Heinävesi

Related Topics:
Heinävesi

Heinäveden kunta

Coats of Arms - Heinavesi Finland2.png	Heinavesi-sijainti.png
vaakuna	sijainti

Perustamisvuosi 1869 Lääni, Maakunta
Seutukunta Itä-Suomi, Etelä-Savo
Savonlinnan Pinta-ala
- josta vettä 1 319,11 km²
288,73 km², 20,61% Väkiluku
- Väestötiheys 4 311 (31.12.2005)
4,2 as/km²

Location of Heinävesi.png

Heinävesi on noin 4 300 asukkaan kunta Etelä-Savossa, Itä-Suomen läänissä. Kunnan vahvuutena on matkailullinen tunnettavuus - Heinävesi on tunnettu muun muassa Pohjoismaiden ainoista ortodoksisista luostareista Valamon munkkiluostarista sekä Lintulan nunnaluostarista, kalaisista Karvion ja Kerman koskistaan, keramiikkaa ja kaakeliuuneja valmistavan Kermansaven tehtaanmyymälästä sekä Suomen suosituimpiin vesireitteihin kuuluvasta, kauneudestaan kuuluisasta kansallismaisemastaan Heinäveden reitistä ja sen kuudesta sulkukanavasta. Reitti kanavoitiin vuosina 1895-1916. Heinäveden keskus on sen kirkonkylä, jossa sijaitsee myös Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko. Luonnonkauniin kunnan pinta-alasta noin 20 % on vettä. Sen suurimmat järvet Kermajärvi ja Juojärvi kuuluvat Suomen puhdasvetisimpiin järviin ja ovat osa Suomen kansallismaisemaa.

Heinävesi-map.jpg

Hallinto

Heinävesi kunnanvirasto.jpg Heinäveden vastaava kunnanjohtaja on Riitta A. Tilus, entinen Kuortane-Lehtimäki kuntien vs. sivistysjohtaja. Heinäveden edellinen kunnanjohtaja oli Jussi Hoskonen, joka jäi sairaslomalle keväällä 2006.

Kunnanvaltuusto

Heinäveden kunnanvaltuustossa on kaudella 2005-2008 27 valtuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Aarno Happonen (SDP), ensimmäinen varapuheenjohtaja Kaisa Järvenpää (KESK) ja toinen varapuheenjohtaja Juha Pentikäinen (KESK). Keskustan edustajia on 12, Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajia 7, YHL A:n edustajia 4, Kokoomuksen edustajia 2, Kristillisdemokraattisen puolueen edustajia 1 ja Vasemmistoliiton 1.

Kunnanhallitus

Kunnanhallituksessa on 7 jäsentä. Kokouksissa myös kunnanvaltuuston puheenjohtajilla on läsnäolo- ja puhumisoikeus. Kunnanhallituksen tehtäviin kuuluu kunnan toiminnan ja hallinnon johtaminen ja kehittäminen kuten kunnan edun valvonta, konserniohjaus, työllisyyden edistäminen, ruokahuolto, maaseututoimi, yleishallinto sekä käyttää toimivaltaa verotus lainsäädännön mukaan kunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Heinäveden kunnan kunnanhallitus toimii myös vastaavana asuntoviranomaisena.

Naapurikunnat

Savonranta (Etelä-Savo), Enonkoski (Etelä-Savo), Varkauden kaupunki (Pohjois-Savo), Leppävirta (Pohjois-Savo), Tuusniemi (Pohjois-Savo), Outokummun kaupunki (Pohjois-Karjala) ja Liperi (Pohjois-Karjala). Kangaslampi (ennen Etelä-Savo) liitettiin Varkauteen tammikuun alussa 2005. Samalla se siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan.

Heinäveden pohjoisimmassa paikassa sijaitsee myös kolmen maakunnan rajapyykki: Etelä-Savon, johon Heinävesi kuuluu, Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan.

