Kanada

Kanada on pohjoisamerikkalainen Kansainyhteisöön kuuluva liittovaltio, jonka rajanaapuri on Yhdysvallat etelässä (ja luoteessa Alaska). Idässä Kanada päättyy Atlanttiin, lännessä Tyyneenmereen ja pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen.

Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (n. 10 miljoonaa neliökilometriä), ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (n. 32 miljoonaa). Sen virallisia kieliä ovat englanti ja ranska. Kanadan pääkaupunki on Ottawa, ja muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Calgary, Edmonton, Montreal, Toronto, Vancouver, Winnipeg ja Québec.

Kanada on läheisessä liittosuhteessa Yhdysvaltoihin: ne kuuluvat molemmat muun muassa NATOon ja muodostavat yhdessä Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.

Nimi

Kanadan nimen uskotaan tulleen huronien sanasta ’kanata’, joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseen Jacques Cartierille missä Stadacona, nykyisen Québecin kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanalla ’Canada’ Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikkö Donnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartat alkoivat käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä.

Historia

Esihistoria

Authentic Viking recreation.jpgissa on todisteita viikinkien asutuksesta]] Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen nykyisen Kanadan alueelle Beringinsalmen kohdalla olleen maakannaksen yli noin 35 000–12 000 eaa. Noin 1 200 eaa nykyisten inuitien esi-isät etenivät itään ja pohjoiseen pohjoiselle napapiirille saakka.

Islantilaisten viikinkien, kuten Leif Eerikinpojan, epäillään käyneen Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000. Viikinkien asutuksesta on todisteita L'Anse aux Meadowsissa, Newfoundlandin pohjoiskärjessä. Noin sata vuotta myöhemmin inuitit kohtasivat viikinkejä Grönlannissa, minkä seurauksena jopa kolmannes väestöstä kuoli erilaisiin tauteihin.

Eurooppalaisten asutus

Cartier.pngia pidetään Kanadan löytäjänä.]] The Death of General Wolfe(1770) by Benjamin West.jpgin maalaus Kenraali Wolfen kuolema vuodelta 1770 kuvaa kenraali James Wolfen viimeisiä hetkiä taistelussa vuonna 1759.]] Vuonna 1497 englantilainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti Saint Lawrence -joen suulla, ja julisti alueen kuuluvan Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin vai Nova Scotiaan tai Maineen. 1534 ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Cartier saapui Samuel de Champlainin kanssa saapui Saint Lawrencen lahdelle, ja Cartieria pidetäänkin usein Kanadan löytäjänä. Kummankaan tutkimusmatkailijan jäljiltä ei alueelle jäänyt pysyvää eurooppalaista ausutusta. 1500-luvun alkupuolella sekä Yhdistynyt kuningaskunta että Ranska väittivät omikseen nykyiseen Kanadaan kuuluvia alueita.

5. elokuuta 1583 Sir Humphrey Gilbert väitti Newfoundlandiä Elisabet I:n myöntämällä erioikeudella Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäiseksi merentakaiseksi siirtokunnaksi. Vuonna 1604 ranskalaiset uudisasukkaat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka asettuivat pysyvästi asumaan nykyisen Kanadan alueelle. Menestyksettömän talven jälkeen St. Croix'n saarella, nykyisen Mainen alueella, uudisasukkaat asettuivat Port-Royaliin, nykyiseen Nova Scotiassa sijaitsevaan Annapolis-laaksoon, ja perustivat Québecin vuonna 1608 ja Montrealin vuonna 1642. Ranskalaisten siirtokunnista käytettiin nimeä Uusi Ranska. Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta eli nykyisestä Kanadasta Ranskan siirtomaan.

Tänä aikana muodostettiin brittiläisiä asutuksia Atlantin rannikolle ja Hudsoninlahden ympärille. Kun nämä siirtokunnat kasvoivat, alkoi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välillä vuonna 1689 seitsenvuotinen sota Pohjois-Amerikan vallasta. Sotaa pahensivat maiden väliset sodat Euroopassa. Vähitellen Ranska menetti alueitaan Yhdistyneelle kuningaskunnalle, ja luovutti Nova Scotian niemimaan vuoden 1713 Utrechtin sopimuksessa, ja loppuosan Uudesta Ranskasta vuoden 1763 Pariisin sopimuksessa.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallinta

Amerikan vallankumouksen aikaan ja sen jälkeen noin 70 000 Yhdistyneelle kuningaskunnalle uskollisuuttaan vannonutta lojalistia pakeni Yhdysvalloista. Näistä karkeasti arvioiden 50 000 asettui Newfoundlandiin, Nova Scotiaan, Quëbeciin ja Prinssi Edwardin saarelle, jonne tehtiin ensimmäiset asutukset vuonna 1769. Asuttaakseen lojalistit Yhdistynyt kuningaskunta loi osasta Nova Scotiaa New Brunswickin siirtokunnan vuonna 1784, ja jakoi Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan.

Vuoden 1812 sodassa Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä Kanada oli merkittävä taistelukenttä. Brittien joukot hallitsivat taisteluita, kunnes yhdysvaltalaiset onnistuivat rakentamaan sota-aluksia nopeammin ottaen Suuret järvet hallintaansa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli rajoitetut miesvoimat ja voimavarat johtuen Euroopassa käydyistä Napoleonin sodista, ja sota päättyikin lopulta umpikujaan. Sodan päättäneen vuonna 1814 solmitun Ghentin sopimuksen vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta joutui palauttamaan valloittamansa maat ja Yhdysvallat ei voinut liittää Kanadaa itseensä kuten oli tavoitteena. Hitaista matkustusajoista johtuen vihanpito jatkui vielä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin. Napoleonin sotien päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815, alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.

Vuoden 1837 Ylä-Kanadan ja Ala-Kanadan kapinoiden jälkeen vuonna 1840 Kanadat yhdistettiin yhdeksi siirtokunnaksi, Kanadan provinssiksi. Yhdistämisen tarkoituksena oli vähentää kansan närkästyneisyyttä siihen, etteivät he olleet osallisia siirtokunnan päätöksenteossa, ja ehkä myös sovittaa ranskalaisperäiset kanadalaiset paremmin laajentuvaan yhteisöön. Kanada sai itsehallinnon ja parlamentin, ja näin Ylä- ja Ala-Kanadan kapinoiden vaatimukset edesvastuullisesta hallinnosta toteutettiin suureksi osaksi.

