Johan Ludvig Runeberg

Johan Ludvig Runeberg 1893.jpg Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804, Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877, Porvoo) on Suomen kansallisrunoilija.

Elämä

Lapsuus

Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Maria Malm. Johan Ludvig, kutsumanimeltään Janne, syntyi isän ollessa merillä. Isä näki Johanin ensi kerran pojan ollessa kolmevuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä oli kolme siskoa: Ulrika Carolina, Emilie ja Maria Mathilda sekä veljet Viktor ja Nestor, jotka molemmat jatkoivat isänsä ammattia.

Opiskeluvuodet

Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa 1822 ja aloitti seuraavana vuonna Turun akatemiassa filosofian opinnot. Hän liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Opiskeluaikana hänen ystäväpiiriinsä kuului muita pohjalaisia, kuten Johan Jakob Nervander, J. V. Snellman sekä uusimaalainen Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian kandidaatiksi heinäkuussa 1827. Opiskelurahoja hän ansaitsi kotiopettajana Saarijärvellä. Paikkakunnan innoittamana syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan julkaistu runo Saarijärven Paavo (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen julkaistu runo oli Åbo Tidningar -lehdessä 1826 ilmestynyt Auringolle (Till solen).

Perhe

Runebergs hem i Borgå 1900.jpg

Kesällä 1827 Runeberg asui arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa Paraisilla, missä hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi Fredrika Tengströmin, jonka setä arkkipiispa oli. Fredrika ja Johan menivät naimisiin tammikuussa 1831. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena:

Anna Carolina (1832-1833)
Ludvig Mikael (1835-1902)
Lorenzo (1836-1919)
Walter Magnus (1838-1920)
Johan Wilhelm (1843-1918)
Jakob Robert (1846-1919)
Edvard Moritz (1848-1851)
Fredrik Karl (1850-1884)

Ura

Runeberg muutti Helsinkiin 1828. Siellä perustettiin 1832 Helsingfors Morgonblad -lehti, jonka ensimmäinen toimittaja Runeberg oli. Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä 1838–39. Runeberg toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1857 ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Hän halvaantui 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana. Runeberg sai professorin arvon 1844.

Kirjallinen tuotanto

Vänrikki Stoolin tarinat 3.jpg

Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodasta, traagisesta puolustussodasta, jonka Ruotsi hävisi, kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf jätti itäisen maakunnan oman onnensa nojaan. Sen avausruno Maamme-laulu (Vårt land) tunnetaan Suomen kansallislauluna.

Runot, 1830
Hirvenhiihtäjät, 1832
Runot. Toinen vihko, 1833
Hanna, 1836
Nadeschda ja Jouluilta, 1841
Runot. Kolmas vihko, 1843
Kuningas Fjalar, 1844
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
Salamiin kuninkaat, 1863

Patsas

J.L. Runebergin patsas sijaitsee Helsingissä Esplanadin puistossa. Patsaan on veistänyt hänen poikansa Walter Runeberg vuonna 1885. Patsaan jalustan juuressa on karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito, joka kannattelee kivitauluun hakattuja Maamme-laulun sanoja.

Runeberg nykyään

Runebergin muistoa kunnioittamaan perustettiin vuonna 1885 Svenska litteratursällskapet i Finland. Seura jakaa vuosittain kirjallisuuspalkintoja sekä kaunokirjallisuudelle että tieteelliselle kirjallisuudelle runsaat 600 000 euroa palkintoina, stipendeinä ja avustuksina.

Runebergillä on patsaat Helsingissä ja Porvoossa. Niiden veistäjä on hänen poikansa Walter Runeberg, joka on tunnetuimpia kuvanveistäjiämme. Runebergin koti Porvoossa on nykyään museona. Myös Pietarsaaressa sijaitseva Runebergin syntymäkoti on museona.

Runebergin päivää vietetään vuosittain 5. helmikuuta, jolloin jaetaan Runeberg-palkinto kaunokirjallisesta teoksesta.

Katso myös

Runebergintorttu.jpg]]

Aiheesta muualla

Suomalaiset kirjailijat | Suomalaiset runoilijat

Gourt Home::Gourt :: Johan Ludvig Runeberg