta aktiivisen harjoittelun kautta. Graduointimahdollisuuksia on suurempien leirien ja kilpailujen yhteydessä. Kotimaassa on vuosittain mahdollista graduoida 3. daniin asti, jonka jälkeen on monesti graduoitava esim. keski-euroopan leireillä.

Dan-arvoja myönnetään ensimmäisestä kahdeksanteen asti (on esitetty, että 8. danin koe on Japanin vaikein koe, sillä läpäisyprosentti on minimaalinen, alle 2%). Kendossa oli aikaisemmin mahdollista edetä 10. danin arvoon asti, mutta tämä ei ole enää mahdollista, sillä 9. dan ja 10. dan arvoja ei enää tule elossa olevien 9. danien lisäksi; korkein saavutettava arvo on nykyään 8. dan hanshi. Kuudennesta danista lähtien on mahdollisuus suorittaa myös erillisiä opettaja-arvoja, joita ovat (järjestyksessä matalimmasta korkeimpaan): renshi, kyoshi ja hanshi.

Usein kysyttyä

Miksi kendossa huudetaan?

Kendo on kovaääninen laji, joka usein ihmetyttää asiaan perehtymättömiä. Kendossa huudot eli kiai (ki = henki, mieli ai = harmonia, rakkaus) on hyvin tärkeässä osassa. Toisin kuin usein virheellisesti uskotaan, huudot eivät ole vastustajan pelottamiseksi. Voimakkaan uloshengityksen aikana, joka tässä ilmenee palleasta lähtevänä voimakkaana huutona, ihmisen voima ja nopeus ovat suurimmillaan. Ajatus on sama kuin keihäänheitossa tai kuulantyönnössä, joissa huudetaan myös suoritushetkellä. Toinen syy kiaille on henkinen puoli. Koska huuto tulee lyöntihetkellä, eikä sitä ennen tai sen jälkeen, se osoittaa mielen olevan mukana lyönnissä ja lyönnin tarkoituksenmukainen. Täydelliseen suoritukseen eli ipponiin vaaditaan tilanteen hallintaa, joka alkaa alkupainostuksesta, semestä, jatkuu lyönnillä, jossa ovat yhtäaikaisesti mukana henki, miekka ja ruumis ja päättyy tilanteen täydelliseen hallitsemiseen ja lopetukseen zanshiniin asti.

Miksi lyönnin jälkeen mennään ohi?

Usein ihmetellään, miksi peruslyöntiä suoritettaessa liikettä jatketaan vastustajan ohi. Ensinnäkin, kun lyönnissä on kaikki tarvittavat elementit mukana, täytyy kendokan osumahetken jälkeen vielä osoittaa olevansa valppaana ja että tilanne on täysin hänen hallussaan. Hän tekee näin lyönnin jälkeen menemällä takaisin sellaiselle etäisyydelle, josta hän kykenee itse hyökkäämään uudelleen ja puolustautumaan vastustajan mahdolliselta vastahyökkäykseltä. Tätä kutsutaan zanshiniksi. Perusharjoittelussa voimakasta zanshinia osoitetaan jatkamalla liikettä suoraan, voimakkaasti, jolloin harjoitteluparin on väistettävä. Liikkeen jatkuessa myös kiai jatkuu, osoittaen taisteluntahtoa ja liikkeen katkeamattomuutta. Kun vastustaja on ohitettu, käännytään hyvään asentoon (kamae) ja ollaan valmiina uuteen hyökkäykseen.

Sattuvatko lyönnit?

Oikein suoritettu lyönti suojaavien varusteiden osumakohtiin ei satu. Kendossa sattuu hyvin vähän onnettomuuksia, sen verran hyvin varusteet suojaavat. Silti kendoa voi harrastaa täydellä sydämellä ja hengellä ilman huolta loukkaantumisesta. Lyönnit menevät joskus ohi, mutta niistä selviää pienillä mustelmilla, joista ei tarvitse huolestua.

Harrastavatko naiset kendoa?

Kyllä. Kendo soveltuu kaiken ikäisille ja kokoisille ihmisille. Kendossa ei ole voimalla suurta merkitystä, jonka takia niin miehet kuin naisetkin, nuoret ja vanhat, laihat ja tukevat voivat kaikki yhtä hyvin harrastaa kendoa. Voimakas tahto on ainut mitä tarvitaan, ja sekin kehittyy harjoittelemalla. Nuoret ihmiset harrastavat fyysisempää kendoa, kun taas vanhat harrastavat rauhallisempaa ja henkisempää kendoa.

Suomen kendoseurat sekä Suomen Kendoseurojen Keskusliitto

• Finnish Kendo Association: Suomen Kendoseurojen Keskusliitto

• Helsinki:
  • Ki-Ken-Tai-Icchi Ry.
  • Erä Ken Kai Ry.
  • Helsingin Yliopiston Kendoseura
• Kuopio: Sho Ken Kai Ry.
• Lahti: Lahden Kendoseura
• Oulu: Hokufuu Ry.
• Pori: Dai Kuma Ken Kai Ry.
• Porvoo: Porvoon Kendo Ry.
• Tampere: Fudo Kamae
• Tornio: Tenshu Ken Kai Ry.
• Turku:
  • Rendaino Ry.
  • Turun Yliopiston Kendoseura
• Hämeenlinna: Joo Ken Kai Ry.
• Kokkola: Shi Dai Shi Go Ry.
• Kotka: Gu Do Ken Kai Ry.
• Kouvola: Kaigara Ry.
• Mikkeli: Mikkelin Judo/Kendo
• Espoo: Leppävaaran budoseura ry

Budolajit

Кендо | Kendo | Kendo | Kendō | Kendo | Kendo | Kendo | Kendo | 검도 | Kendō | קנדו | Kendo | コムド | Kendo | Kendo | Kendo