Vuonna 1846 Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta sopivat, että 49. pohjoinen leveyspiiri on läntisen brittiläisen Pohjois-Amerikan raja. Brittiläinen hallitus loi Vancouverinsaaren siirtokunnan vuonna 1849 ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan vuonna 1858. Kanadan provinssin ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan välistä aluetta, Rupertinmaata, hallitsi Hudson's Bay Company, mutta 1850-luvun lopulla jotkut Kanadan provinssin poliitikot panivat alulle useita tutkimusmatkoja lännessä tarkoituksenaan ottaa Rupertinmaa ja arktiset alueet hallintaansa.

Valtioliitto ja täysivaltaisuus

Johnamacdonald.jpg, Kanadan ensimmäinen pääministeri]] Canada provinces 1881-1886.png vuosina 1881–1886]] Vuosina 1864 ja 1866 Pohjois-Amerikan brittiläiset poliitikot pitivät John A. Macdonaldin johdolla kolme kokousta Charlottetownissa, Québecissä ja Londonissa keskustellakseen valtioliiton perustamisesta. 1. heinäkuuta 1867 Kanadasta tuli Brittiläisen imperiumin ensimmäinen dominio. Siihen liittyivät aluksi Ontario, Québec, New Brunswick ja Nova Scotia. Vuoteen 1880 kaikki nykyiset Kanadan alueet vuonna 1949 liittynyttä Newfoundland ja Labradoria lukuun ottamatta kuuluivat Kanadaan. Seitsemän siihen aikaan tunnetun provinssin ulkopuolinen alue muodosti Luoteisterritoriot, mutta vuosien kuluessa siitä pilkottiin kaksi uutta provinssia (Alberta ja Saskatchewan vuonna 1905), kaksi uutta territoriota (Yukon vuonna 1898 ja Nunavut vuonna 1999), sekä liitettiin alueita kolmeen muuhun provinssiin.

Vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliiton jäsen, ja vuonna 1926 maa otti itselleen täyden vallan omista asioistaan. Vuonna 1927 Kanada nimitti ensimmäisen ulkomaanlähettiläänsä Yhdysvaltoihin. Vuonna 1931 Westminsterin säädös vahvisti, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin toimet ulottuisi Kanadaan ilman sen suostumusta.

1900-luvun alussa Kanadan väkiluku kasvoi merkittävästi, kun Euroopasta tulleet siirtolaiset asuttivat läntisiä preerioita. Ensimmäisessä maailmansodassa Kanada oli brittien ja ympärysvaltojen puolella Saksan vastaisessa rintamassa. Toisessa maailmansodassa yli miljoona kanadalaista taisteli liittoutuneiden puolella. Sodan jälkeen Kanadan väkiluku kasvoi yli miljoonalla, kun eurooppalaisia siirtolaisia muutti maahan.

Québecin itsenäisyysliike

Québecin itsenäisyyttä ajava liike on johtanut kansanäänestyksiin vuosina 1980 ja 1995, mutta ehdotus alueen itsenäisyydestä hylättiin prosentein 59,6 % ja 50,6 %. Vuonna 1997 Kanadan korkein oikeus päätti yhden provinssin eroamisen olevan perustuslain vastaista.

Maantiede

Kanada poliittinen maantiede kartta+FI.png
Maanosa	Pohjois-Amerikka
Koordinaatit	60°00′N 95°00′W
Pinta-ala - kokonaisala - vettä	sijalla 2 9 984 670 km² 891 163 km² (8,92 %)
Rantaviiva	202 080 km
Korkein kohta	Mount Logan, 5 959 m
Matalin kohta	0 m
Pisin joki	Mackenzie, 4 241 km
Suurin järvi	Iso Karhujärvi, 31 153 km²
Ilmasto:	lauhkeasta arktiseen
Luonnonvarat	rautamalmi, nikkeli, sinkki, kupari, kulta, lyijy, molybdeeni, potaska, hopea, kala, tukkipuu, kivihiili, öljy, maakaasu, vesivoima
Ympäristöongelmat	ilman ja veden saastuminen, happosateet

Pääartikkeli: Kanadan maantiede

Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosan (41 %) Alaskaa lukuun ottamatta. Sen rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada päättyy Atlanttiin idässä, Tyyneenmereen lännessä ja Pohjoisen jäämereen pohjoisessa.

Kanada on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmistä oloista johtuen viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestöntiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.

Maan tiheimmin asuttu alue on Québecin ja Windsorin välinen alue Itä-Kanadassa. Sen pohjoispuolella sijaitsee Kanadan kilpi, joka on laaja Hudsoninlahtea ympäröivä peruskallioalue.

Ontariosta länteen sijaitsevat Kanadan preeriat, jotka ulottuvat Kalliovuorille. Yukonissa sijaitseva Mount Logan (5 959 m) on Kanadan korkein ja Pohjois-Amerikan toiseksi korkein kohta.

Pohjois-Kanadan kasvillisuus vaihtelee havupuumetsistä tundraan ja lopulta pohjoisimpien napaseutujen karuun maahaan. Pohjois-Kanadan mannerosaa reunustaa valtava saaristo, johon kuuluvat eräät maailman suurimmat saaret.

Ilmasto

Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Talvet voivat olla erittäin ankaria maan monilla alueilla, erityisesti preeria-alueen provinsseissa, joissa talvikuukausien päivien keskilämpötila on noin -15°C. Brittiläisen Kolumbian rannikko, jossa ilmasto on lauhkeaa ja talvet ovat lauhoja ja sateisia, on poikkeus. Aivan pohjoisimmissa osissa voi talvella olla pakkasta jopa -50°C, vaikkakin niin kylmät lämpötilat ovat melko harvinaisia.

Rannikkoalueiden keskilämpötila on kesäisin noin 20°C paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskilämpötila on yleensä noin 25°C–30°C. Arktisten alueiden kesäkuukausien keskilämpötila on korkeintaan 15°C asteen paikkeilla.

Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän. Erityisen vähän sataa kuitenkin arktisilla alueilla, joissa sadetta saadaan ainoastaan kesäkuukausina hyvin pienissä määrin.

Kasvillisuus

Tsuga canadensis cones.jpg]] Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahden itärantaa pitkin, ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenzie-joen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja saraheinästä. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalen peitossa.

Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista. Idässä, Suurilta järviltä Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahteria, pyökkejä, mäntyjä ja kanadanhemlokkeja. Etelärajan alangot ovat lehtimetsien peitossa. Siellä kukkii pähkinäpuiden, tammien ja jalavien lisäksi kastanjoita, metsävaahteria sekä saksanpähkinäpuita.

Lännen vuoristoalueella ovat metsäkuuset, douglaskuuset ja kontortamännyt laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi haapoja ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, punasetrit ja hemlokit.

Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä, laajoista, mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.

