Järvi

Biwa Lake.jpgssa]] Lake Puulavesi.jpg Hirvensalmella, Kangasniemellä ja Mikkelissä.]] Järvi on maaston muotojen paikoilleen pakottamaa tavallisesti makeaa vettä (suolaisen veden järviä kutsutaan suolajärviksi). Yleensä järveen johtaa joki, josta vesi tulee ja siitä pois johtaa joki tai jokia (laskujoet), joista vesi pääsee pois. Joissakin järvissä jokia ei tule järveen, vaan vesi tulee järveen lähteistä. Erikoistapauksia ovat jäätikön alla olevat järvet, esimerkiksi Vostok Antarktiksella.

Laskujoettomissa järvissä vettä poistuu ainoastaan haihtumalla. Siksi ne ovat usein erittäin suolaisia (Kuollutmeri, Kaspianmeri). Tällaiset järvet ovat usein merenpinnan alapuolella.

Järvien määrän arviointia vaikeuttaa se, että järvelle ei ole mitään täsmällistä kokomääritelmää. Siksi arviot vaihtelevat sen mukaan, minkäkokoiset lätäköt kulloinkin luokitellaan järviksi; järvisyys on ns. fraktaalinen suure. Suomessa, joka tunnetaan "tuhansien järvien maana", järviä on laskettu olevan muutamia satoja tuhansia, Kanadassa vielä enemmän.

Järvityypit

Lake Kermajärvi from Pääskyvuori.jpg maisemaa Heinäveden Pääskyvuorelta.]] Katuma.jpgssa]] Järven synty edellyttää jonkinlaista kuoppaa tai painannetta. Järvet voidaan luokitella tämän kuopan syntytavan perusteella.

Tektoniset järvet: kuoppa on syntynyt laattatektoniikan seuraksena eli peruskallion siirrosten vuoksi.
Jääkauden synnyttämät järvet: järvi on syntynyt raskaan jäämassan kuluttamiin painanteisiin tai muihin jääkauden aiheuttamiin muodostumiin. Suomalaiset järvet ovat enimmäkseen jääkauden synnyttämiä.
Tuliperäiset järvet: painanne on syntynyt Maan tuliperäisen toiminnan seurauksena.
Jäätikköjärvet: järvi muodostuu jäätikön sulamisvesistä.
Maanvyörymien aiheuttamat järvet: maanvyörymä patoaa järvelle altaan.
Meteoriittikraattereihin syntyneet järvet: järvi on syntynyt meteoriitin törmäyskraatteriin. Tällainen järvi on esimerkiksi Lappajärvi.
Tekojärvet: ihmisen aikaansaamia.

Eliöstö

Kukin järvi muodostaa oman pienen ekosysteeminsä. Järvissä ja niiden välittömässä läheisyydessä elää monia eliölajeja, onhan kostea ja usein ravinnepitoinenkin multa oiva kasvualusta kasveille. Kasveja taas syövät eläimet ja niitä edelleen toiset eläimet. Järvissä elää myös vesilintuja, kaloja ja monenlaisia pieneliöitä.

Järvien limnologiaa

Järven ekosysteemille ensiarvoisen tärkeitä varsinkin Suomen olosuhteissa ovat jokasyksyiset ja -keväiset täyskierrot. Täyskierto tarkoittaa sitä, että järven kerrostunut vesi sekoittuu pystysuunnassa. Tämä tasaa järven happi- ja ravinnepitoisuuksia. Talven aikana järven alusveden happi on usein kulunut orgaanisen aineksen hapettumiseen.

Täyskierto perustuu veden erilaisista lämpötiloista johtuviin tiheyseroihin. Kylmä vesi pyrkii painumaan kohti pohjaa ja lämmin nousemaan ylöspäin. Kesäisin ja talvisin pystysuuntainen sekoittuminen on heikkoa, sillä kesällä pintavesi on auringon lämmityksen ansiosta lämpimämpää kuin alusvesi. Vastaavasti talvella raskas neliasteinen vesi on vajonnut pohjaan pintalämpötilan ollessa 0°C (neliasteinen vesi on raskainta veden poikkeuksellisen lämpölaajenemisen vuoksi). Keväällä täyskierto tapahtuu jään sulamisen aikana tai sitä ennen. Aurinko alkaa lämmittää kylmiä pintavesiä, kunnes koko vesimassan lämpötila on noin 4°C ja sekoittuminen on mahdollista. Syksyllä täyskierto syntyy, kun järven pintakerros jäähtyy alusvettä voimakkaammin. Syksyinen täyskierto kestää kauemmin kuin keväinen ja sen ajankohta vaihtelee. Järvi, jossa täyskierto tapahtuu kahdesti vuodessa on dimiktinen. Vastaavasti kerran vuodessa sekoittuvaa järveä kutsutaan monomiktiseksi ja useammin sekoittuvaa polymiktiseksi. Amiktinen järvi ei sekoitu koskaan ja oligomiktinen vain harvoin, poikkeuksellisissa olosuhteissa. Oligomiktisen järven sekoittumisen voi laukaista esimerkiksi kylmä sade tai kova tuuli.

Uhat

Nykyjärviä uhkaa moderni tehomaatalous, teollisuus ja ihmisasutus. Maatalouden valumat rehevöittävät ja teollisuuden saastuttavat ja happamoittavat vesiä. Joissain maailmankolkissa myös aavikoituminen on järville uhka (esimerkiksi Kaspianmeri, jonka pinta-alasta suurin osa on huvennut taivaan tuuliin).

Maailman suurimmat järvet

Kaspianmeri 371 000 km² (suolajärvi), pienenee jatkuvasti
Yläjärvi (Lake Superior) 82 103 km²
Victoriajärvi 69 485 km²
Huronjärvi 59 570 km²
Michiganjärvi 57 866 km²
Tanganjikajärvi 32 893 km²
Baikaljärvi 31 500 km² (maailman syvin järvi)
Iso Karhujärvi 31 328 km²
Njassajärvi (Lake Nyasa) 28 880 km²
Iso Orjajärvi 28 568 km²

Suomen suurimmat järvet

Saimaa 1 377 km²
Päijänne 1 081 km²
Inarijärvi (Ânarjävri) 1 040 km²
Oulujärvi 928 km²
Pielinen 870 km²
Pihlajavesi 713 km²
Orivesi 601 km²
Haukivesi 562 km²
Keitele 494 km²
Kallavesi 473 km²