Julkiset palvelut

Heinävesi library.jpg

Peruspalvelut

Heinäveden kirkonkylässä eli Hasumäessä on kunnan peruspalvelut kuten kunnanvirasto, matkailutoimisto, palolaitos, poliisiasema, KELA, työvoimatoimisto, sosiaalitoimisto, kirjasto, kansalaisopisto, posti, seurakuntatalo, hammashoitola, terveyskeskus, palvelukeskus, neuvola, verotoimisto, apteekki, urheilukenttä, Alko, sekä erikoisliikkeitä kuten hotelli Gasthaus-Hotelli Heinävesi sekä ravintola Kyläpääsky, huoltoasema (Neste) ja Kotipizza sekä Rolls express, kauppoja, pankkeja, pieni tavaratalo Tokmanni, rautakauppa, huonekaluliike, kodinkone- ja valokuvausliike ja kampaamoja. Karvion kylässä on leirintäalue, pankkikonttori, huoltoasema, seurakuntakoti ja kauppa. Kyläkauppoja löytyy lisäksi myös Vihtarista, Kermasta ja Sarvikummusta.

Koulutus

Heinävedellä on neljä vuosiluokkien 1-6 koulua (Kirkonkylän, Lajunlahden, Rummukkalan ja Sapun koulut) sekä yksi vuosiluokkia 7-9 opettava koulu, Heinäveden yläaste. Lisäksi Heinävedellä sijaitsee Heinäveden kansalaisopisto sekä Valamon kansalaisopisto.

Heinäveden pienuudesta huolimatta sillä on oma, pieni lukio. Ensimmäisellä ja toisella luokalla on noin 30 oppilasta. Lukion pienestä koosta huolimatta siellä pidetään muun muassa viron ja italian kursseja, vaikkei valinnanvaraa olekaan yhtä paljon suurien kaupunkien lukioihin verrattuna. Opetus on myös yksilöllisempää ja heinäveteläiset kokevat pienen lukion mukavammaksi ja turvallisemmaksi. Lukio kuuluu pienten lukioiden verkkoon, joten se tarjoaa myös Internetin kautta toteutettavia kursseja.

Nähtävyyksiä

New Valamo monastery main church, summer.jpg, valmistunut 1977.]] New Valamo monastery main church, chandelier.jpg

Valamon luostari

Valamon munkki luostari on ortodoksinen luostari. Siitä käytetään myös nimeä Uuden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamosta. Luostari on yksi Suomen merkittävämmistä käyntikohteista; siellä käy runsaasti yli 100 000 kävijää ja pyhiinvaeltajaa vuodessa. Vuonna 2000 luostarissa vieraili 155 000 turistia, joka tekee siitä vähintään Etelä-Savon merkittävimmän vierailukohteen. Uusi Valamo sijaitsee Pohjois-Heinävedellä, Juojärven rannalla. Valamon luostarissa on kolme kirkkoa (pääkirkko, talvikirkko, vanha kirkko) sekä kolme tsasounaa (Pyhän Herman Alaskalaisen tsasouna, Pyhän Nikolaoksen tsasouna, Pyhän Johannes Kastajan tsasouna). Luostarissa sijaitsee myös Valamon luostarin museo.

Heinävedelle molemmat luostarit siirtyivät toisen maailmansodan jälkeen. Osa Laatokan Valamon munkeista siirtyi Heinäveden Papinniemeen, jossa luostari nytkin sijaitsee, maaliskuussa 1940. Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet. Vanhoja munkkeja kuoli pudottaen veljestön määrää radikaalisti ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla. Mutta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Nykyin luostarissa on veljestöä noin 10.

Luostarille tuli tarvetta 1970-luvulla uudelle kirkolle, ja näin marraskuussa 1973 perustettu Valamon ystävät ry ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Se vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierajoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkon on suunittellut arkkitehti Ivan Kudrjavzev.

