Keeshond

Related Topics:
Keeshond :: Keeshonden

Keeshond on keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä kaksinkertainen turkki, pystyt korvat ja selälle kiertyvä häntä. Rungon mittasuhteiltaan se on neliömäinen. Pää ja selkä ovat tummat, muhkea kaulus ja selälle kiertyvä hännän töyhtö vaalean harmaat. Silmät ovat tummat, vaaleaa silmänympärystä kehystävät keeshondille tyypilliset silmälasit.

Keeshond on valpas, eloisa ja uskollinen omistajalleen. Se on älykäs, oppivainen ja helppo kouluttaa. Se sopii hyvin seura- ja harrastuskoiraksi. Heikko tai täysin puuttuva metsästysvaisto tekee siitä luonnonystävälle erinomaisen seuralaisen.

Luonne

Keeshond on valpas, eloisa ja uskollinen omistajalleen. Se on hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa. Pidättyväisyys vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia. Heikko tai täysin puuttuva metsästysvaisto tekee siitä luonnonystävälle erinomaisen seuralaisen.

Luonteeltaan keeshondit ovat lempeitä ja ne viihtyvät ihmisseurassa. Se on innolla mukana kaikissa talon askareissa. Heikko tai täysin puuttuva metsästysvaisto tekee siitä luonnonystävälle erinomaisen seuralaisen.

Keeshond on hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa. Se sopii hyvin seura- ja harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon, agilityyn ja koiranäyttelyihin. Rodusta löytyy runsaasti toko- ja agilityvalioita.

Vaikka turkkinsa vuoksi kessu viihtyy hyvin ulkona, se ei seurallisen luonteensa vuoksi sovellu ulkokoiraksi. Se kiintyy vahvasti perheeseensä ja tarvitsee perheensä seuraa.

Ulkonäkö

Keeshond on terhakka keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä kaksinkertainen turkki, pystyt korvat ja selälle kiertyvä häntä. Rungon mittasuhteiltaan se on neliömäinen. Pää ja selkä ovat tummat, muhkea kaulus ja selälle kiertyvä hännän töyhtö vaalean harmaat. Silmät ovat tummat, vaaleaa silmänympärystä kehystävät keeshondille tyypilliset silmälasit.

Sen ilme on hymyilevä, katse valpas ja liikkeet vilkkaat. Jalat ovat vankkaluustoiset ja kulmaukset kohtuulliset. Käpälät ovat pienet ja tiiviit kissankäpälät. Pää on kiilamainen ja ilme kettumainen. Korvat ovat pienet ja pystyt. Häntä selkää vasten tiukasti kiertynyt.

Uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on n. 46 cm, nartun n. 43 cm.

Rodun historiaa

Keeshondin alkuperämaa on Hollanti, mutta rotu on kehitetty Englannissa. Sitä on muinoin käytetty vahtina jokilaivoilla ja proomuilla sekä talonvahtina maaseudulla. Keeshond on sopeutunut asumaan perheen kanssa yhdessä asuntolaivojen pienissä tiloissa, liikkumaan ketterästi märällä ja liukkaalla laivankannella. Vahtikoirana se on valpas hälyttämään, mutta ei hyökkäävä. Maalla metsästysoikeus oli suurtilanomistajilla, joilla oli lauma ajokoiria. Maanvuokraajat saivat pitää keeshondia, vahtikoiraa, jolla ei ollut metsästysvaistoa.

