Ilmakivääri on ilman- tai kaasunpaineella toimiva, yleensä pienikaliiperinen (yleisin kaliiperi .177 (4,5 mm)) kilpailu- ja harjoitusase, jota käytetään myös olympialaisten tarkkuuslajeissa.

Ilmakivääreitä on 1700-luvun lopulta lähtien käytetty myös metsästys- ja sotilasaseina - kyseessä ovat tällöin olleet suurella, erillisellä pumpulla tai kompressorilla täytettävällä ilmasäiliöllä varustetut aseet. Ilmakiväärit eivät kuitenkaan yleistyneet edellä mainitussa käyttötarkoituksissa monimutkaisen ja kalliin rakenteensa vuoksi, joka oli myös hyvin vikaherkkä. Valurautaiset paineilmasäiliöt saattoivat myös räjähtää; myöhemmin alettiin käyttää turvallisempia kuparisäiliöitä. Itävallan armeija käytti pieniä määriä ilmakivääreitä Itävallan ja Turkin välisessä sodassa vuosina 1788–1789 ja Ranskan vallankumoushallitusta vastaan 1793–1796 sotiessaan.

Nykyisissä ilmakivääreissä käytetään voimanlähteenä joko taittuvalla piipulla tai erillisellä vivulla täytettävää ilmasäiliötä tai vaihdettavia hiilidioksidikaasukapseleita.

Luoteina käytetään .177-kaliiperisissa aseissa yleensä lyijyisiä diabolo-luoteja, joissain aseissa ko. kaliiperin lyijyhauleja, huviammunnassa käytetään myös ns. tupsuluoteja jotka ovat metallipiikkejä, joihin on kiinnitetty langoista tehty pyrstö. Suomessa harvinaisissa suurempikaliiperisissa, yleensä .22 (5,5 mm) ilmakoissa luodit ovat useimmin lyijy- tai rautahauleja. Ilmakiväärien luodin teho on pieni sen keveydestä ja hitaasta nopeudesta johtuen, tehokkaimmissakin alle kymmenen kilojoulea. Niinpä ilmakivääriä ei Suomessa saa käyttää metsästykseen.

Lupavapaana ilmakivääri lienee Suomen yleisin ampuma-ase.

Aiheesta muualla

• Girandoni M/1778 -paineilmakivääri

Kiväärit | Ammunta

Luftgewehr | Air gun | רובה אוויר | Luchtgeweer | 空気銃 | Zračna puška | Súng hơi