Japani

Japani () on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi. Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa.

Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on asukasluvultaan maailman suurin kaupunki. Japanin toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe-rykelmä.

Japanin keisarina on Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.

Maantiede

Satellite image of Japan in May 2003.jpg | Japan sea map.png Saarista koostuva Japani sijaitsee Itä-Aasiassa Tyynenmeren rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovat Hokkaidō, Honshū (pääsaari), Shikoku ja Kyūshū. Nahan kaupunki Okinawalla Ryūkyū-saarilla sijaitsee yli 600 kilometriä lounaaseen Kyūshūlta. Lisäksi Japanin muodostavaan saaristoon voidaan laskea yli 3 000 pienempää saarta. Maan pinta-ala on 377,835 km², josta 3,091 km² on aluevesiä – Japanilla on rannikkoa yhteensä 29 751 kilometriä. maan korkein kohta on Fuji-vuori, 3776 metriä.

Japani on maailman 18. tiheimmin asutettu maa. Silti noin 73 % maasta on vuoristoa, joka ei sovi maanviljelykseen, teollisuuteen tai asutukseen jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanvyöryriskin vuoksi. Tämä on johtanut asutuksen keskittymiseen pääasiassa kapealle rannikkokaistaleelle. Japani sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella "Tyynenmeren tulirenkaan" varrella Filippiinien, Tyynenmeren, Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen yhtymäkohdassa. Ympäri Japania on jatkuvasti pieniä maanjäristyksia ja joskus myös tuliperäistä toimintaa. Tuhoisat maanjäristykset toistuvat useita kertoja vuosisadassa ja johtavat usein tsunameihin. 20 prosenttia maailman yli 6,0 richterin maanjäristyksistä rekisteröidään Japanissa. Kuumat lähteet (onsen) ovat yleisiä, ja monet ovat kehittyneet lomakohteiksi.

Ilmasto

Japanissa vallitsee lauhkea ilmasto ja neljä vuodenaikaa – viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan. Keskimääräinen lämpötila maassa lähentelee kesällä 30° C:tta ja talvella putoaa 4,7° C:een. Maan pituuden vuoksi ilmasto on hyvin vaihteleva: pohjoisessa talvella on erittäin kylmää, kun taas eteläosat ovat subtrooppisia. Ilmastoon vaikuttavat myös vuodenaikatuulet, jotka puhaltavat mantereelta Tyynelle valtamerelle talvella ja mereltä mantereelle kesällä. Japanin Tyynenmeren puolta lämmittävä Kuroshio-virta pitää yllä maailman pohjoisimpia koralliriuttoja. Veden saastumisen takia riutat ovat kuitenkin kuolemassa.

Japanin monsuunikausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa, ja saderintama siirtyy asteittain pohjoiseen kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidolle. Suurimmassa osassa Honshūa sadekausi alkaa noin 8. kesäkuuta ja loppuu noin 20. heinäkuuta. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa päiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävät taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita. Japani jaetaan usein kuuteen ilmastoalueeseen:

Hokkaidō: Hokkaidōlla on lauha ilmasto. Talvet ovat pitkiä ja kylmiä ja kesät lyhyitä ja viileitä. Sademäärä ei kohoa korkeaksi, mutta talvisin saarelle kertyy useimmiten runsaasti lunta.
Japaninmeri: Luoteistuuli tuo talvella alueelle paljon lumisateita. Kesällä Japaninmeren rannoilla on viileämpää kuin Tyynellämerellä, vaikka se Föhn-tuulen vuoksi kokeekin joskus erittäin korkeita lämpötiloja.
Keskinen ylänkö (Chūō-kōchi): Alueelle vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä.
Sisämeri (Seto-naikai): Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret estävät tuulten virtaamisen alueelle, joten lämpötila on lauha ympäri vuoden.
Tyynimeri: Alueen talvet ovat vähäsateisia ja kylmiä, kesät taas kuumia ja kosteita kaakkoistuulen vuoksi.
Ryūkyū- tai Lounaissaaret: Saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kesät kuumia. Etenkin sadekauden aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit ovat yleisiä.