Uudessa Valamossa on paljon arvokkaita ikoneita, jotka ovat siirretty Laatokan Valamosta, näistä tunnetuimpana sekä arvokkaimpana Konevitsan Jumalanäiti. Se on Suomen ortodoksisen kirkon arvokkain esine. Laatokan Valamosta siirrettyjä, nyt Heinävedellä sijaitsivia esineitä on 1800-luvulta, joita vanhempia esineitä ei tulipalojen takia ole olemassakaan. Uuden Valamon munkkiluostari jatkaa Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostarien perinteitä.

Lintulan luostari

Lintula Convent 1.jpg edestä]] Lintula Convent 2.jpg | Lintulan nunnaluostari sijaitsee Pohjois-Heinäveden Palokin kylässä. Valamon ja Lintulan luostarit ovat Pohjoismaiden ainoat ortodoksiset luostarit. Heinäveden molemmat luostarit ovat avoinna kaikille.

1894 salaneuvos F.P. Neronov lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalankannakselta Lintulan kylässä Kivennavalla. Nimen Lintula luostari sai läheisestä kylästä ja joesta.

Sisaret elivät Kivennavalla vaatimattomasti vuosisadan alusta marraskuuhun 1939, jolloin alkoi talvisota. Sisarien täytyi lähteä rakkaasta luostaristaan, eivätkä sinne ikinä palanneetkaan. Luostari oli evakossa Joroisissa josta se päätyi Heinävedelle sisarien hankittua maatilan 1946.

Nunnat elivät vaatimattomasti ja säästellen sodan jälkeiset vuodet. Luostarin tilat olivat ahtaita ja huonokuntoisia eikä varsinaista kirkkorakennusta ollut, joten luostarin ystävät yhdessä kirkkokunnan johdon kanssa alkoivat suunnitella sisarille uutta asuntolaa, joka valmistui 1966. Uusi kirkko valmistui 1973 asuntolan yhteyteen. Kirkko nimettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkoksi, kuten Kivennavalla sijainnut kirkko. Tilat vastaanottoa ja vieraita varten valmistuivat 1989. Kirkon suunnitteli Vilho Suonmaa.

Nykyisin luostarissa valmistetaan tuohuksia, ortodoksisen kirkon kynttilöitä. Siitä luostari saa puolet elannostaan. Matkailu on myös hyvin tärkeä elinkeino. Luostarissa vierailee noin 20 000 - 25 000 kävijää kesässä eli noin saman verran kuin Kerimäen puukirkossa. Maatalouden luostari lopetti 2003-2004, jolloin eläimet myytiin ja pellot vuokrattiin. Luostarin hautausmaan yhteydessä on Jumalanäidille pyhitetty tsasouna. Luostarin nykyinen johtaja, igumenia, on äiti Marina. Sisaria on noin 10.

Kermansavi

Kermansavi mugs.jpg

Kermansavi on merkittävä keramiikan ja kaakeliuunien valmistaja ja sekin hyvin suosittu käyntikohde Heinävedellä. Sillä käy 80 000 kävijää vuodessa. Käyttöastioissa sekä kaakeliuuneissa Kermansavella on vahva brändi ja se on ainoa suomalainen uuninvalmistaja, joka tekee uunit kaakeleita myöten itse. Kermansaven astiamallit ovat tunnettuja, esimerkiksi Heinä, Oliivi ja Salvia. Kermansavi valmistaa myös uutta astiastoa Aina kolmikymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi. Kaakeliuuneissa Heinävedellä sijaitsevassa tehtaanmyymälässä on astiaosaston ja uuninäyttelyn lisäksi myös kahvila. Kermansavella on myös monia muita myymälöitä (^*). Kermansavi on Tulikivi Oyj:n tytäryhtiö vuodesta 2006, jolloin Tulikivi osti Kermansaven.

