Helsinki (, puhekielessä Stadi tai etenkin Helsingin ulkopuolella Hesa) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Uudenmaan maakunnan pääkaupunki ja Helsingin seutukunnan keskus.
Helsingin tarkka sijainti on . Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on 315 saarta ja rantaviivaa 98 km. Runsaiden täyttöaluiden vuoksi rantaviiva on muuttunut voimakkaasti viimeisen parin sadan vuoden aikana.
Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistot vaihtelevat klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 km² laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin nimikkokasvi on vaahtera ja nimikkoeläin orava.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-1996. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
| Aluejakojen vertailu | - | Kaupunginosajako | Piirijako | - | 54 kaupunginosaa | 7 suurpiiriä | - | 33 peruspiiriä | - | 129 osa-aluetta | 129 osa-aluetta | - | 356 pienaluetta | 356 pienaluetta |
|---|
Asemakaavan mukaan Helsinki jakaantuu 54 kaupunginosaan, joista osa jaetaan vielä edelleen osa-alueisiin. Sen lisäksi lähinnä Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten on luotu piirijako. Se noudattaa virallista kaupunginosajakoa, mutta näiden jakojen erona on se, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita eli suurpiirejä, joita on seitsemän.
Helsingin kantakaupunki oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta eli kaupunginosia 1–27. Nykyisin se tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Usein kuultavat nimitykset liikekeskusta ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla.
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartiokylän linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti kilpailemaan lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan kanssa. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron ja Tallinnan vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Koska Vantaanjoen suu sijaitsi karikkoisen Vanhankaupunginlahden pohjukassa ja oli hankala rantautumispaikka suurille purjelaivoille, jo varhain oli suunnitelmia kaupungin siirtämisestä lähemmäksi avomerta. Alun perin tarkoituksena oli rakentaa Helsinki uudelleen Santahaminaan ja sitten nykyisen Sörnäisten alueelle, jonne oli jo asemakaavakin valmiina, mutta se todettiin liian pieneksi kasvua ajatellen. Lopulta vuonna 1640 kenraalikuvernööri Pietari Brahen johdolla paikaksi valittiin Vironniemi (ruotsiksi Estnässkatan), Södernäsin niemen ja Helsingin niemen (Helsingenäs) välissä. Nykyisin alueella sijaitsee Kruununhaan kaupunginosa. Vanha, 90 vuotta asutettu kaupunki Vanhankaupunginlahden rannalla jätettiin tyhjilleen.
Helsinki 1820.jpg ennen uudistamista. Piirtänyt C. L. Engel.]]
Venäjä keisarikunnan voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aika oli kaupungille rankkaa. Ensin vuonna 1710 kaupunkiin tuli rutto, joka surmasi suuren osan kaupungin väestöstä, sitten vuonna 1713 oma armeija poltti kaupungin, jottei etenevä vihollinen voisi käyttää sitä hyväksi ja lopuksi venäläiset sotajoukot miehittivät hylättyä kaupunkia vuosina 1713–1721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Pääkaupunki siirrettiin Turusta 4000 asukkaan Helsinkiin vuonna 1812 kolme vuotta sen jälkeen kun Suomi oli siirtynyt Venäjän valtaan. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I halusi Suomen pääkaupungin lähemmäksi Pietaria ja kauemmaksi Ruotsista. Samassa yhteydessä Carl Ludvig Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uudelleen palon jäljiltä, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö Tuomiokirkkoineen ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Turun palon jälkeen vuonna 1827 myös yliopisto, joka oli jäänyt pääkaupungin siirron yhteydessä Turkuun, siirrettiin Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki, ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki heti itsenäisyysjulistuksen myötä 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Punaisten ylin johto Kansanvaltuuskunta siirtyi 8. huhtikuuta Viipuriin. Saksalaiset joukot kenraali Rüdiger von der Goltzin johdolla valtasivat Helsingin 12.–13. huhtikuuta, ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset jatkosodan aikana, mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille oli myönnetty vuoden 1940 olympialaiset, mutta ne jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis-arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vihdoin vuonna 1952 pidettiin Helsingin olympialaiset.