Alueellinen jako

Alueet

Japani jaetaan yleisesti aluesiin: Honshū, suurin ja väkirikkain saari jaetaan yleensä viiteen tai useampaan alueeseen ja muut saaret muodostavat oman alueensa. Pohjoisesta etelään nämä ovat:

Honshū:

Tōhoku – Koillis-Honshū, suurimmat kaupungit ovat Sendai ja Fukushima.
Kantō – sisältää Tokion, Kawasakin, Jokohaman, Yokosukan ja näitä kaupunkeja ympäröivän rannikkoalangon. Sisältää myös Gunman prefektuurin, Saitaman prefektuurin, Chiban prefektuurin, Tochigin prefektuurin ja Ibarakin prefektuurin.
Chūbu – vuoristoinen alue Japanin keskiosassa, jota hallitsevat Japanin alpit. Japaninmeren puoleinen osa muodostaa Hokurikun alueen ja Tyynenmeren puoleinen rannikko Tōkain alueen. Hokurikun tärkeimmät kaupungit ovat Niigata ja Kanazawa, ja Tōkain taas Nagoya (maan neljänneksi suurin) ja Shizuoka.
Kinki tai Kansai – vanha kulttuurin ja talouden keskus, jossa sijaitsevat Osaka, Kioto, Kōbe, Nara, Wakayaman prefektuuri, Shigan prefektuuri ja Mien prefektuuri.
Chūgoku – sisältää Hiroshima ja Okayaman kaupungit.

Muut saaret:

Hokkaido – tärkeimmät kaupungit Sapporo ja Hakodate.
Shikoku – pienin neljästä pääsaaresta. Shikoku tunnetaan buddhalaisena pyhiinvaelluskohteena ja sen tärkeimmät kaupungit ovat Matsuyama ja Takamatsu.
Kyūshū – eteläisin pääsaarista. Saaren tärkeimmät kaupungit ovat Fukuoka, Kitakyūshū ja Nagasaki.
Okinawa – subtrooppinen saari, jonka ainoa suurempi kaupunki on Naha.

Prefektuurit

Pääartikkeli: Japanin prefektuurit

Japanin laki paikallishallinnosta jakaa maan yhteensä 47 prefektuuriin, joilla on keskushallinnosta riippumattomia hallinnollisia tehtäviä. Jokaisen prefektuurin äänestäjät valitsevat oman kuvernöörin ja lakiasäätävän parlamentin. Hokkaido muodostaa oman prefektuurinsa ja jaetaan alaprefektuureihin.

Historia

Pääartikkeli: Japanin historia

Esihistoria

NintokuTomb.jpg | Arkeologisen tutkimuksen mukaan Japanin saariston ensimmäiset asukkaat saapuivat Kaakkois-Aasiasta maan yli noin 30 000 vuotta sitten. Muiden todisteiden mukaan osa saattoi tulla myös myöhemmin meren yli Kaakkois-Aasiasta Tyynellemerelle kohdistuvan muuttoaallon aikana.

Ensimmäiset sivilisaation merkit ilmaantuivat alueelle suunnilleen 10. vuosituhannella eaa Jomon-kultuurin mukana. Kultuuria leimasivat mesoliittis-neoliittinen osittain paikallaan pysyvä metsästäjä-keräilijöiden elämäntapa ja alkeellinen maatalous. Kankaan valmistusta ei vielä tunnettu ja vaatteet tehtiin usein kaarnasta. Jomon-ihmiset alkoivat kuitenkin valmistaa saviastioita, joita koristivat palmikoiduilla tai suorilla naruilla ja tikuilla saveen painetut kuviot (Jomon tarkoittaa "narumerkit"). Tämä johti keramiikan valmistukseen.

Yayoi-kauden alussa noin 300 eaa Japaniin alkoi levitä uusia teknologioita, kuten riisinviljely, šamanismi sekä raudan ja pronssin valmistus, Korean niemimaalta ja mahdollisesti Kiinasta saapuneiden ihmisten mukana. Väkiluvun kasvaessa ja yhteiskunnan muonimutkaistuessa väestö alkoi valmistaa kangasta, asua vakituisissa maanviljelyyn tarkoitetuissa kylissä ja rakentaa kivi- ja puurakennuksia. Omaisuutta alkoi kerääntyä maanomistuksen ja viljan varastoinnin myötä ja väestö jakaantui yhteiskuntaluokkiin.

