Indonesian kieli eli Bahasa Indonesia on Indonesian virallinen kieli. Sitä puhuu äidinkielenään 20-30 miljoonaa ihmistä, vieraana kielenä yli 140 miljoonaa ihmistä pääasiassa Indonesiassa. Indonesia kuuluu länsi-malaiji-polynesialaisiin kieliin, ja on erittäin läheistä sukua malaijille.

Indonesian kieli erosi malaijin kielestä virallisesti Bahasa Indonesia -konferenssissa Jakartassa 28. lokakuuta 1928, ja siitä tehtiin samalla Indonesian saariston virallinen kieli. Saaristossa puhuttu kieli poikkesi toki tätä ennenkin melko paljon mantereella puhuttavasta malaijista. Indonesia itsenäistyi 17. elokuuta 1945, ja indonesian kieli on tämän jälkeen muuttunut nopeaa tahtia, erityisesti sanastoltaan, joka on laajentunut lainasanoilla. Lainoja on otettu erityisesti jaavan, sanskritin, englannin ja hollannin kielistä, uskonnon ansiosta myös arabialaisperäisiä sanoja on melko paljon.

Kirjoitus

---

Indonesiaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla ja lausutaan yleisesti ottaen niin kuin kirjoitetaankin, ja melko pitkälle samalla tavalla kuin suomea. Merkittävimmät poikkeavuudet kirjoituksen ja lausumisen välillä ovat:

1. E-kirjain. Indonesian kielessä on kolme erilaista lausumistapaa kirjaimelle e: (1) kuten a englannnin sanassa make, (2) kuten suomen e ja (3) kuten e englannin sanassa open (eli schwa). Näitä kolmea ei normaalisti erotella mitenkään painetussa tekstissä, osa oppikirjoista käytettää merkintöjä (1) é, (2) è (3) e. Indonesian eri murteissa é ja è poikkeavat usein huomattavasti näistä ohjeista.
2. Jotkut lainasanat lausutaan kuten kielessä josta ne on lainattu.
3. Indonesian kirjoitustapa uudistettiin vuonna 1972, uuden kirjoitustavan nimi on EYD: Ejaan Yang Disempurnakan (perfect spelling). Muutokset olivat: ch => kh, dj => j, j => y, nj => ny, sj => sy.
4. Ennen vuotta 1972 voimassa ollut kirjoitustapa käytti angka dua:a, yläindeksiä osoittamassa sanan kahdennusta, EYD:ssä sanat kirjoitetaan väliviivalla erotettuna, esim. buku² vs. buku-buku.
5. Useilla sanoilla, erityisesti puhekielessä, on useita kirjoitus- tai lausuntatapoja.

Lausuminen

---

Indonesiassa on kahdeksan vokaalia. Ne ovat i, edellä mainitut kolme e:tä, a, u ja kaksi o:ta, joista toinen on kuin suomen o, toinen hieman u-maisempi. Molempia kirjoitetaan yleensä o:lla, jälkimmäisessä käytetään joissakin oppikirjoissa akuuttia aksenttia, ó. Diftongeja on neljä éy (kuten suomen ei), ai (kuten suomessa), ow ja au (kuten suomessa).

Konsonanteista suomen ääntämyksestä poikkeavat:

• c lausutaan kevyehkönä tj-tapaisena äänteenä
• j lausutaan dj-tapaisena äänteenä
• y lausutaan kuten suomen j
• ngg on äng-äänne (ng), jota seuraa g-äänne
• q-kirjaimella merkitään glottaaliklusiilia (kurkunpään sulkeumaäännettä), kuten viivalla englannin lausahduksessa uh-oh, joka siis indonesiaksi kirjoitettaisiin oqo tai aqow.

Sanan paino indonesiassa on sanan toiseksi viimeisellä tavulla, paitsi jos siinä on vokaali e, jolloin paino on viimeisellä tavulla.

Hauskoja sanoja

---

Indonesiassa on lukuisia suomalaisista hauskannäköisiä sanoja, esimerkiksi:

• rumah = talo
• jalan = tie, katu, kävely
• kura-kura = kilpikonna
• jari = sormi
• kari = curry
• mari = näkemiin, let's, ja paljon muuta
• silakan = kohteliaisuussana, vähän kuten englannin please tai saksan bitte
• silakan masuk = tulkaa sisään
• kita = me (mukaan lukien puhuteltava)
• kamu = sinä (tuttavallinen)
• aku = minä
• satu = yksi
• lima = viisi
• sama = sama
• baik = hyvä
• air = vesi

Linkkejä

---

• Learn Indonesian online
• Indonesiankielinen Wikipedia
• Indonesian in 7 days

Austronesialaiset kielet | Indonesian kielet | Bahasa Indonesia | Bahasa Indonesia | Malaiische und indonesische Sprache Indonesian language | Indonezia lingvo Indonésien | Indonesisch | インドネシア語