Eläimistö

American bison.jpg on nykyään erittäin uhanalainen eläin.]] Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaille, mursuille, hylkeille ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkiä, karibuja, susia, naaleja ja sopuleja. Myös monet muuttolinnut, kuten ankat, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla. Pohjoisen metsät ovat sopiva asuinpaikka karibuille, hirville, ilveksille sekä musta- ja ruskeakarhuille. Majavat, näädät, piisamit ja minkit ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskaupan perusta. Etelässä on paljon saksanhirviä, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäitä, kuten harmaita ja punaisia puu- ja maaoravia, musteloita sekä saukkoja. Lajirikkaaseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kerttulit, kuhankeittäjät ja rastaat. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten taskurottia, sekä viimeiset biisonit ja hanka-antiloopit. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten vuorivuohia.

Provinssit ja territoriot

Kanada poliittinen kartta FI.png

Pääartikkeli: Kanadan provinssit ja territoriot

Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus, territorioilla taas pienempi.

Provinssit vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnallisista toiminnoista – kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista – ja keräävät yhdessä enemmän tuloja kuin liittovaltion hallitus. Liittovaltion hallitus voi panna alulle koko valtion kattavia linjauksia, joita provinssien ei ole pakko noudattaa. Kuitenkin provinssit noudattavat lähes aina valtion linjaa.

Kolme territoriota eivät voi päättää omista asioistaan yhtä vapaasti kuin provinssit, koska niiden asemaa ei ole vahvistettu perustuslaissa, vaan ne ovat maan hallituksen luomia.

Lippu	Provinssi	Pääkaupunki	Liittyi liittovaltioon	Väkiluku (2004)	Pinta-ala	Aikavyöhyke (UTC)
Flag of British Columbia.svg	Brittiläinen Kolumbia	Victoria	1871	4 168 123	944 735 km²	-8, -7
Flag of Alberta.svg	Alberta	Edmonton	1905	3 183 312	661 848 km²	-7
Flag of Saskatchewan.svg	Saskatchewan	Regina	1905	996 194	651 036 km²	-7, -6
Flag of Manitoba.svg	Manitoba	Winnipeg	1870	1 170 300	647 797 km²	-6
Flag of Ontario.svg	Ontario	Toronto	1867	12 439 755	1 076 395 km²	-6, -5
Flag of Quebec.svg	Québec	Québec	1867	7 560 592	1 542 056 km²	-5, -4
Flag of New Brunswick.svg	New Brunswick	Fredericton	1867	751 400	72 908 km²	-4
Flag of Nova Scotia.svg	Nova Scotia	Halifax	1867	938 134	55 284 km²
Flag of Prince Edward Island.svg	Prinssi Edwardin saari	Charlottetown	1873	137 900	5 660 km²
Flag of Newfoundland and Labrador.svg	Newfoundland ja Labrador	St. John's	1949	517 000	405 212 km²	-4, -3.5
Lippu	Territorio	Pääkaupunki	Liittyi liittovaltioon	Väkiluku (2004)	Pinta-ala	Aikavyöhyke (UTC)
Flag of Yukon.svg	Yukon	Whitehorse	1898	31 200	482 443 km²	-8
Flag of the Northwest Territories.svg	Luoteisterritoriot	Yellowknife	1870	42 800	1 346 106 km²	-7
Flag of Nunavut.svg	Nunavut	Iqaluit	1999	28 300	2 093 190 km²	-7, -6, -5,

Suurimmat kaupungit

Cntower2.jpg, Ontario]] VuedeMontreal.jpg, Québec]] PengrowthSaddledomeDay.jpg, Alberta]]

Katso myös: Luettelo Kanadan kaupungeista ja Luettelo Kanadan 100 suurimmasta kaupungista

Suurin osa Kanadasta on erittäin harvaan asuttua tai jopa asumatonta aluetta. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, pääasiassa Yhdysvaltojen vastaisen rajan läheisyyteen. Jopa noin neljäsosa kanadalaisista asuu jossakin kymmenestä suurimmasta kaupungista, ja yli 40 prosenttia jossakin näiden kaupunkien metropolialueista.

Sija	Kaupunki	Provinssi tai territorio	Väestö kaupungin rajojen sisällä (2001)	Väestön tiheys neliö- kilometrillä	Metropolin asukaslukuStatistics Canada – Population of census metropolitan areas – tiedot haettu 15. toukokuuta 2006
Sija	Kaupunki	Provinssi tai territorio	Väestö kaupungin rajojen sisällä (2001)	Väestön tiheys neliö- kilometrillä	miljoonaa (2005)	sija
1	Toronto	Ontario	2 481 494	3 939	5,30	1
2	Montreal	Québec	1 583 590	4 327	3,64	2
3	Calgary	Alberta	878 866	1 252	1,06	5
4	Ottawa	Ontario	774 610	279	1,15	4
5	Winnipeg	Manitoba	671 000	1 332	0,71	9
6	Edmonton	Alberta	666 104	974	1,02	6
7	Mississauga	Ontario	612 925	2 125	-¹	-
8	Vancouver	Brittiläinen Kolumbia	545 671	4 758	2,21	3
9	Québec	Québec	507 986	964	0,72	7
10	Hamilton	Ontario	490 268	439	0,71	8

¹ Osa Toronton metropolia.

Väestö

Väestötiedot vuonna 2006 (arvio) ¹vuoden 2003 arvio Lähde:
Ikärakenne	0–14-vuotiaita 17,6 % 15–64-vuotiaita 69,0 % yli 64-vuotiaita 13,3 %
Mediaani-ikä	38,9 vuotta
Väestönkasvu	0,88 %
Syntyvyys	10,78 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	7,80 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus	4,69 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	5,85 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote	keskiarvo: 80,22 vuotta miehet: 76,86 vuotta naiset: 83,74 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä	0,3 %¹
Lukutaitoisia	99 % väestöstä

Canada-demography.png Kanadassa asuu vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 30 007 094 ihmistä, mutta toukokuussa 2006 väestömäärän on arvioitu kasvaneen noin 32,5 miljoonaanStatistics Canada – Canada's population clock – tiedot haettu 14. toukokuuta 2006. Väestönkasvu on yksi OECD-maiden suurimpiaMSN Encarta – Canada – tiedot haettu 7. kesäkuuta 2006, ja johtuu pääosin maahanmuutosta, mutta osin myös luonnollisesta kasvusta.

Maassa on useita tasokkaita yliopistoja, ja huomattavan suuri osa maan väestöstä on lukutaitoisia. Maan elintaso on yksi maailman korkeimpia, vaikka joka seitsemäs kotitalous elää köyhyydessä. Väkivaltarikollisuutta on esiintynyt vähän verrattuna muihin Pohjois-Amerikan alueisiin, mutta se on kasvamassa.