Yayoi-kautta seurasi noin vuonna 250 Kofun-kausi, jonka aikana tärkeimpien klaanien ympärille kehittyi vahvoja sotilasvaltioita. Yamato-hovi, joka oli keskittynyt Asukan alueelle, alisti klaanit ja hankki maatalousmaata vahvistaakseen valtaansa. Kiinalaisen mallin mukaan Yamato kehitti keskushallinnon, keisarillisen hovin ja yhteiskunnan, joka oli järjestynyt ammattiryhmiin (Ritsuryō). Suurin osa väestöstä oli maanviljelijöitä – loput olivat kalastajia, kutojia, käsityöläisiä, keraamikkoja, aseseppiä ja uskonnolliset rituaalit taitavia.

Klassinen kausi

TodaijiDaibutsu0224.jpg Todaijissa Narassa, alun perin valmistettu vuonna 752]] Japanilaiset eivät alkaneet kirjoittaa omaa historiaansa ylös ennen 400-500-lukuja. Tällöin Baekjen, yhden Korean kolmesta kuningaskunnasta, aristokraatit, oppineet, käsityöläiset ja munkit toivat Japaniin Kiinan kirjoitusjärjestelmän, buddhalaisuuden, kehittyneen keramiikan ja muita kulttuuripiirteitä. Japanin historiankirjoituksen alku huipentui aikaisin 700-luvulla massiivisten kronikkojen, Kojikin (Vanhojen asioiden kronikka, 712) ja Nihonshokin (Japanin kronikka, 720) myötä. Vaikka Japani ei esiintynyt kirjoitetussa historiassa ennen vuotta 57, kun se ensimmäisen kerran mainittiin kiinalaisissa kirjoituksissa Wan valtiona (kiinaksi Wo, "kääpiövaltio"), uudet kronikat esittivät Japanin historian uudella, legendaarisella tavalla ja kertoivat japanilaisten olevan jumalallista alkuperää.

Japanilaisen mytologian mukaan Japanin perusti 600-luvulla eaa keisari Jinmu, joka oli shintolaisen auringonjumalan Amaterasun suora perillinen. Hänen on väitetty aloittaneen linjan keisareita, joka on säilynyt katkeamattomana tähän päivään asti. Historioitsijoiden mukaan ensimmäinen oikeasti olemassa ollut keisari olisi kuitenkin Ojin, vaikka hänen hallintonsa tarkka ajankohta onkin yhä epävarma. Suurimman osan Japanin historiasta maata ovat joka tapauksessa käytännössä hallinneet hoviaateli, shogunit, armeija tai viime aikoina pääministeri.

Taika-uudistusten myötä vuonna 645 Japani vahvisti kiinalaisten tapojen ja käytäntöjen käyttöönottoa ja järjesti hallinnon uudelleen kiinalaisen tavan mukaan. Tämä tasoitti tien konfutselaisen filosofian valta-asemalle Japanissa aina 1800-luvulle saakka. Nara-kaudella 700-luvulla syntyi ensimmäinen vahva japanilainen valtio, joka oli keskittynyt keisarillisen hovin ymärille Heijo-kyōn kaupunkiin (nykyiseen Naraan). Hovi muutti myöhemmin hetkeksi Nagaokaan ja seuraavaksi Heian-kyōhon (Kiotoon), mikä aloitti Japanin klassisen kulttuurin kulta-ajan, Heian-kauden. Kausi kesti lähes neljä vuosisataa, ja sille oli ominaista Fujiwara-suvun sijaishallinto.

Keskiaika

Japanin keskiajalle oli luonteenomaista hallitsevan sotilasluokan, samuraiden, nousu. Vuonna 1185 kenraali Minamoto no Yoritomo oli ensimmäinen, joka rikkoi perinteen hallita yhdessä keisarin kanssa Kiotossa ja siirsi valtakeskuksen kauas Kamakuraan. Yoritomon kuoleman jälkeen toinen sotilasklaani, Hojo, tuli valtaan shogunien sijaishallitsijoina. Shogunaatti onnistui torjumaan mongolien hyökkäykset mongolien miehittämästä Koreasta vuosina 1274 ja 1281. Kamakura-shogunaatin aika kesti noin 50 vuotta. Sen seuraaja Ashikaga-shogunaatti oli edeltäjäänsä heikompi ja Japani hajaantui pian sotiviin osasiin. Seurauksena oli "sotivat valtiot" tai Sengoku-kausi.