Vuonna 1975 Finlandia-talossa järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) huippukokous, jonka päätösasiakirja on nimeltään Helsingin sopimus. Konferenssiin otti osaa 35 maan valtionpäämiehet. Helsinki oli vuonna 2000 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.
Helsinki perustettiin alun perin Koskelan kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Kaupunki sai nimensä lähettyvillä olleesta Helsinginkoskesta. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Helsingin esikaupungeista 1920-luvulla oli tehty kuntia ja kauppaloita. Osa niistä, Huopalahden kunta, Kulosaaren huvilakaupunki, Oulunkylän kunta ja Haagan kauppala, sekä osia Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa. Viimeinen merkittävä alueliitos tapahtui, kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin 1966. Osana keskustelua valmisteilla olevasta Suomen kuntauudistuksesta on ehdotettu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sekä mahdollisesti myös Sipoon länsiosien yhdistämistä. Kaupunginvaltuusto päätti 21. kesäkuuta 2006 ehdottaa valtioneuvostolle, että Länsi-Sipoosta liitettäisiin 5 000 hehtaarin alue ja Kaakkois-Vantaasta 200 hehtaarin suuruinen alue Helsinkiin.
Asukasluku (31.6.2006) on 562 570, josta ruotsinkielisiä 6,2 %. Helsingin asukkaista on suurempi osa naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Helsingin väestötiheys on 3 049,6557 henkilö/km² (maa-alueet). Elinajanodote on Helsingissä 76,8 vuotta (koko Suomi 78,5 vuotta).
Helsingin väestö on keskimääräistä vaihtuvampaa. Helsinki on usein se kaupunki, johon muutetaan ensin kun tullaan muualta Suomesta tai ulkomailta töihin tai opiskelemaan. Perhettä perustettaessa monet päättävät muuttaa Helsingin asuntokannan pienuuden ja kalleuden takia Espooseen, Vantaalle ja kehyskuntiin, usein pientaloon.
Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asumisen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.Vuonna 2006 Helsingin väkiluku kääntyi taas voimakkaaseen kasvuun. Helsingin kaupungin oman väestöennusteen * mukaan Helsingin väkiluku voisi olla 575 000 vuonna 2015 ja 586 000 vuonna 2030.
Helsinki on pörsseineen ja Aleksanterin "pankkikatuineen" Suomen finanssielämän keskus. Useat suomalaiset pörssiyhtiöt ja lähes kaikki Suomen keskeiset pankit ja vakuutusyhtiöt pitävät Helsinkiä kotipaikkanaan. Pääkaupunkiseudun suurten yritysten pääkonttoreista noin 58% (104) sijaitsee Helsingissä. Merkittäviä helsinkiläistaustaisia yrityksiä ovat Elisa (entinen Helsingin Puhelinyhdistys), viestintäkonsernit Otava sekä SanomaWSOY sekä kaupan alalla Kesko, Stockmann ja HOK-Elanto.
Monet teollisuustuotantolaitokset ovat vuosien kuluessa siirtyneet pois Helsingin kaupungin alueelta, eikä Helsinkiä voi enää pitää Suomen tärkeimpänä teollisuuskaupunkina, joka asema sillä oli 1950-luvun alussa. Vuodesta 1960 vuoteen 1980 teollisuuden työpaikkojen määrä kantakaupungissa puolittui. Jäljellä on kuitenkin vielä mm. Aker Finnyardsin telakka Hietalahdessa, nykyisin Iittalan omistama Arabian posliinitehdas ja ABB:n tuotantolaitokset Pitäjänmäellä. Entisiä tuotantolaitoksia ovat mm. kaapelitehdas Ruoholahdessa, Töölön sokeritehdas, jonka paikalla on nykyään Oopperatalo, Keravalle siirtynyt Sinebrychoffin panimo ja tupakkatehdas Lauttasaaressa. Helsingissä tapahtuu kuitenkin edelleen noin 20 prosenttia koko maan varkausrikoksista. *
Suurimmat työpaikkakeskittymät ovat Helsingin kantakaupungin alue, Lauttasaari, Pasila, Meilahti ja Pitäjänmäki. Kantakaupungissa merkittäviä julkisen sektorin työllistäjiä ovat eri ministeriöt ja keskusvirastot.