Kaakeliuunit muodostavat Kermansaven toimminnasta ja myynnistä noin 70 prosenttia. Vuosittain se toimittaa noin 4500 kaakeliuunia Suomen markkinoille. Myyntiin Kermansaven varaavat tulisijat tulivat laman alla 1990. Puolivälissä 1990-lukua uuneja myytiin paljon hiljaisten vuosien jälkeen, ja Kermansaven tuotemerkillä myydään nykyään kymmenen prosenttia kaikista Suomessa myytävistä tulisijoista.

Kermansavi saneerasi 1999 Museoviraston suojeleman Helsingin Yrjönkadun uimahallin, jonne valmistettiin 100 000 alkuperäisen kaltaista kaakelia. Tästä Kermansavi palkittiin Suomalaisen työn liiton Kultainen Avain-kunniakirjalla. Kermansavi sai myös Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon 2003.

Heinäveden kirkko

Heinävesi Church 6.jpg | Heinävesi Church 3.jpg

Heinäveden kirkko on vuosina 1890–1891 rakennettu uusgoottinen puukirkko. Sen suunnitteli helsinkiläinen kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja rakennusmestarina toimi E.J. Holopainen. Kirkkoon mahtuu 2000 henkeä ja pituutta sillä on 40 metriä, leveyttä 30 metriä ja korkeutta noin 45 metriä. Tyypiltään kirkko on tornillinen, leveillä poikkisakaroilla varustettu pitkäkirkko. Kirkko on tyylisuunnallensa uusgotiikalle tyypillisesti täynnä pieniä yksityiskohtia. Erityisesti kirkon sisätiloissa huomaa nikkarityylin, jossa tiili- ja kivikirkkojen yksityiskohtia on sovellettu taitavasti puuhun. Käyttöön kirkko vihittiin 6. maaliskuuta 1892. Kirkko on Suomen toiseksi suurin puukirkko.

Kirkon alttaritaulun "Jeesus Getsemanessa" on maalannut J.E. Kortman. Kirkon alkuperäisissä uruissa oli 25 äänikertaa ja ne rakensi J.A. Zachariassen 1906. Kangasalan urkurakentamo rakensi uudet, 33-äänikertaiset ja kolmisormioiset urut 1981 käyttäen hyvin toimivaa 20 äänikertaa ja julkisivua entisistä uruista. Kirkon tornissa on kaksi kelloa, vuosilta 1765 ja 1906. Heinäveden kirkkoon saatin lämmitys vasta vuonna 1971, jolloin korjauksen yhteydessä kirkkoon rakennettiin sähkölämmitys.

Kirkossa käy 3 500 kävijää vuodessa, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidettävät Heinäveden Kirkastusjuhlat kerää paljon yleisöä.

= Kirkonmäki

= Heinäveden kirkonmäki eli niin kutsuttu Kirkastusvuori on ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen kokonaisuus. Kirkon lisäksi siellä on vanha hautausmaa, Heinäveden kotiseutumuseo jossa on noin 2000 pitäjän menneisyydestä kertovaa esinettä, Kirkkomuseo, joka sijaitsee Heinäveden kirkon toisessa kerroksessa, urkujen takana, sekä Pitäjäntuvan käsityökeskus. Kirkonmäki on jyrkkärinteinen mäki 90 metriä Kermajärven pinnasta ja 180 merenpinnasta. Maisema kirkolta alas järvelle onkin upea.

Koloveden kansallispuisto

Koloveden kansallispuisto on saimaannorpan kotivesiä, luonnontilaista saaristoluontoa ja eteläsuomalaista metsäluontoa. Esihistoriasta kertovat alueella sijaitsevat kalliomaalaukset. Koloveden levollisessa ilmapiirissä voi harrastaa soutu- ja melontaretkeilyä. Koloveden jääkauden muovaamalle jylhälle maisemalle ominaista ovat vedestä nousevat jyrkät kallionjyrkänteet. Kansallispuisto on alueelle perustettu vuonna 1990. Sen 23 neliökilometrin alue rajoittuu Heinäveden kunnan lisäksi Enonkosken ja Savonrannan kuntien alueelle.