1500-luvulla kauppiaat ja lähetyssaarnaajat Portugalista saapuivat ensimmäistä kertaa Japaniin ja aloittivat Nanban-kauden ("eteläiset barbaarit"), joka merkitsi vilkasta kulttuuri- ja kauppavaihtoa Japanin ja lännen ja jopa Japanin ja Kiinan välillä. Vuosisadan viimeisellä neljänneksellä Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu alistivat maan sotivat valtiot tiukemmin keskushallinnon alle. Toyotomi yhdisti Japanin, ja hänen kuoltuaan Tokugawa voitti vihollisensa Sekigaharan taistelussa vuonna 1600. Noustuaan valtaan hän siirsi pääkaupungin Edoon (nykyisin Tokio) ja perusti Tokugawa-shogunaatin.

Katolisia lähetyssaarnaajia kohtaan epäileväinen Tokugawa-shogunaatti katkaisi kaikki kontaktit eurooppalaisiin lukuun ottamatta suuresti rajoitettuja yhteyksiä alankomaalaisiin Dejiman keinotekoisella saarella Nagasakin lähellä. Shogunaatti tuli myös tietoisemmaksi Kiinan kanssa käytävästä kaupasta erityisesti mantšujen valloitettua maan ja perustettua Qing-dynastian. Mantšut alistivat Korean vuonna 1637 ja japanilaiset alkoivat pelätä hyökkäystä Kiinasta. Japani muuttui nyt eristyneemmäksi muusta maailmasta kuin koskaan ennen, mikä auttoi maata pysyvään riippumattomana eurooppalaisista suurvalloista, jotka harjoittavat imperialistista siirtomaapolitiikkaansa muualla Kaukoidässä. Poliittisesti yhtenäinen, sulkeutunut Edo-kausi kesti kahden ja puolen vuosisadan ajan.

Moderni kausi

Vuonna 1854 yhdysvaltalainen kommodori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. Kanagawan sopimuksen jälkeen Japani avasi satamansa ulkovalloille ja alkoi modernistua ja teollistua. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella. Wuhan 1938 IJA.jpgissa Kiinassa toisen Kiinan-Japanin sodan aikana]] Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita.

Vuonna 1933 Japani miehitti Mantšurian ja aloitti vuonna 1937 etenemisen syvemmälle Kiinaan ja toisen Kiinan-Japanin sodan. Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin.

Käytännössä miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan. Maailmansodan jälkeen Japani otti käyttöön vuonna 1947 uuden, pasifistisen perustuslain ja on poliiikassaan painottanut ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō) pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka. Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.

Politiikka

Parlamentti

The Diet.jpg Japanin perustuslain mukaan maan ylin valtiollinen elin on kaksikamarinen parlamentti (Kokkai). Sen ylähuoneessa (Sangi-in) on 242 paikkaa – jäsenet valitaan kuuden vuoden kausille, puolet joka kolmas vuosi. Osa edustajista valitaan suhteellisella ja osa absoluuttisella vaalitavalla. Edustajainhuone (Shūgi-in) koostuu 480 paikasta. Sen edustajat valitaan nelivuotiskausille; 300 yhden edustajan vaalipiireistä ja 180 suhteellisella edustuksella 11 vaalipiiristä. Äänioikeus on kaikilla 20 vuotta täyttäneillä.

Parlamentille vastuussa oleva hallitus koostuu pääministeristä ja muista ministereistä. Pääministerin täytyy olla parlamentin jäsen, ja hänen kollegansa valitsevat hänet. Pääministerillä on oikeus nimittää ja erottaa ministereitä, joista enemmistön täytyy olla parlamentin jäseniä. Japanin liberaalidemokraattinen puolue (LDP) on ollut vallassa lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1955 – poikkeuksen muodostaa lyhyt oppositiopuolueiden koalitiohallitus vuonna 1993. Suurin oppositiopuolue on sosiaalidemokraattinen Japanin demokraattinen puolue (DPJ). Ylähuoneen vaalit järjestettiin viimeksi 11. heinäkuuta 2004; seuraavat pidetään heinäkuussa 2007. Edustajainhuoneen vaalit pidettiin 11. syyskuuta 2005, seuraavat syyskuussa 2009. Suurimmat puolueet ovat ylähuoneessa liberaalidemokraattinen puolue: 113 paikkaa, DPJ 83 ja Komeito 24. Edustajainhuoneessa LDP keräsi 47,8% äänistä ja 296 paikkaa, DPJ 36,4% ja 112 paikkaa ja muut 15,8%. Emperor Akihito and empress Michiko of japan.jpg ja prinsessa Michiko]]