Noin kolme neljäsosaa Kanadan väestöstä asuu 150 kilometrin säteellä Yhdysvaltojen rajasta, ja kaupunkialueilla asuvien osuus on suurin piirtein sama. Suurin väestökeskittymä on Québecin ja Windsorin välinen noin 1 150 kilometriä pitkä alue, jossa sijaitsee kolme maan neljästä suurimmasta kaupungista (Toronto, Montreal ja Ottawa), ja asuu noin puolet koko maan väestöstä. Muita huomattavia väestökeskittymiä ovat Vancouverin alue Brittiläisessä Kolumbiassa, sekä Calgaryn ja Edmontonin välinen alue Albertassa.

Etniset ryhmät

Kanadan vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka sallii tulijoita lähes joka toisesta maailman maasta. Hyvin monet kansat ovatkin edustettuina Kanadan monikulttuurisessa väestössä. Etniseltä taustaltaan eniten on englantilaisia ja ranskalaisia, mutta myös muiden eurooppalaisten kansojen edustajia on runsaasti. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan maassa on 34 vähintään sadantuhannen hengen kansanryhmää. Englantilaista syntyperää on 19,2 %, ranskalaista 15,7 %, skotlantilaista 14,0 %, irlantilaista 12,9 %, saksalaista 9,0 %, italialaista 4,3 % ja kiinalaista 3,5 %, ukrainalaista 3,6 %. Statistics Canada - Population by selected ethnic origins, by province and territory – tiedot haettu 14. toukokuuta 2006 Pohjoisessa enemmistöön kuuluviin alkuperäiskansoihin kuuluu 3,4 % väestöstä, mutta kyseisen vähemmistön määrä kasvaa lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin muu Kanadan väestö. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Kanadassa oli 5 448 480 maahanmuuttajaa.

Uskonto

kristittyjä
–roomalaiskatolisia
–ortodokseja
–muita
ei uskontoa
muslimeja
juutalaisia
buddhalaisia
hinduja
sikhejä

73 %
–43,2 %
–1,6 %
–29,2 %
16,2 %
2,0 %
1,1 %
1,0 %
1,0 %
0,9 %

Lähde: Statistics Canada – Religion in Canada – tiedot haettu 14. toukokuuta 2006

Roomalaiskatoliset muodostavat Kanadan suurimman uskonnollisen ryhmän. Suurin osa ranskankielisistä on roomalaiskatolisia, ja noin puolet heistä asuukin ranskankielisessä Québecissä. Seuraavaksi suurimmat ovat protestanttiset United Church of Canada ja anglikaanikirkko. Yhteensä kristittyjä on noin 73 prosenttia ja uskonnottomia noin 16 prosenttia väestöstä. Loput harjoittavat itäisiä uskontoja, juutalaisuutta, alkuperäiskansojen uskontoja tai esimerkiksi New Age -liikkeitä. Viime vuosien muuttoliike Itä- ja Länsi-Aasiasta on tuonut Kanadaan kasvamassa määrin buddhalaisia, hinduja ja sikhejä.

Suurin osa Kanadan mormoneista asuu Albertassa, ja mennoniitit ja hutteriitit ovat keskittyneet preeriaprovinsseihin yleensä. Tietyille alueille keskittyneen maahanmuuton vuoksi suurin osa hinduista asuu Toronton alueella, ja sikheistä Vancouverin alueella.

Kieli

Montreal-Place Vauquelin, Note.jpgissa.]]

englanti
ranska
italia
saksa
kantoninkiina

59,3 %
23,2 %
1,6 %
1,5 %
1,1 %

Lähde: Statistics Canada – Population by mother tongue – tiedot haettu 14. toukokuuta 2006

Kanadan virallisia kieliä ovat englanti ja ranska, jotka ovat myös selvästi puhutuimmat kielet. Ranskaa puhutaan pääasiassa Québecissä, osissa New Brunswickia, itäisessä ja pohjoisessa Ontariossa, Saskatchewanissa, Nova Scotian etelärannalla ja eteläisessä Manitobassa. 85 % ranskaa puhuvista asuu Québecissä.

Quebecin virallinen kieli on ranska, ja englannin käyttöä ei juuri suositella. New Brunswick on maan ainoa virallisesti kaksikielinen provinssi. Muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti.

Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asema Luoteisterritorioissa. Inuktitut on Nunavutin puhutuin kieli, ja sillä on siellä virallinen asema. Lähes 5,5 miljoonaa kanadalaista puhuu äidinkielenään muuta kuin virallista kieltä. Näistä eniten puhutaan kiinaa, italiaa, saksaa ja pandžabia.

Kulttuuri

Siirtomaahistoriansa takia kanadalaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet paljon englantilainen, ranskalainen, irlantilainen ja skotlantilainen kulttuuri ja niiden perinteet. Nykyään kanadalaiseen kulttuuriin vaikuttaa enimmäksi yhdysvaltalainen kulttuuri sen läheisyyden ja muuttoliikkeen vuoksi. Monet yhdysvaltalaiset elokuvat, kirjailijat, televisio-ohjelmat ja muusikot ovat yhtä suosittuja Kanadassa kuin Yhdysvalloissa, ja toisin päin.

Yhdysvaltalaisen kulttuurin vaikutus on herättänyt kanadalaisten keskuudessa pelkoa sen liiallisesta yliotteesta. Liittovaltion hallitus on tukenut erilaisia ohjelmia, lakeja ja laitoksia tukeakseen vahvempaa ja selvemmin erottuvaa kanadalaista kulttuuria.

Kuvataide

Aikaisimpien kanadalaisten taidemaalarien työt seurasivat eurooppalaisia kehityssuuntia. Maisemakuvataiteilijoiden ryhmä nimeltä Group of Seven (’Seitsemän ryhmä’) kehitti ensimmäisen selvästi erottuvan kanadalaisen maalaustaiteen tyylilajin. Ryhmän taiteilijat maalasivat suuria ja värillisiä näkymiä Kanadan erämaasta.

1930-luvulta lähtien kanadalaiset taidemaalarit ovat kehittäneet useita erilaisia tyylilajeja. Emily Carr tuli kuuluisaksi Brittiläisen Kolumbian toteemipaaluja kuvaavista teoksistaan. Muita merkittäviä taidemaalareita ovat olleet muun muassa maisemamaalari David Milne, sekä abstraktisen tyylilajin taidemaalarit Jean-Paul Riopelle ja Harold Town.

Inuititaiteilijoiden norsunluu- ja vuolukiviveistokset ovat tunnetuimpia esimerkkejä kanadalaisesta veistostaiteesta. Veistokset esittävät inuitien päivittäisen elämän esineitä ja toimia.