Varistaipaleen kanava ja kanavamuseo

Varistaipale channel museum Heinävesi.jpg | Varistaipaleen kanava ja kanavamuseo. Varistaipaleen kanava on pohjoismaiden syvin, nelisulkuinen kanava Varistaipaleen kylässä. Kanavapuistossa järjestetään vuosittain perinteinen puistokonsertti (vuonna 2006 se pidetään 2. heinäkuuta). Kanavamuseoon on kerätty kanavien rakentamiseen ja niiden toimintaan liittyvää esineistöä. Museo sijaitsee entisessä kanavanvartijan talossa ja siellä vierailee noin 5 000 kävijää vuodessa. Kaikki muutkin Heinäveden kuudesta kanavasta ovat nähtävyyden arvoisia.

Pääskyvuoren lomakeskus

Pääskyvuoren lomakeskus on Etelä-Savon rinteiden korkeuseroltaan suurin (102 metriä) laskettelukeskus, jossa on neljä rinnettä, joilla on pituutta kahdestasadasta 700 metriin. Pääskyvuorella on myös näkötorni, josta on komeat näköalat Kermajärvelle.

Muita nähtävyyksiä

Palokin kylässä sijaitsee savottamuseo Kämppä Riski. Juojärven saaresta siirretty, vanha tukkilaiskämppä on varattavavissa tilaisuuksia varten tai yöpymysiseen 10-12 hengelle. Kämpän ohessa on savusauna. Palokissa sekin sijaitseva Ronttopuisto on seppien takomatyömuseo. Juojärven rannalla aivan pohjoisella Heinävedellä, Tuusniemen kunnan rajalla sijaitsee ateljee Karhuluostari. Karviosta Joensuuhun päin valtatie 23:n varrella sijaitsee Yrttipaja.

Luonto

Lake Kermajärvi from Pääskyvuori.jpg

Järvet

Heinävesi-map Kermajärvi and canals.png

Heinävesi on varsin järvirikas, luonnonkaunis kunta. Kermajärvi sekä osittain Heinäveden puolella sijaitseva Juojärvi ovat Suomen mittakaavassa suuria järviä. Kermajärvi on kansallinen rantojensuojelualue, joka on tyypiltään kallioista selkävesi- ja saaristoluontoa, koskematonta erämaaluontoa. Kunnan pinta-alasta yli 20 % on vettä.

Heinävesi sijaitsee osittain Soisalon saarella, joka on Suomen suurin saari.

Heinäveden reitti

Kunnan halki virtaava, kauneudestaan kuulu Heinäveden reitti on valittu kansallismaisemaksi, ehkä kauneimmaksi, vähintään yhdeksi kauneimmista. Se kuuluu Vuoksen vesistöön. Heinäveden reitille on tyypillistä kapeat, mutkaiset vesistöt, saaristoiset järvenselät ja vanhat kanavat. Vuonna 1926 otettiin käyttöön osuva mainoslause "Kappale kauneinta Suomea".

Heinäveden reitin varrella ovat Pilpan, Vihovuonteen, Kerman, Karvion, Varistaipaleen sekä Taivallahden kanavat, joista Varistaipaleen kanava on samalla koko Suomen suurin. Kanavat ovat edelleen loistavassa kunnossa Heinäveden reitin käytön ahkeran käytön ansiosta. Heinäveden reitti on yksi Suomen suosituimmista vesireiteistä. 1896 valmistunut Karvion kanava yhdistää Varisveden ja Kermajärven ja luo näin laivayhteyden Heinävedeltä Kuopioon. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat (1911–1916) yhdistävät Varisveden Juojärveen. Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat (1903–1906) yhdistävät Kermajärven Joutenveden kautta Haukiveteen luoden laivareitin Heinävedeltä Savonlinnaan.