Keisariperhe

Japanin keisarillista perhettä johtaa keisari. Maan perustuslaki määrittelee keisarin "valtion ja kansan yhtenäisyyden symboliksi". Hänellä ei ole ollut todellista valtaa enää toisen maailmansodan jälkeen, edes akuuteissa kriisitilanteissa. Perustuslain mukaan maan ylin vallankäyttäjä on kansa ja keisari toimittaa vain edustuksellisia ja seremoniallisia tehtäviä. Japania pidetään yleisesti perustuslaillisena monarkiana, joka perustuu läheisesti brittiläiseen järjestelmään. Vaikka keisarin asema on kiistelty, kansansuosiota nauttiva hallitsija on toiminut diplomaattisissa yhteyksissä valtionpäämiehen tavoin.

Akihito (明仁) on Japanin nykyinen ja 125. keisari. Hän nousi valtaistuimelle isänsä Hirohiton kuoltua 7. tammikuuta 1989. Hänen poikansa, kruununprinssi Naruhito meni naimisiin Masako Owadan kanssa ja pari sai lapsen, prinsessa Aikon, vuonna 2001. Laki keisari-instituutiosta vuodelta 1947 rajoittaa keisariuden miehille, mutta aiheesta on käyty viime aikoina julkista keskustelua. Lainmuutos sallisi naisen nousta jälleen Japanin valtaistuimelle. Maan historian aikana sitä on hallinnut keisareiden ja shoguneiden lisäksi kahdeksan keisarinnaa.

Ulkosuhteet

Japani kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin, G8:aan ja on tärkeä kehitysavun lahjoittaja (0,19 % bruttokansantuotteesta vuonna 2004 ^*). Japanilla on kansainvälisiä kiistoja saarista, joita Japani hallitsi ennen toista maailmansotaa. Näitä ovat Venäjän hallinnoimien Kuriilien neljä eteläisintä saarta, Etelä-Koreaan kuuluvat Liancourt-saaret (koreaksi Dokdo, japaniksi Takeshima) ja Japanille kuuluvat Senkaku-saaret (kiinaksi Diaoyutai), joita vaativat sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta. Kiistat johtuvat osaksi luonnonvarojen, kuten mahdollisten öljy- tai kaasukenttien, hallinnasta. Japanilla on myös kiista Pohjois-Korean kanssa maan sieppaamista Japanin kansalaisista ja Pohjois-Korean joukkotuhoaseohjelmasta.

Talous

Shibuya_tokyo.jpgn kaupunginosassa.]] 500 series Shinkansen train at Tokyo Station.jpg.]] Japanin teollistunut, vapaisiin markkinoihin perustuva talous on ostovoimalla mitattuna maailman kolmanneksi suurin ja valuutan vaihtokursseilla mitattuna toiseksi suurin talousmahti. Maan taloutta on sodanjälkeisen talousihmeen jälkeen vaivannut "kuplatalouden" puhjettua 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen halvempiin Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla.

Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen.

Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden toivat Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa.

Japani ei ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi. Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä. Japanin pankkisektori kärsi pitkään huonosta sijoitusosaamisesta, mutta nykyään sitä pidetään onnistuneena, Yhdysvaltojen kaltaisesti luovuutta tukevana.

Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.

Japanissa on valtava ja osaava rakennusteollisuus, jolla se luo erittäin laadukasta infrastruktuuria asumiselle, työskentelylle ja palveluille. Lisäksi Japani on toteuttanut suurimpia julkisen liikenteen projekteja ihmiskunnan historiassa, kuten Seikanin tunneli.

Merkittävimmät luonnonvarat

kala

Merkittävimmät vientituotteet

Yhteiskunta

Väestö

Japanin yhteiskunta on etnisesti ja kielellisesti hyvin homogeeninen. Maassa asuu pienet vähemmistöt ryūkyūlaisia (1,5 miljoonaa), korealaisia (1 miljoona), kiinalaisia ja taiwanilaisia (0,5 miljoonaa), filippiinoja (0,5 miljoonaa) ja brasilialaisia – suurimmaksi osaksi japaninbrasilialaisia — (250 000). Hokkaidolla asuu ainutainuja, saaren alkuperäisväestöä. Noin 99 % väestöstä puhuu japania äidinkielenään. Japanin kansalaisuuden saa, kun perhe rekisteröi lapsensa syntymän kaupunginosansa perherekisteriin – pelkästään Japanissa syntyminen ei takaa Japanin kansalaisuutta. Yksikieliset japania puhuvat vähemmistöt saattavat asua maassa usein vuosikausia oleskeluluvalla saamatta synnyinmaansa kansalaisuutta.