Helsingin työpaikkaomavaraisuus on 134 prosenttia (2004), joten useat muiden kuntien asukkaat käyvät Helsingissä töissä. Tähän Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
- |
| Kaupunginvaltuusto (2005-2008) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Puolue | Paikat | - bgcolor=#DDEEFF | Kokoomus | 25 | - bgcolor=#DDEEFF | SDP | 21 | - bgcolor=#DDEEFF | Vihreät | 17 | - bgcolor=#DDEEFF | Vasemmistoliitto | 8 | - bgcolor=#DDEEFF | RKP | 6 | - bgcolor=#DDEEFF | Keskusta | 4 | - bgcolor=#DDEEFF | Kristillisdemokraatit | 2 | - bgcolor=#DDEEFF | Perussuomalaiset | 1 | - bgcolor=#DDEEFF | Suomen Kommunistinen Puolue | 1 |
Helsingin kaupungilla on 30 virastoa ja 6 kunnallista liikelaitosta. Henkilöstöä on lähes 39 000, josta puolet terveys- ja sosiaalitoimen tehtävissä. Helsingin kaupunginjohtaja on Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtajia ovat Pekka Korpinen (Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi), Ilkka-Christian Björklund (Sivistys- ja henkilöstötoimi), Pekka Sauri (Rakennus- ja ympäristötoimi) ja Paula Kokkonen (Sosiaali- ja terveystoimi)
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Opiskelijoita näissä on yli 48 000 – 28 % koko Suomen yliopisto-opiskelijoista. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu. Helsingin yliopiston päärakennus 2.jpgn laidalla.]] Lisäksi toiminnassa on kuusi ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 19 000 opiskelijaa; tarjolla on yli 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 215 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 71 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu. Suuri varuskunta-alue sijaitsee Santahaminassa, jossa palvelee toista tuhatta varusmiestä.
HUS-kuntayhtymällä eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on 22 sairaalaa, joista Helsingissä sijaitsevat:
Erikoissairaanhoito on Uudellamaalla organisoitu 31 kunnan alueella neljäksi sairaanhoitoalueeksi, joiden lisäksi Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan toimialue muodostaa oman kokonaisuutensa. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
HUS:ssa lääketieteen erikoisalat on jaettu suuriin erikoisaloihin seuraavasti: Anestesiologia, Foniatria, Fysiatria ja fysioterapia, Kirurgia, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Kuvantaminen, Laboratorion erikoisalat, Lasten- ja nuorten sairaudet, Naistentaudit ja synnytykset, Neurokirurgia, Neurologia, Psykiatria, Silmätaudit, Sisätaudit ja Syöpätaudit. Suuret erikoisalat on jaettu suppeisiin erikoisaloihin, joita HUS:n kielenkäytössä näitä kutsutaan joko klinikoiksi tai vastuuyksiköiksi.
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä, kuten keskustassa huoltotunneleilla ja suunnitelmilla rakentaa autotunneli ydinkeskustan alitse. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 405 henkilöautoa, joka on alhainen luku (koko Suomi 521 autoa).
Helsinki Railway Station 20050604.jpg]] Lentoliikennettä palvelee Vantaalla sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema sekä pienempi Malmin lentokenttä. Hernesaaresta voi lentää Tallinnaan Copterlinen helikopterilla.
Helsingin rautatieasema on Suomen matkustajaliikenteen keskeinen pääteasema ja sieltä on myös ulkomaanyhteydet Pietariin ja Moskovaan. Pasilan asemalla rautatie haarautuu kohti länttä ja pohjoista. Rautateiden pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kolme kaupunkirataa palvelevat suurimmaksi osaksi Helsingin sisäistä joukkoliikennettä, mutta tarjoavat samalla yhteyksiä myös pääkaupunkiseudun muihin osiin.