Musiikki

Glenn Gould 1974.jpg]] Avril Lavigne Geneva June 09 2005.jpg]] Kanadalainen musiikki on pääasiallisesti syntynyt maahan muuttaneiden kansojen perinnemusiikista, mutta se on kehittynyt omaan suuntaansa. Kanadalainen musiikki yhdisteleekin usein elementtejä eri kulttuurien perinnemusiikista. Oma lukunsa on maan alkuperäiskansojen musiikki. Tärkeimmät vaikutteet ovat tulleet englantilaisesta, ranskalaisesta (erityisesti Québecissä), irlantilaisesta ja skotlantilaisesta musiikista, sekä intialaisten ja inuitikansojen musiikista.

Kanadan monikulttuurisesta väestöstä suurin osa on eurooppalaista sukua, joten maalla on vahvat perinteet taidemusiikissa. Kanada on kansainvälisesti tunnettu taidemusiikin esittäjistään, kokoonpanoistaan ja kouluistaan. Yksi tunnetuimmista kanadalaisista esittäjistä on pianisti Glenn Gould.

Tunnettuja kanadalaisia populaarimusiikin esittäjiä ovat muun muassa Bryan Adams, Paul Anka, Leonard Cohen, Céline Dion, Nelly Furtado, Avril Lavigne, Alanis Morissette, Shania Twain, Rufus Wainwright ja Neil Young.

Kirjallisuus

Kanadan kirjallisuusperinne on monimuotoinen, mutta nuori. Erityisesti 1960-luvulta lähtien ovat kanadalaiset kirjailijat, kuten Leonard Cohen, Pierre Vallières, Margaret Atwood, Michel Tremblay ja Michael Ondaatje saaneet huomiota myös kotimaansa ulkopuolella. Varhaisemmista kirjailijoista tunnetuimpia on muun muassa Anna-tyttökirjasarjan kirjoittanut L. M. Montgomery.

Kanadalainen kirjallisuus käsittelee usein kansallista ja alueellista identiteettiä. Yleisiä aiheita ovat muun muassa maan eri osien välinen vieraantuminen ja väärinkäsitykset. Esimerkiksi preeria-aluiden kirjallisuus kuvailee usein etäisyyttä Itä-Kanadaan, tai yksinäisyyttä, joka johtuu toisistaan vieraantuneista ja eristäytyneistä alueista. Monet kirjailijat, varsinkin maahanmuuttajataustaiset, ovat kirjoittaneet etnisistä ryhmistä ja monikulttuurisuudesta.

Muita ominaispiirteitä kanadalaiselle kirjallisuudelle ovat muun muassa epäonnistuminen teoksen teemana, huumori, lievä amerikkalaisvastaisuus, ihmisen ja luonnon välinen suhde, satiiri ja ironia, itsepaheksunta, sekä maaseudun ja kaupunkielämän välinen suhde.

Vielä kymmenen vuotta sitten kanadalainen kirjallisuus oli Kanadan ulkopuolella harvinaisuus, mikä johtui pääasiassa yhdysvaltalaisen kirjallisuuden valta-asemasta. Viime vuosina kanadalaisen kirjallisuuden merkitys ulkomailla on kuitenkin korostunut. Eräs läpimurto oli menestynyt elokuvafilmatisointi Michael Ondaatjen romaanista Englantilainen potilas.

Elokuvataide

David Cronenberg(CannesPhotoCall)-.jpg]] Suurin osa Kanadassa tuotetusta televisio- ja elokuvaviihteestä tuotetaan lähinnä pohjoisamerikkalaiselle valtavirtayleisölle. Suurimmat tuotantokeskukset ovat Toronto ja Vancouver, joka on koko Pohjois-Amerikan toiseksi suurin viihteen tuotantokeskus Los Angelesin jälkeen. Monet yhdysvaltalaiset elokuvat kuvataan Kanadassa pienempien kustannusten vuoksi. Torontossa järjestettävää Toronto International Film Festivalia pidetään yhtenä tärkeimpänä pohjoisamerikkalaisten elokuvien näyttämönä.

Kanadalaiset elokuvat eivät kuitenkaan saa läheskään yhtä usein sellaista taloudellista menestystä ja laajaa yleisöä kotimaassaan kuin yhdysvaltalaiset elokuvat Kanadassa saavat, sillä yhdysvaltalaisten hallitsema elokuvien levitys ja pienemmät budjetit vaikeuttavat kanadalaisen elokuvan läpimurtoa huomattavasti. Kanadalaista elokuvaa pidetäänkin menestyksenä jo siinä tapauksessa, jos se tuottaa miljoona dollaria, joka on verrattain vähän 32 miljoonan asukkaan maassa.

Tunnettuja kanadalaisia näyttelijöitä ovat muun muassa Keanu Reeves, Donald ja Kiefer Sutherland, Michael J. Fox, William Shatner sekä Carrie-Anne Moss. Elokuvaohjaajista yksi tunnetuimpia on puolestaan David Cronenberg.

Urheilu

Pääartikkeli: Kanadan urheilu

Womens lacrosse1.jpg eli lacrosse on toinen Kanadan kansallisurheilulajeista.]] Hockey goal cmd 2004.jpg on Kanadan suosituin urheilulaji ja toinen kansallisurheilulajeista.]] Brier 045.jpg]]

Kanadan kansallisurheilulajeja ovat jääkiekko ja haavipallo eli lacrosse. Jääkiekko on kuitenkin selvästi seuratuin laji Kanadassa, jossa nykyaikainen jääkiekko onkin syntynyt. Kanadan kuudella suurimmalla metropolialueella on edustussopimus NHL-liigaan, ja liigassa on enemmän pelaajia Kanadasta kuin kaikista muista maista yhteensä. Kansainvälisissä turnauksissa Kanada on ollut yksi menestyneimmistä joukkueista niin miesten kuin naistenkin puolella.

Toinen todella suosittu talvilaji on curling, joka on suosittua erityisesti preeriaprovinsseissa. Kansainvälisellä tasolla Kanada on ollut menestynein maa sekä miesten että naisten puolella.