Tukinuitto

Heinäveden reitillä on pitkät perinteet niin huviveneily- kun matkustajalaivaliikenteestä, mutta myös tukinuitosta. Heinäveden reitti oli aikoinaan Suomen tärkein tukinuittoreitti, mutta jo 1970-luvulla tukinuitto hiipui lähes olemattomiin kalliiksi käyneellä reitillä. Normaalisti 1920-luvulla tukkeja uitettiin 350 000 tonnia vuodessa, mutta ennätysvuonna 1938 tukkeja kuljetettiin miljoona kuutiota.

Matkustajalaivaliikenne

Heinävesi-laivat.jpg ja Heinävesi II yhteiskuvassa 1910-luvulla.]]

Matkustajalaivaliikennettä on ollut heti siitä asti, kun 1906 Heinäveden reitin Kuopion ja Savonlinnan väli valmistui Vihovuonteen kanavan myötä. Silloin reittiä liikennöi Kuopio - Heinävesi - Savonlinna -reitillä höyrylaivoilla Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta, jonka jälkeen reitillä ovat toimineet Heinäveden Höyrylaiva Oy (1921 - 1968) sekä Saimaan Laivamatkat Oy vuoden 1981 konkurssiinsa asti, jonka jälkeen reitille on tullut Roll-Laivat Oy Kuopiosta. Sen Ms Puijo liikennöi edelleenkin kesällä Kuopio-Heinävesi-Savonlinna reittiä. Lisäksi Valamon Vesiliikenne Oy:n Ms Sergei kulkee Valamon luostarin laiturista päivittäin kesäaikaan.

Vuonna 2006 Heinäveden reitin matkustajalaivaliikenteen alkamisesta ja Kerman kanavan rakentamisesta on kulunut 100 vuotta. Kerman kanavalla pidetään pääjuhla 15.-16. heinäkuuta 2006. Myös 100-vuotta täyttävä höyrylaiva SS Heinävesi saapuu juhlaan.

Heinäveden reitin kanavointi

Canal_Taivallahti_Heinävesi_construction.jpg Heinäveden reitti päätettiin kanavoida, sillä liikkuminen Heinävedellä oli vaikeaa vielä 1800-luvun lopulla teiden vähyyden ja rautateiden puuttumisen vuoksi. Päätetiin kanavoida Kuopion ja Savonlinnan väliset vesireitit, että ne saatiin laivamatkustuskelpoisiksi. Reitti nimettiin Heinäveden reitiksi - monien mielestä se on maailman kaunein vesireitti.

Kanavointiajatus lähti vuoden 1872 kuntakokouksessa syntyneestä ajatuksesta Pilpan kosken raivaamiseksi rahti- ja kirkkoveneiden kulun helpottamiseksi. Ensimmäisenä kuitenkin alettiin toteuttaa Karvion kosken kanavoimista. Jo silloin puhuttiin myös Juojärven yhdistämistä Heinäveden reittiin. Suvasvedeltä Kermajärvelle ja Joutenveteen suunitelma päätettiin 1870-luvulla kokonaisuudessaan ja siitä tuli tärkeä kunnalle ja asukkaille.

= Kanavointityöt alkavat - Karvion kanava

= Karvio Canal.jpg | Karvionkosken viereen Karvion kylään oli rakennettava yksisulkuinen kanava, joka ratkaisi kuljetuspulmat Heinävedeltä Kuopioon. Kanava yhdistää Kermajärven Karvionjärveen. Kanavan rakennustyöt aloitettiin 1895 heinäkuun alussa. 31. elokuuta 1986 kanava oli sulkuportteineen valmis ja kanavahenkilökunnan asunnot valmiita. Rakentaminen maksoi kunnalle 120 206 markkaa. Pituutta kanavalle tuli yhteensä 300 metriä, pohjaleveydeksi 9 metriä. Sen sululle tuli pituutta 35,5 metriä, syvyyttä 2,1 metriä ja leveyttä 7,5 metriä. Siihen mahtuvat 31 metrin pituiset, noin seitsemän metrin levyiset ja 1,4 metrin syvyydessä kulkevat laivat. Kanavan yllä on 11 metriä järven pinnasta oleva silta. Pudotusta kanavalla on 1,8 metriä.