Helsingin satama on Suomen suurin yleisen liikenteen tuonti- ja vientisatama ja vilkkain matkustajasatama sekä risteily- että linjaliikenteessä. Helsingin satamassa kävi vuonna 2004 lähes 14 000 alusta eli keskimäärin noin 40 alusta päivittäin. Kesäsesongin aikana satamissa vierailee noin 200 risteilyalusta, jotka tuovat Helsinkiin 150 000 päiväkävijää. Viking Line, Silja Line, Tallink ja ynnä muut tarjoavat säännöllisiä laivayhteyksiä lähinnä Tallinnaan ja Tukholmaan. Matkustajaliikenne keskittyy Eteläsatamaan ja tavaraliikenne Sörnäisten satamaan ja konttiliikenteen osalta Länsisatamaan. Tavaraliikenteessä Helsingin kautta Suomeen tuodaan elintarvikkeita, kulutustavaroita, autoja sekä teollisuuden raaka-aineita ja puolivalmisteita. Viennin suurimmat laivaajat ovat metsäteollisuus ja metallituoteteollisuus. Tavaraliikenne siirtyy rakenteilla olevaan Vuosaaren satamaan vuonna 2008, mikä tulee vapauttamaan Länsisataman alueen kaupungin asuinalueiden laajentamiselle.*
Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 11400 laituripaikkaa. Suomenlinnaan kulkee lautta ja Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä.
Helsingin merkittävimpiä nähtävyyksiä on Suomenlinnan linnake, joka on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Toinen saarikohde on Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo. Perheellisille ja lastenmielisille sopivia nähtävyyksiä ovat Linnanmäen huvipuisto ja Korkeasaaren eläintarha. Helsingin kirkoista suosituimpia ovat osittain maanalainen Temppeliaukion kirkko Töölössä, ortodoksinen Uspenskin katedraali sekä Helsingin tuomiokirkko, joka hallitsee empiretyylistä Senaatintoria. Sen reunalla sijaitsevat Helsingin yliopiston päärakennus ja Valtioneuvoston linna. Senaatintorilta on lyhyt matka Kauppatorille, jonka reunalla sijaitsevat Presidentinlinna ja Helsingin kaupungintalo. Esplanadin puisto on merkittävin puisto ydinkeskustassa. Mannerheimintien varrella sijaitsevat mm. Kansallismuseo, joka esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle, eduskuntatalo, vuonna 1999 avattu nykytaiteen museo Kiasma edustallaan marsalkka Mannerheimin patsas sekä Stockmannin tavaratalo. Aleksanterinkatu on merkittävin ostos- ja liikekatu keskustassa. Pohjoismaiden suurin ostoskeskus on Kauppakeskus Itäkeskus, jonne pääsee metrolla keskustasta. Pikakatsauksen Helsingin keskusta-alueeseen voi tehdä ajamalla ympäri linjan 3T raitiovaunulla, joka ajaa kahdeksikkoreittiä. Olympiastadionin 72 metriä korkeasta tornista voi luoda yleiskatsauksen Helsinkiin.
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Vuosittain kesäkuun 12. päivänä vietetään Helsinki-päivää, jonka lukuisat viihdetapahtumat huipentuvat kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoavaan Kaivopuiston kesäkonserttiin.
Heinäkuinen Tuska-festivaali on metallimusiikin suurin tapahtuma Pohjoismaissa. Vuonna 2006 tapahtumassa vieraili noin 33 000 kävijää. Tuska Open Air
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on Rakkautta ja Anarkiaa, joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tai tule päätymään laajempaan levitykseen esimerkiksi poikkitaiteellisuutensa takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa. Finnish National Theatre.jpg
Helsingissä sijaitsee monia Suomen keskeisiä kulttuurilaitoksia kuten valtion taidemuseo Ateneum, nykytaiteen museo Kiasma, Suomen Kansallisooppera sekä useita teattereita kuten Kansallisteatteri ja Helsingin kaupunginteatteri.