Kanadalainen jalkapallo, kuten amerikkalainen jalkapallokin, on rugbysta syntynyt joukkuepeli. Kansallisen kanadalaisen jalkapallon liigan, jossa pelaa yhdeksän joukkuetta, loppuottelu on hyvin suosittu televisiotapahtuma. Eurooppalainen jalkapallo on melko suosittua esimerkiksi nuorten, vanhusten ja koulujen välisissä liigoissa, mutta lajia ei pelata ammattitasolla kuten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Koska suuri osa kanadalaisista asuu hyvin lähellä Yhdysvaltoja, voivat monet kanadalaiset katsoa myös Yhdysvaltojen ammattilaisliigojen, kuten NASCARin ja NFL:n, tapahtumia. NHL ja kansallinen haavipalloliiga muodostuvat sekä kanadalaisista että yhdysvaltalaisista joukkueista. Torontolla on myös edustussopimus MLB:ssä ja NBA:ssa. Muita suosittuja kanadalaisten harrastamia urheilulajeja ovat esimerkiksi luistelu, hiihto, golf, uinti, baseball ja softball.

Kanada on vuoden 2010 talviolympialaisten isäntämaa. Kisat pidetään Vancouverin alueella ja Whistlerissä. Maa on myös isännöinyt vuoden 1976 kesäolympialaisia Montrealissa ja vuoden 1988 talviolympialaisia Calgaryssä.

Kansallissymbolit

Maple_leaf.jpgn lehti on tunnettu kanadalainen symboli.]] Vaahteran lehden käyttö Kanadan symbolina on peräisin 1800-luvun alulta, ja se esiintyy muun muassa Kanadan lipussa, pennin kolikossa ja vaakunassa. Kanadan monarkiaa symbolisoiva kruunu esiintyy vaakunassa, kenraalikuvernöörin lipussa, monien provinssien ja Nunavutin vaakunoissa, armeijan, ratsupoliisin, monien rykmenttien ja poliisivoimien arvomerkeissä, sekä joissain tiekylteissä. Kuningattaren kuva esiintyy hallintorakennuksissa, kouluissa, postimerkeissä, 20 dollarin seteleissä ja kaikissa kolikoissa.

Kanada tunnetaan metsistään ja vuorijonoistaan, ja niissä asustelevista eläimistään, kuten hirvestä, karibusta, majavasta, jääkarhusta, harmaakarhusta ja kanadanhanhesta. Majavan vertauskuvallinen asema on peräisin siitä, että Kanadan varhainen talous oli sidottu turkiskauppaan.Canadian Heritage – The Symbols of Canada – The Beaver – tiedot haettu 21. kesäkuuta 2006 Muita tunnettuja symboleja ovat esimerkiksi Kanadan ratsupoliisi ja maan luonnonvaroista tehdyt tuotteet, kuten vaahterasiirappi.

Juhlapäivät

Canada Day 2000 Wellington.jpgssa.]]

Päivämäärä	Suomenkielinen nimi	Englanninkielinen nimi	Ranskankielinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	New Year's Day	Nouvel an	Lakisääteinen.
pääsiäissunnuntaita edeltävä perjantai	Pitkäperjantai	Good Friday	vendredi saint	Lakisääteinen Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulimisen muistopäivä.
pääsiäissunnuntain jälkeinen päivä	Pääsiäismaanantai	Easter Monday	Pâques	Jeesus Nasaretilaisen ylösnousemuksen juhla.
25. toukokuuta edeltävä maanantai	Victorian päivä	Victoria Day	fête de la Reine	Lakisääteinen kuningattaren syntymäpäiväjuhla.
1. heinäkuuta	Kanada-päivä (kansallispäivä)	Canada Day	fête du Canada	Lakisääteinen Kanadan vuoden 1867 valtioliiton muistojuhla.
syyskuun ensimmäinen maanantai	Työn päivä	Labour Day	fête du travail	Lakisääteinen.
lokakuun toinen maanantai	Kiitospäivä	Thanksgiving	action de grâce	Lakisääteinen juhla, jossa kiitetään runsaasta viljasadosta. Juhlitaan eri päivänä kuin Yhdysvalloissa.
11. marraskuuta	Kaatuneiden muistopäivä	Remembrance Day	jour du souvenir	Kanadan sotaveteraanien muistojuhla.
25. joulukuuta	Joulu	Christmas	Noël	Lakisääteinen Jeesus Nasaretilaisen syntymäjuhla.
26. joulukuuta	Tapaninpäivä	Boxing Day	lendemain de Noël	Lakisääteinen.

Tiedotusvälineet

Sanomalehdet

Lähes kaikissa Kanadan suurissa tai keskikokoisissa kaupungeissa ilmestyy päivittäin vähintään yksi sanomalehti, sekä paikallisia, viikottaisia lehtiä. Suurkaupungeissa ilmestyvistä useista sanomalehdistä yleensä vähintään yksi ilmestyy tabloid-koossa. Kaksikielisissä kaupungeissa, kuten Montrealissa ja Ottawassa, ilmestyy sekä ranskan- että englanninkielisiä sanomalehtiä. Kanadalaiset sanomalehdet ovat useimmiten suurten ketjujen omistuksessa.

Kanadassa ilmestyy kaksi suurta "kansallista" sanomalehteä, jotka ovat molemmat englanninkielisiä: The Globe and Mail sekä National Post. Niiden levikki Kanadan ranskankielisimmässä provinssissa Québecissa onkin juuri kielestä johtuen verrattain vähäistä. Suurin levikki sanomalehdistä on Toronto Starilla, jonka viikkolevikki on noin 3,2 miljoonaaCanadian Newspaper Association – Canadian Circulation Data – tiedot haettu 6. heinäkuuta 2006, mutta sitä luetaan vain lähinnä Ontarion provinssissa. Ranskankielisistä sanomalehdistä suurin levikiltään on montrealilainen Le Journal de Montréal, jonka viikkolevikki on noin 1,9 miljoonaa .

Sähköiset tiedotusvälineet

Kanadassa toimii yli 120 televisiokanavaa sekä lähes 2 000 radiokanavaa. Yleisradioyhtiönä toimii CBC, Canadian Broadcasting Corporation, jolla on sekä englannin- että ranskankielisiä televisio- ja radiokanavia. Lisäksi Kanadassa on neljä suurta yksityisesti omistettua televisiokanavaa: ympäri maata näkyvät, englanninkieliset CTV ja Global, sekä vain Québecissä ja sen lähialueilla näkyvät, ranskankieliset TVA ja TQS.

Tammikuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 21,9 miljoonaa kanadalaista eli noin 66 prosenttia maan väestöstä käyttää Internetiä. Internetin käyttäjien määrässä Kanada sijoittuu maailman maista 12. sijalle. Computer Industry Almanac – Worldwide Internet Users Top 1 Billion in 2005 – tiedot haettu 20. kesäkuuta 2006. Laajakaistayhteyksien käyttäjiä maassa on noin 6,7 miljoonaa, mikä on 8. eniten maailmassa.Computer Industry Almanac – USA Leads Broadband Subscriber Top 15 Ranking – tiedot haettu 20. kesäkuuta 2006

Politiikka

Canada_Parliament2.jpg Kanada on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia parlamentaarisen hallituksen liittovaltiojärjestelmällä. Kanadan poliittinen järjestelmä, joka noudattaa Westminsterin mallia, on periytynyt Yhdistyneeltä kuningaskunnalta.