= Kermajärveltä Savonlinnaan - Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat

Karvion kanavan auettua liikenteelle 5. marraskuuta 1896 ehdotettiin kavavoinnin jatkamista Savonlinnaan Kerman, Vihovuonteen, Pilpan ja joidenkin muiden koskien kautta. Kanavat yhdistävät Kermajärven Haukiveteen.

Tammikuussa 1902 hankkeelle myönnettiin 850 000 markkaa ja työt alkoivat jo 1903. Sulkukanavat päätettiin rakentaa Pilppaan, Vihovuonteeseen sekä Kermaan sekä avokanava Vääräkoskeen. Kapeikkoja ruopattiin monin paikoin. Työt valmistuivat 1906 Vihovuonteen myötä.

Kerma

Kerman yksisulkuinen kanava rakennettiin Kerman kylään 200 metriä pitkäksi Kermajärven ja Koskilahden väliin. Sulkumitoista tehtiin samat kun Karvion ja Saimaan kanaviin. Vedenpintojen korkeusero kanavan molemmin puolin on 2,65 metriä. Kanava on rakennettu vuosina 1903-1905. Työt alkoivat 1903 ja kaivuutyöt ja kivisulku valmistuivat 1905. Kanavan yli kulkeva rullasilta valmistui samanaikaisesti. Kanavalla ei ole omaa miehitystä, se on automatisoitu.

Vihovuonne

Kaivannonniemen poikki kahden kilometrin päähän Kerman kanavasta rakennettiin yksisulkuinen Vihovuonteen kanava ohittamalla länsipuolelta Vihovuonteenkoski. Pituutta kanavalle tuli 190 metriä ja pudotuskorkeutta 0,8 - 1,0 metriä. Vuoden 1903 lopulla rakennustyöt alkoivat ja kivisulku rakennettiin syyskuun ja marraskuun taitteessa 1905.

Pilppa

Yksisulkuisella Pilpan kanavalla pituutta on yli 200 metriä ja pudotusta 0,4 - 0,95 metriä. Pohjaa kaivettiin 1903 tammikuusta lähtien vuoteen 1904, ja sulku portteineen valmistui elokuussa 1904. Liikenteelle 200-metrinen Pilpan kanava avautui lokakuussa. Sulku rakennettiin länsipuolelle Pilpan koskea.

= Juojärven vesistön yhdistäminen muuhun Heinäveden reittiin

= Canal Varistaival Heinävesi construction.jpg Ensimmäinen ehdotus Juojärven vesistön kanavoinnista ja täten liittämistä Heinäveden reittiin tehtiin jo 1876. 1890-luvulla kaavilaiset, tuusniemeläiset, juukalaiset, liperiläiset sekä kuusjärveläiset, eli kaikki Juojärven kanavoinnin vaikutusalueella asuvat alkoivat vaatia kavointia Kermajärvestä Juojärveen. Taloudelliset vaikeudet estivät silloin kanavoinnin.

Kanavointisuunnitelma päätetiin tehdä Varisvedestä Varisjärveen Varistaipaleen kanavan kautta, siitä väliavokanavan kautta Varislampeen ja siitä Juojärven Taivallahteen.

Ennen kanavointitöiden alkamista komitea pohti kanavoinnin tarpeellisuutta. Tultiin päätökseen, että se mm. auttaisi alueen kuntien kehnoa taloudellista tilannetta, maksaisi vähitellen itsensä takaisin ja alueen laajat metsävarat tulisivat laajemman piirin käyttöön. Näin päätettiin 35-vuotinen keskustelu kanavoinnista. Rakennustöihin saatiin 1 390 000 markkaa.