Nimi keeshond tulee henkilönimestä Cornelius, joka yleensä Hollannissa lyhennetään kutsumanimeksi Kee (äännetään kei), -s on omistuspääte, ja hond on koira. Nimi on yleinen, joten keeshond voi tarkoittaa jokamiehen koiraa. Nimi saattaa viitata myös erääseen tunnettuun henkilöön, Cornelius de Gyselaeriin. Hän oli tunnettu harmaiden pystykorvien ja tulppaanien jalostaja sekä poliitikko. Hän kuului veljensä kanssa tasavaltalaispuolueen johtoon. Kiista johti selkkaukseen, jossa kuningasmielisten tunnuksena oli mopsi ja tasavaltalaisten tunnuksena keeshond. Tasavaltalaispuolue joutui häviölle, johtajat vangittiin ja hirtettiin syyllisinä valtiopetokseen. Tappion jälkeen ei ollut trendikästä pitää lemmikkinään tasavaltalaisten maskottia, joten rotu oli vähällä kuolla Hollannissa sukupuuttoon.

Hollannin kanavilla matkailleet englantilaiset hienostonaiset kuitenkin ihastuivat proomukoiriin, toivat niitä Englantiin ja jalostivat ne sen näköisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Englannista rotu on levinnyt muihin maihin, erityisesti USA:an, Kanadaan, Australiaan ja Pohjoismaihin. Saksankielisissä maissa keeshondia kutsutaan nimellä wolfspitz.

Ensimmäiset hollanninpystykorvat eli keeshondit toi Suomeen 1957 oululainen ansiokas koiranjalostaja ja -tuntija, diplomi-insinööri Lauri Vuolasvirta. Ensimmäinen kasvattaja oli tamperelainen Irene Lilja (kennel Alkestitan), josta tuli Suomen Hollanninpystykorva-yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja jalostusvalvoja. Vuonna 1990 rodun nimi muutettiin kansainvälisesti käytetyksi keeshondiksi ja yhdistyksen nimi Suomen Keeshond ry:ksi.

Turkinhoito

Keeshondin upea turkki mielletään usein vaikeaksi hoitaa. Se ei ole kuitenkaan niin suuritöinen kuin ensi näkemältä luulisi. Hyvällä ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja sopivissa elinolosuhteissa kessu pysyy vähällä vaivannäöllä terveenä ja kauniina, mutta tarvitsee kuitenkin perusteellisen viikottaisen harjaamisen. Turkinhoidon yhteydessä tulee samalla kiinnitetyksi huomiota koiran koko terveydentilaan, jota turkin ja ihon kunto usein heijastaa.

Helposti takkuuntuva pentuturkki tulee harjata lähes päivittäin. Samalla koiranpentu tottuu käsittelyyn.

Näyttelykuntoon keeshond harjataan huolellisesti läpi pohjavillaa myöten. Turkkia ei saa leikata, tupeerata eikä lakata. Ainoastaan kintereet ja tassujen reunat tasoitetaan kevyesti saksilla.

Keeshond pestään tarvittaessa, yleensä 1-2 kertaa vuodessa.

Suositeltavia turkinhoitovälineitä ovat teräspiikkinen harja, harva kampa, tiheä kampa ja pieni karsta ja tassusakset. Harjan piikkien pituuden on syytä olla noin 2 cm, eikä piikkien päissä saa olla muovipampuloita. Sopivia harjoja saa mm. rotujärjestön tarvikemyynnistä. Harvaa kampaa käytetään mahdollisten takkujen selvittelyapuna ja turkin viimeistelyyn. Tiheä kampa on tarkoitettu korvantaustakarvojen ja tassukarvojen kampaamiseen. Pieni karsta on hyvä apuväline kinnerkarvojen viimeistelyyn. Saksia tarvitaan tassujen ja kinnerkarvojen siistimiseen ja muotoiluun.

Terveys

Keeshond on suhteellisen terve rotu, jolla ei ole merkittäviä taipumuksia perinnöllisiin sairauksiin. Rodulla ei ole sairauksille altistavia äärimmäisiä rakenteellisia ominaisuuksia. Rodulla esiintyy jonkin verran iho-ongelmia. Keeshondit ovat yleensä pitkäikäisiä.

Lähde

Suomen Keeshond ry.

Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.

Aiheesta muualla

Koirarodut

Wolfsspitz | Keeshond | Keeshond | קיסהאונד | Keeshond