Kanadan perustuslaki ohjaa maan laillisia puitteita, ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista perimätiedoista ja sopimuksista. Liittovaltion hallitus ja yhdeksän provinssin hallitukset hyväksyivät perustuslakiin tehtävät muutokset marraskuussa 1981, mutta Québecin hallitus ei hyväksynyt muutoksia.

Perustuslain muutos sisälsi Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjan, joka takaa kanadalaisille perusoikeudet ja -vapaudet, joita mikään hallinnollinen aste ei yleensä voi kumota. Siinä on kuitenkin pykälä, jonka mukaan liittovaltion parlamentti ja provinssien lakeja säätävät elimet voivat kumota peruskirjan muita kohtia enintään viideksi vuodeksi.

Kanadan suurimmat puolueet ovat Quebecin itsemäärämisoikeutta ajava Bloc Québécois, sosiaalidemokraattinen New Democratic Party, Liberaalipuolue sekä Konservatiivipuolue.

Monarkki ja kenraalikuvernööri

Flag_of_the_Governor-General_of_Canada.svg | Harper,-Stephen-Jan-23-06.jpg Stephen Harper.]] Kanada on osa Commonwealth Realmsia, yksi Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä, joten sen suoranaisena valtionpäämiehenä toimii virallisesti Iso-Britannian kuningatar Elisabet II. Elisabet on hallinnut Kanadaa yhtäjaksoisesti 6. helmikuuta 1952 lähtien.

Liittovaltion de facto pää on kuitenkin kenraalikuvernööri, joka yleensä eläkkeelle mennyt poliitikko, asevoimien johtaja tai muu huomattava kanadalainen, jonka nimittää kuningatar. Kuningatarta nimeämistehtävässä neuvoo yleensä pääministeri. Kenraalikuvernööri hoitaa lähinnä muodollisia, seremoniallisia ja symbolisia tapahtumia. Nykyinen kenraalikuvernööri on Michaëlle Jean, joka astui virkaansa 27. syyskuuta vuonna 2005.

Hallinnollinen valta

Hallinnollinen valta on pääministerillä ja kabinetilla. Pääministerin, joka useimmiten on alahuoneen enemmistöpuolueen johtaja, nimittää tehtäväänsä muodollisesti kenraalikuvernööri. Pääministeri kuitenkin valitsee itse kabinettinsa jäsenet, kenraalikuvernöörin kunnioittaessa hänen valintojaan. Kabinetti koostuu perinteisesti pääministerin oman puolueen jäsenistä, jotka ovat joko vaaleilla valitun alahuoneen tai nimitetyn senaatin jäseniä. Suurin osa kabetin jäsenistä tulee yleensä senaatista.

Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oli John A. Macdonald. Nykyinen pääministeri on Konservatiivipuolueen johtaja Stephen Harper, joka on toiminut virassaan 6. helmikuuta 2006 lähtien ja on järjestyksessään Kanadan 22. pääministeri. Häntä ennen pääministerinä toimi Paul Martin.

Talous

Canadian bills.jpgn setelit]]

Rahayksikkö	Kanadan dollari
Talousjärjestöt	muun muassa NAFTA, WTO ja OECD
BKT – yhteensä – per asukas	sijalla 11 (2005) 1 080 000 USD 32 900 USD
Työvoima toimialaa kohden	maatalous (2 %), teollisuus (14 %), rakennusala (5 %), palvelut (75 %), muu (3 %) (2004)
Työttömyys	6,4 % (2006)
Pääteollisuusalat	kulkuneuvoala, kemikaalit, mineraalit, ruokatuotteet, metsä- ja paperituotteet, kalatuotteet, öljy ja maakaasu
Tärkeimmät vientituotteet	moottoriajoneuvot ja niiden osat, teolliset koneet, lentokoneet, teletekniikka, kemikaalit, muovituotteet, lannoitteet, metsätuotteet, sahatavara, raakaöljy, maakaasu, sähkötuotteet, alumiini

Kanada on hyvin vauras, korkean teknologian teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja kauppaan keskittyneellä talousjärjestelmällään, tuotantomalleillaan ja korkealla elintasollaan. Viime vuosisadan kasvu lopputuotannon, kaivostoiminnan ja palvelualan sektoreilla on tehnyt maatalousyhteiskunnasta teollistuneen ja kaupungistuneen. Kanadalla on suuret maakaasuvarannot itärannikolla, preeriaprovinsseissa ja lännessä, sekä paljon muita luonnonvaroja, mikä tekee maasta energian puolesta omavaraisen.

Kanada on vapaiden markkinoiden talous, joskin sen hallitus puuttuu markkinoihin hieman enemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Euroopan valtioissa. Kanadalla on myös perinteisesti ollut matalampi bruttokansantuote asukasta kohden kuin Yhdysvalloilla, jossa varallisuuserot ovat kuitenkin suuremmat, mutta korkeampi kuin läntisen Euroopan talouksilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kanadan talous on kasvanut vuolaasti työttömyyden vähetessä ja hallituksen budjetin ollessa useasti hyvin ylijäämäinen.

Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta hallitsee palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista. Kanada on epätavallinen muiden kehittyneiden länsimaiden joukossa, sillä alkutuotanto on tärkeässä osassa sen taloudessa, metsänhakkuun ja öljyteollisuuden ollessa sen tärkeimpiä teollisuudenaloja. Osittain tämän vuoksi Kanada on hyvin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta, varsinkin Yhdysvaltain kanssa. Kanadalla on suurehko teollisuussektori, joka on keskittynyt eteläiseen Ontarioon. Erityisesti autoteollisuus on hyvin tärkeätä.

Kanada on sekä OECD:n että G8:n jäsen. Vuoden 1989 vapaakauppasopimus Kanadan ja Yhdysvaltain välillä (FTA) ja vuoden 1994 Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) kasvattivat huomattavasti kauppaa ja taloudellista yhdentymistä Yhdysvaltain kanssa. Maa on vuodesta 2001 lähtien välttänyt taloudellisen taantuman, ja pitänyt yllä parasta taloudellista kuntoa G8:ssa.

Liikenne

Kanadan liikenne muodostuu pääasiallisesti suurista maantie- ja rautatiejärjestelmistä, jotka yhdistävät maan suuret kaupungit itä-länsisuunnassa. Maan arktisten alueiden liikennejärjestelmä on näiltä osin merkittävästi kehittymättömämpi, minkä vuoksi lentoliikenne onkin näille alueille hyvin tärkeässä osassa.

