Kaukalopikaluistelu

Kaukalopikaluistelu eli short track (suom. "lyhyt rata") on jääkiekkokaukalossa kilpailtava pikaluistelulaji. Yleisesti radan pituus on 111,12 metriä. (^*)

Erona tavalliseen pikaluisteluun, kaukalopikaluistelussa rata on lyhempi, käännökset jyrkempiä ja kilpailut käydään yhteislähdöllä (4-6 kilpailijaa). Nämä seikat tuovat lajiin erityistä nopeatempoisuutta ja sähäkkyyttä. Yhteentörmäykset ja kolaroinnit ovat yleisiä.

Kaukalopikaluistelussa käytettävissä luistimissa terää on siirretty kengän pohjan vasemmalle reunalle, mikä helpottaa luistelua jyrkissä kaarteissa. Usein luistelijat ottavatkin kallistuksen puoleisella kädellä jäästä tukea kaarteissa.

Kilpailumatkat

400 m	3 1/2 kierrosta + 11,08 m
500 m	4 1/2 kierrosta
800 m	7 kierrosta + 22,16 m
1 000 m	9 kierrosta
1 500 m	13 1/2 kierrosta

Viestit

3 000 m	27 kierrosta
5 000 m	45 kierrosta

Viesteissä joukkueessa on neljä jäsentä, joista yksi kerrallaan kiertää rataa ympäri muiden odottaessa radan sisäosassa. Vaihdot tapahtuvat ns. lennosta.

Historia

Kaukalopikaluistelun ajatus juontaa juurensa Yhdysvalloissa ja Kanadassa kilpailluissa yhteislähdöllä käydyissä pikaluistelukilpailuissa, kun kansainvälisesti oltiin totuttu käyttämään parikilpailusysteemiä. Vuoden 1932 talviolympialaisissa Lake Placidissa pikaluistelussa käytettiin yhteislähtöä. Pohjois-Amerikassa luistelukilpailuja oltiin pitkän aikaa totuttu käymään jäähalleissa, muun muassa New Yorkin Madison Square Gardenissa jääkiekkokaukalossa, ja näin lyhyen radan luistelu oli täysin luonnollista.

Vuonna 1967 kansainvälinen luisteluliitta ISU otti kaukalopikaluistelun ohjelmaansa, mutta kansainvälisiä kilpailuja on järjestetty vasta vuodesta 1976. Maailmanmestaruuskilpailut käytiin ensimmäistä kertaa vuonna 1981. 1988 talviolympialaisissa Calgaryssä kaukalopikaluistelu oli näytöslajina, ja 1992 Albertvillessä laji oli osana virallista kisaohjelmaa.

Kanada on pitkään ollut kaukalopikaluistelun hallitseva maa, mutta laji on erittäin suosittua monissa itäisen Aasian maissa kuten Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Japanissa, jossa se on kasvanut harrastajamäärältään isoaveljeään isommaksi.

2002 Salt Lake Cityssä Australia sai historiansa ensimmäisen talviolympialaisten kultamitalin kaukalopikaluistelussa, kun Steven Bradbury pysyi 1 000 metrin loppukilpailussa ainoana pystyssä kanssakilpailijoiden törmäillessä keskenään.

Kaukalopikaluistelun merkkipaaluja

1906: Yhdysvalloissa ja Kanadassa järjestetään kaukalopikaluistelukilpailuja.

1907: Montrealissa, Kanadassa perustetaan kansainvälinen luisteluliitto.

1910: Ensimmäinen virallinen kaukalopikaluistelukilpailu järjestetään.

1930: Kaukalopikaluistelun suosio Kanadassa ja Yhdysvalloissa kasvaa. Katsojat kiinnostuvat nopeatempoisesta ja tapahtumarikkaasta lajista.

1932: Lake Placidin talviolympialaisissa pikaluistelukilpailut käydään yhteislähdöllä ja mielipitetiä jakanut massalähdön idea esitellään suurelle yleisölla.

1967: Kansainvälinen luisteluliitto ISU ottaa kaukalopikaluistelun viralliseksi lajikseen, mutta maailmanlaajuisia sääntöje ei ole vielä laadittu. Kussakin maassa kipailuja käydään omine sääntöineen.

1981: Ensimmäiset ISU:n alaiset kaukalopikaluistelun maailmanmestaruuskilpailut järjestetään Meudon-la-Foretissa Ranskassa.

1982: Kaukalopikaluistelu leviää Kiinan koillisiin maakuntiin.

1986: Kiinan joukkue osallistuu ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin.

1988: Kaukalopikaluistelu on näytöslajina Calgaryn talviolympialaisissa.

1991: Ensimmäiset joukkue-MM-kilpailut järjesteään Soulissa, Etelä-Koreassa.

1992: Kaukalopikaluistelu kuuluu viralliseen kisaohjelmaan Albertvillen talviolympialaisissa.

1994: Ensimmäiset nuorten mestaruuskilpailut järjestetään Soulissa.

1997: Ensimmäiset maailmancupin osakilpailut järjestetään. Malmössä, Ruotsissa järjestetään lajin ensimmäiset Euroopan mestaruuskilpailut.

Kuuluisia kaukalopikaluistelijoita

Aiheesta muualla