Japanin väestö on toisen maailmansodan jälkeisen vauvabuumin jälkiseurauksena vanhenemassa nopeasti syntyvyyden laskettua 1900-luvun loppupuoliskolla maan modernisoituessa. Japanilaisten eliniänodote on maailman korkein (85,2 vuotta naisille ja 78,3 vuotta miehille vuonna 2002 ^*). Vuoteen 2007 mennessä yli 20 % väestöstä tulee olemaan yli 65-vuotiasta. Kuten Euroopassa, muutos aiheuttaa huolta työikäisen väestön hupenemisesta ja kyvystä maksaa tulevaisuudessa samantasoista sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Japanin väestö alkoi vähetä vuonna 2005, kun maassa syntyi enää 1,067 miljoonaa henkeä ja kuoli 1,077 miljoonaa. Nykyisillä syntyvyydellä ja kuolleisuudella vuoden 2005 128 miljoonan hengen suuruinen väestö pienenee 100 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä ja 64 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä.

Uskonnot

Japanilaiset suhtautuvat uskontoon yleensä mytologian, perinteiden ja erilaisten yhteisöllisten tapahtumien kautta eivätkä juurikaan pidä sitä moraalin lähteenä tai elämänohjeina, joiden pohjana vuorostaan toimivat yleensä konfutselaiset perinteet tai jopa taolaisuus. Kun väestöltä tiedustellaan heidän uskontoaan, suurin osa kertoo olevansa joko šintolainen (54 %) tai buddhalainen (40 %) – usein vain, koska heidän perheensä on kuulunut johonkin buddhalaiseen suuntaukseen tai välttääkseen kiistoja joskus uskonnollisten ulkomaalaisten kanssa. Suurin osa japanilaisista ei kuitenkaan ole ateisteja, vaan tilannetta on kuvattu synkretistiseksi tai sekularistiseksi. Tämän vuoksi käytössä on suuri määrä erilaisia tapoja ja uskomuksia: vanhemmat ja lapset saattavat suorittaa šintolaisia rituaaleja, oppilaat rukoilla ennen kokeita, pariskunnat mennä naimisiin kristityssä kirkossa ja myöhemmin järjestää hautajaiset buddhalaisessa temppelissä. Pieni vähemmistö on kristittyjä (0,7 %) tai kuuluu muuhun uskontokuntaan (4,7 %), kuten islamiin, šamanismiin tai hindulaisuuteen. 1800-luvun puolivälistä lähtien maahan on syntynyt paljon uusia uskonlahkoja (Shinshūkyō).

Koulutus

Japani on erittäin koulutuskeskeinen yhteiskunta. Oppivelvollisuus tuli Japaniin vuonna 1872 Meiji-restauraation mukana. Vuodesta 1947 alkaen kaikille pakollinen koulu koostuu ala- (小学校 shōgakkō) ja keskikoulusta (中学校 chūgakkō), jotka kestävät 9 vuotta (6 vuoden iästä 15 vuoteen). Lähes kaikki oppilaat jatkavat kolmivuotiseen lukioon (高等学校 kōtōgakkō tai 高校 kōkō), ja 96 % lukion läpäisseistä jatkaa yliopistoon, ammattikouluun tai muuhun korkean asteen kouluun. Korkeakouluihin pyrkimistä Japanissa on kuvattu usein "pääsykoehelvetiksi", mutta vähenevän väestön myötä tilanne on muuttumassa, ja koulut joutuvat kilpailemaan oppilaista. Monet lapset käyvät silti yhä ylimääräisissä kouluissa vapaa-ajalla (juku). Japanin ala- sekä yläasteella jokaisen oppilaan tulee käyttää pakollista koulupukua.

Kulttuuri

Tsunami by hokusai 19th century.jpgn taidetta]] UenoParkHanami.jpgssa Tokiossa.]] Aasian mantereelta ja Tyyneltämereltä tulleiden muuttoaaltojen ja Koreasta ja Kiinasta tulleiden runsaiden kulttuurivaikutteiden jälkeen Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500–1800-luvuilla harjoitetun eristäytymispolitiikan takia.

Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana, 生花) ja teeseremonia (茶の湯, ちゃのゆ/cha no yu tai 茶道, さどう/sadō). Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian (書道, しょどう/shodō) ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa. Merkittävimpiin vuotuisiin juhliin kuuluu kirsikkapuun kukkien katseluun keskittyvä hanami (花見). Periteiseen tanssiin ja muuhun taiteen harrastukseen liittyy myös kansallispuku kimono.

Kabuki-teatteri (歌舞伎) on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo (落語) sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto. Nō-teatteriin (能) viitataan usein "japanilaisena oopperana", sillä se on rytmiseen runonlausuntaan perustuvaa draamaa.

Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi (漫画). Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi (アニメ) ja viime aikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty henkilö on Hayao Miyazaki (宮崎駿, 'Miyazaki Hayao'), Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvien Tonari no Totoron (Näkymätön ystävä, となりのトトロ), Kurenai no butan (Punainen sika, 紅の豚) Sen to Chihiro no kamikakushin (Henkien kätkemä, 千と千尋の神隠し) ja Hauru no ugoku shiron (Liikkuva Linna, ハウルの動く城) ohjaaja.

Korkeakulttuurin ja perinteisen populaarikulttuurin lisäksi japanilainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti tietokone- ja videopeleihin. MSX, Sonyn PlayStation, Sega, Nintendo, Konami, Namco ja Taito ovat lähes käsitteiden asemassa tietotekniikka- ja pelaajamaailmassa. Tunnetuimpiin pelisarjoihin kuuluvat muun muassa Mario, Final Fantasy, Metal Gear Solid, Nemesis, Tekken ja Virtua Fighter.

Kieli

Japani on isolaattikieli, jota puhuu pääasiassa Japanissa 125 miljoonaa ihmistä. Kieli on agglutinatiivinen, ja sitä kirjoitetaan Kiinasta 400-luvulla saatujen kirjoitusmerkkien ja joitakin satoja vuosia myöhemmin kehittyneiden kahden kana-tavukirjoituksen yhdistelmällä. Kiinan kieli on vaikuttanut suuresti japaniin, vaikka kielet eivät kuulukaan samaan ryhmään – kiinasta on lainautunut japaniin paljon sanastoa, kuten mm. kreikasta tai latinasta moniin Euroopan kieliin.

Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (712), jossa on käytetty vain kiinalaisia merkkejä ideografisesti, foneettisesti ja muilla tavoilla sovitettuna japanin kielioppiin. Ensimmäinen hiraganalla kirjoitettu säilynyt kirja on Ki no Tsurayukin Tosa nikki (935). Japanin kirjallisuus nousi kukoistukseensa Murasaki Shikibun 1000-luvulla kirjoittaman Genji Monogatarin myötä. Kirjaa on sanottu maailman ensimmäiseksi romaaniksi. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka (短歌) ja haiku (俳句), jotka ovat määrämuotoisia.

Suomen ja Japanin suhteet

Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.

Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut Venäjän armeijan luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Jokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen. Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919.

Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti. Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta. Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).

Katso myös

Aiheesta muualla

Viralliset

Courts.go.jp - Official site of the Japanese Supreme Court
Encyclopaedia Britannica's Japan portal site
Kantei.go.jp - Official prime ministerial and cabinet site
Kunaicho.go.jp - Official site of the Imperial family.
Links to Ministries and other Organizations
Ministry of Foreign Affairs - Detailed papers on Japan's foreign policy, education programs, culture and life.
Sangi-in.go.jp - Official site of the House of Councillors
Shugi-in.go.jp - Official site of the House of Representatives
Stat.go.jp - Statistics Bureau Home Page (English)
jnto.go.jp - Japan National Tourist Organization (English)

Media

Muut

The Foreigner – Japan
Hanami Web
Sakuracafe - Japanin kieli ja kulttuuri
Japan - A Huge Directory of Japan in English
CIA World Factbook - Japan
Congressional Research Service (CRS) Reports regarding Japan
electronic journal of contemporary japanese studies
Guardian Unlimited - Special Report: Japan
Library of Congress - Country Study: Japan data as of January 1994
Urban Employment Areas in Japan (Metropolitan Areas in Japan)
Japan main cities satellite views