Musiikkitalon valmistumista odotellessa klassisen musiikin esityksiä voi kuunnella Finlandia-talossa, joka on Helsingin kaupunginorkesterin kotisali. Helsingissä on myös toinen ammattimainen sinfoniaorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri [http://www.yle.fi/rso/. Suuria populaarimusiikin keikkoja pidetään Olympiastadionilla, Hartwall-Areenassa ja Helsingin jäähallissa. Rock-klubien ehdoton ykkösnimi on Tavastia-klubi eli Tava.
Helsingissä on 46 elokuvasalia. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa. Suurimpia elokuvasaleja ovat noin 700-paikkaiset Bio Rex ja Tennispalatsin 1-sali.
Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus * hallinnoi Helsingin kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003. Eläintarhanajot järjestettiin Helsingissä vuosina 1932-63.
Koripalloa on Helsingissä pelattu mestaruustasolla useammankin joukkueen voimin: Pantterit, HKT ja HNMKY. Kaudella 2005-06 miesten korisliigassa on tosin vain yksi helsinkiläinen joukkue, ToPo ja naisten SM-liigassa kaksi: Topo ja Pantterit. Suomen kansallisurheilussa pesäpallossa helsinkiläisten joukkueiden osuus on jäänyt vaatimattomaksi, vaikkakin Puna-Mustat on voittanut miesten Suomen mestaruuden 1973 ja pelaa kaudella 2006 pitkän tauon jälkeen ykkösdivisioonatasolla.
Muita urheiluseuroja
Helsingillä ei ole varsinaisia ystävyyskaupunkeja, mutta Helsinki on liittynyt Euroopan metropoliverkoston, METREXin* jäseneksi. Helsingillä on yhteydet muiden EU-maiden ja pohjoismaiden pääkaupunkeihin sekä Itämeren alueen yhteistyökaupunkeihin. Näiden lisäksi Helsingillä on erityistä yhteistyötä Moskovan ja Pekingin kanssa.
Keskilämpötila (2004) +6,2 °C
Lämpimin kuukausi elokuu (2004), keskilämpötila +17,3 °C
Kylmin kuukausi tammikuu (2004), keskilämpötila -5,7 °C
Liisa Helmisen ohjaamassa elokuvassa Pelikaanimies ihmisten elämästä kiinnostunut ja ihmiseksi pukeutunut pelikaani seikkaili Helsingissä 10-vuotiaan Emil-pojan kanssa.
Mannerheimintie Helsinki-Panorama.JPG Lasipalatsin edestä; vasemmassa reunassa näkyy Kiasma, keskellä Postitalo ja oikealla Sokos-tavaratalo]]
Helsinki | هلسنكي | Helsinki | Хэльсынкі | Helsinki | Helsinki | Хелзинки | Hèlsinki | Helsinky | Helsinki | Helsinki | Helsingi | Helsinki | Ελσίνκι | Helsinki | Helsinki | Helsinko | Helsinki | Heilsincí | Helsinki | Helsinqui - Helsinki | 헬싱키 | Helsinki | Helsinki | Helsinki | Helsinki | הלסינקי | Hêlsînkî | Helsingia (Finnia) | Helsinki | Helsinkis | Helsinki | Helsinki | ヘルシンキ | Helsingfors | Helsingfors | Helsinki | Helsínquia | Helsinki | Хельсинки | Helsset | Helsinki | Helsinki | Helsinki | Хелсинки | Helsinki | Helsingfors | เฮลซิงกิ | Helsinki | 赫尔辛基
This article is licensed under the GNU Free Documentation License.
It uses material from the
"Helsinki".
Home Page • arts • business • computers • games • health • hospitals • home • kids & teens • news • physicians • recreation• reference • regional • science • shopping • society • sports • world