Huron-intiaanit asuivat alun perin keskisessä Ontariossa. Seudut olivat hyvin tiheään asuttuja, sillä suureen Huron-liittoon kuului viisi heimoa. He kuuluivat kuten monet alueen muistakin heimoista irokeesien kielikuntaan. Heidän oma alkuperäinen nimensä oli "Wendat", mutta ranskalaiset maahanmuuttajat antoivat heille nimen Huron eli "pörröpäät".

Elintavat

---

Huronit viljelivät maissia, mutta myös kalastivat ja metsästivät. Jouset ja nuolet sopivat poronkaatoon ja majaville he virittivät verkkoja. He rakensivat myös karhuansoja. Alueella oli riittävästi järviä ja metsiä, joten pyydystettävää riitti. He käyttivät säärystimiä ja poronnahkahousuja. Talvisin vedettiin ylle kunnon turkisvaatteet. Vaatteissa oli useasti paljon erilaisia koristeita ja ripsuja, varsinkin asusteiden reunukset olivat ripsutetut. Maalia he käyttivät paljon sekoittamalla auringonkukkaöljyä ja karhunihraa ja joitakin muita luonnosta saamiaan antimia. Huronisoturit ajelivat hiuksensa jättäen keskelle päätä kuitenkin skalppitöyhdön, joka useasti ulottui korkeana harjana pitkälle niskaan. Heidän nimensä tuli juuri tästä töyhdöstä,jota he ylpeänä kantoivat.

Elintavat

---

Huolimatta paljosta kalastuksesta ja riistanmetsästyksestä, omat pyyntielinkeinot eivät täyttäneet kaikkia Huronien tarpeita ja sen vuoksi käytiin kauppaa Ottawa-, Nipissing- ja Algonquin-intiaanien kanssa. Ottawista tuli myöhemmin kaupankäynnin mestareita, mutta kyllä muutkin kansakunnat osasivat tämän taidon. Pohjoisimmat naapurit majoittuivat aina toisinaan osaksi talvea Huronkylien liepeille. Liikkuminen suurilla järvillä tapahtui tuohikanooteilla, joita Huronit olivat oppineet rakentamaan Algonkinkansojen annettua heille oppia. Vaikka huronien välit olivat naapureihin hyvät niin oli heillä kuitenkin muuan verivihollinen, jonka jatkuva uhka hankaloitti muuten rauhanomaista elämää. Tämä vihollinen oli nimeltään Irokeesit.

Sodat

---

Huronit rakensivat talonsa jalavankaarnalevyistä, jotka olivat paaluin tuettuja. Kylissä, joita oli parisenkymmentä, oli jopa tuhat ihmistä ja asuminen ahdasta ja epämukavaa. Pää- osin kylät olivat jokien ja purojen varsilla. Joskus Huroneita oli ollut jopa 40.000, mutta liittokunta ei pystynyt toimimaan järkevästi, vaan Irokeesien onnistui harventaa tuntuvasti heidän rivejään. Alkuperäiset erimielisyydet lienevät syntyneet joskus 1500-luvun lopulla ja koskeneet Sant Laurent-jokea, joka oli kaupankäynnin kannalta tärkeä niin Huroneille kuin Irokeeseillekin, koska se merkitsi kauppaa eurooppalaisten kanssa. Sodankäynti alkoi olla jatkuvaa heti 1600-luvun alusta asti. Ranskalaiset siirtolaiset auttoivat Huroneita sotaretkillä Irokeeseja vastaan. Huroneilla tuli kuitenkin kitkaa suhteissa ranskalaisiin. Syynä olivat lähetysasemat, joita perustettiin Huronien maahan parikymmentä, mutta joita intiaanit eivät hyväksyneet. Kristinusko ei uponnut odotetulla tavalla heihin ja luottamus meni puolin ja toisin. Tästä kimpaantuneena Huronit eivät saaneet ranskalaisilta riittävästi aseita ja kun vielä kulkutaudit heikensivät heidän rivejään huomasivat irokeesit, että heidän aikansa oli tullut. Musketeilla varustautunut Irokeesien sotajoukko valtasi Huronikylät toinen toisensa jälkeen ja samalla kylissä olleet lähetysasemat poltettiin ja jesuiittapapit tapettiin tunteettomasti samoin kuin suuri osa Huroneistakin, joiden vastarinta ei riittänyt pitkälle. Osa heistä vangittiin. jotkut adoptoitiin irokeesien omiin sukuihin,mutta paljon niitä, jotka olivat paenneet verilöylyä erämaihin menehtyi viluun, nälkään ja ampumahaavoihin. Jotkut selvisivät hengissä paeten länteen.Lännessä samoili muidenkin kansakuntien pakolaisia ja nämä eriliset ryhmät yhdistyivät nyt omaksi suuremmaksi joukoksi. He kulkeutuivat huonoksi onnekseen liian kauas länteen, jossa vihamieliset Sioux-intiaanit asustivat metsissä halliten alueita. Pakolaiset pakenivat takaisin kohti itää ja alkoivat kutsua itseään Wyandoteiksi. Osa Huroneista oli paennut myös pohjoiseen. He jäivät Quebecin alueille Lorettevillen kylään ja auttoivat myöhemmin ranskalaisia näiden sodassa irokeesejä ja Brittejä vastaan.

Nykyaika

---

Huronien kieli katosi lopullisesti 1910-luvulla ja heidät tunnetaan tänä päivänä enää Wyandot-nimellä. Kerran he olivat suuri kansakunta monine klaaneineen ja uskomuksineen, mutta tämän päivän Huronit ovat puoliksi valkoihoisia ja menneisyydestä on säilynyt ainoastaan tuohikanootin rakentaminen, joka sekään ei alun perin kuulunut heidän omaan alkuperäiskulttuuriinsa, vaan oli opittu muualta. Väkiluku on noin tuhat.

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat | Kanadan etniset ryhmät

Hurons | Wyandot | Wyandot | Wyandot | Huron-Wendat | Huron Indijanci | Huron | Huroni | Hurões | Гуроны | Huron | Huron