Power exits Lower Spiral.jpgn juna]] Rautatieliikenne oli merkittävässä osassa Kanadaa muodostettaessa, mutta sen merkitys on vähentynyt viime vuosikymmeninä pääosin moottoriajoneuvojen suosion vuoksi. Maassa on suuri ja kehittynyt rautatiejärjestelmä, jota käytetään nykyään pääasiassa tavarakuljetukseen. Kanada muodostaa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa yhtenäisen rautatieverkon, johon Alaskan on suunniteltu liittyvän.

Maassa toimii kaksi suurta yksityistä tavaraliikennettä hoitavaa rautatieyhtiötä, Canadian Pacific Railway ja Canadian National Railway. Valtion omistama VIA Rail hoitaa matkustajaliikennettä koko maan alueella Lisäksi lukuisat pienet yritykset hoitavat tavaraliikennettä alueellisesti.

TransCanadaHWY.png yhdistää kaikki Kanadan provinssit.]] Kanadan maantiejärjestelmä on yksi maailman parhaista. Hyvät tiet ovatkin tärkeitä Kanadalle sen hajanaisen asutuksen ja laajuuden vuoksi. Teiden lisääntynyt käyttö ja hallituksen teiden ylläpitoon antaman rahamäärän väheneminen ovat kuitenkin huonontaneet teiden laatua.

Suuri valtatiejärjestelmä, Trans-Canada Highway, yhdistää kaikki kymmenen provinssia toisiinsa itä-länsisuunnassa. Kanadassa ei kuitenkaan ole kattavaa kansallistä valtatiejärjestelmää, koska päätökset teiden rakentamisesta kuuluvat provinsseille.

Kanadan suurin lentoasema on Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema, joka oli vuonna 2005 matkustajien perusteella maailman 29. vilkkain lentoasemaAirports Council International – Passenger Traffic 2005 – tiedot haettu 13. toukokuuta 2006 ja lentokoneen nousujen ja laskujen perusteella maailman 23. vilkkain lentoasema Airports Council International – Traffic Movements 2005 – tiedot haettu 13. toukokuuta 2006. Muita tärkeitä lentoasemia ovat Montréal-Pierre Elliott Trudeauin kansainvälinen lentoasema ja Montréal-Mirabelin kansainvälinen lentoasema Montrealissa, sekä Calgaryn kansainvälinen lentoasema. Kanadan päälentoyhtiö on vuonna 1939 perustettu ja Montrealissa päämajaansa pitävä Air Canada.

Koulutus

Hart House2.JPG]]

Kanadassa koulutus on provinssien ja niiden sisäisten, pienempien hallinnollisten alueiden järjestämää ja rahoittamaa, minkä vuoksi koulutusjärjestelmä vaihtelee eri puolilla maata. Eniten järjestelmä poikkeaa ranskankielisessä Québecissä. Valtio kuluttaa noin seitsemän prosenttia bruttokansantuotteestaan koulutukseen. Suurimmassa osassa valtiota on mahdollisuus opiskella sekä englanniksi että ranskaksi. Vanhempien ei tarvitse laittaa lapsiaan julkiseen kouluun, ja noin kahdeksan prosenttia oppilaista käykin yksityistä koulua.

Kansainvälisellä tasolla Kanadan koulutustaso on korkeatasoista. Vuoden 2003 PISA-tutkimuksessa, jossa testattiin 28 OECD-maan ja neljän muun maan 15-vuotiaiden koululaisten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista, Kanada sijoittui selvästi OECD-maiden keskiarvoa korkeammalle.Jyväskylän yliopisto – Koulutuksen tutkimuslaitos – Suomen nuorten osaaminen OECD-maiden huippua

Peruskoulun ensimmäinen luokka aloitetaan Kanadassa yleensä viiden vuoden iässä niin sanotussa kindergartenissa, ja ilmainen, julkisin varoin rahoitettu koulutus jatkuu siitä 12. luokka-asteeseen asti. Lasten täytyy osallistua opetukseen 16. ikävuoteen saakka. Koulut alkavat syyskuussa ja loppuvat kesäkuussa. Vaikka noin kymmenesosa kanadalaisista ei ole suorittanut high schoolia, ja vain seitsemäsosalla on akateeminen loppututkinto, on tilanteeseen näkyvissä nopeaa muutosta osittain siksi, että työmarkkinoilla on alettu vaatia yhä useammin ja voimakkaammin high school -todistus tai jopa akateeminen loppututkinto.

Ontario, Alberta ja jotkin Saskatchewanin kaupungit ylläpitävät julkisin varoin rahoitettuja erillisiä koululautakuntia eri uskontokunnille, yleisimmin katolisille sekä protestanteille. Québecissä koulut on puolestaan jaoteltu ranskan- ja englanninkielisille.

Yliopistojen suhteen suurin ero provinssien välillä on siinä, kuinka paljon julkista rahoitusta ne saavat toimintaansa. Québecin yliopistot saavat eniten varoja käyttöönsä, ja niillä on myös pienimmät koulumaksut. Atlantin läheisyydessä sijaitsevien provinssien yliopistoja on yleensä rahoitettu vähiten, ja jotkut yliopistot ovat lähes kokonaan riippuvaisia yksityisistä varoista. Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuonna 2005 julkaistulla maailman parhaiden yliopistojen listalla Toronton yliopisto sijoittui parhaana kanadalaisena yliopistona sijalle 24. Shanghai Jiao Tong University – Institute of Higher Education – Top 500 World Universities – tiedot haettu 4. kesäkuuta 2006

Turismi

Niagara watervallen canada.jpg ovat yksi Kanadan suosituimmista turistikohteista.]] Kanada oli ulkomaisten turistien määrässä maailman 11. suosituin turistikohde vuonna 2004, jolloin maassa vieraili noin 19,15 miljoonaa ulkomaista turistia.World Tourism Organization – World's Top Tourism DestinationsWorld Tourism Organization – International Tourist Arrivals by Country of Destination Turistit toivat maahan rahaa noin 10 325 miljoonaa euroa.World Tourism Organization – International Tourism Receipts by Country of Destination

Suosituimpia turistikohteita ovat suurkaupungit, laskettelukeskukset, Kalliovuoret, kansallispuistot, Niagaran putoukset, sekä muut Kanadan luonnonkohteet. Yli kaksi kolmasosaa turismin tuloista tulee kanadalaisilta itseltään, ja jopa noin 75 prosenttia ulkomaisista turisteista tulee Yhdysvalloista.

Lähteet