= Juojärvelle - Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat

= Varistaipale Canal.jpg Ensimmäiset miehet palkattiin 1911 toukokuussa. 1912 rakentamisessa oli jopa 300-400 miestä vuodenajasta riippuen. Siitä tarve vähentyi ja 1915 lopussa rakentamassa oli ainoastaan noin 20 miestä. Rakennusaikana sattui viisi vakavaa onnettomuutta, mutta kukaan ei kuollut. Lääkärin hoitoon johtavia tapauksia sattui jopa 1 528 kappaletta. Lapsille oli järjestetty koulunkäyntimahdollisuus Palokin kansakoulussa. Tuntipalkka oli vuodenajasta riippuen 2,5 - 4 markkaa.

Kesällä 1916 kanavointityö valmistui. Lopullisiksi kustannuksiksi tuli 1 389 784 markkaa.

Varistaival

Varistaival on Suomen pudotuskorkeudeltaan ja sulkujen määrältään suurin kanava; nelisulkuisessa kanavassa pudotuskorkeutta on 14,5 metriä. Pituutta kanavalla on 1100 metriä. Kanava valmistui vuonna 1913. Pudotuskorkeutta neljällä sululla on 14,5 metriä.

Taivallahti

Taivallahti on kaksisulkuinen kanava. Kanava sijaitsee lähellä Varistaipaleen kanavaa. Kanava on noin 800 metriä pitkä ja sitä ohjataan kaukokäytöllä Varistaipaleen kanavalta. Pudotuskorkeutta kahdella sululla on 4,95 - 5,45 metriä.

Retkeily ja kalastus

Heinävedellä on kesällä patikointi- ja melonta- tai soutureittejä ja talvella hiihto- ja moottorikelkkailureittejä. Valamon ja Lintulan luostarien välissä kulkee 18 kilometrin pituinen Luostarivaellus. Se kulkee myös kanavien viereltä sekä pitkospuitten ja tiheiden metsien poikki. Matkan varrella on hyvät opasteet ja levähdyspaikoiksi kotia ja nuotipaikkoja. Luostarivaellukselle voi lähteä myös Karviosta, Varistaipaleesta ja Eräpaimenesta. 8 kilometrin pituinen Pyylin polku on myös suosittu retkeilyreitti. Sen varrella on sauna ja autiotupa. Pyöräilijöitä varten kunnan luonto tarjoaa metsäisiä mäkiä ja järvimaisemia. Heinävedeltä saa myös metsästyslupia.

Moottorikelkkareittejä on Heinävedellä 160 kilometriä hoidettua vaihtelevamaastoista reittiä. 105 kilometrin pituinen rengasreitti kulkee kunnan ympäri. Lyhempi on 32 kilometrin pituinen Kerman ja Heinäveden kirkonkylän välinen reitti. Reiteiltä pääsee myös naapurikuntiin. Latuja on noin 60 kilometriä. Valaistu on Valamon (4,5 km) ja Kirkonkylän-Pääskyvuoren (8 km) reitit. Muita reittejä ovat Kerman lenkki (17 km) ja luostarien välinen lenkki (17,5 km), josta pääsee yhteyslatua Karvioon (6 km). Kermajärven jäällä menee jään kestäessä latuja, muun muassa Karviosta kirkonkylään. Eri puolilta Heinävettä löytyy myös monia lyhyempiä latuja.

Heinävedellä on myös kirkasvetiset Kerman ja Karvion kalastuskosket, joissa virtaa vesi talvellakin. Karvionkoskella on pituutta puolitoista kilometriä ja Kerman koskilla 3,3 kilometriä. Karvionkoskeen istutetaan keväällä ja syksyllä pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta. Uisteluun soveltuvat Kermajärvi ja Juojärvi, jotka ovat yksiä Suomen puhdasvetisimmistä järvistä. Myös Palokin lammet ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Niillä voi kalastaa myös talvella. Pilkkiä voi myös monilla järvenselillä.

Historia

**Heinäveden väestönkehitys**
Vuosi	Väestö
1923	8 909
1944	8 645
1948	10 149
1961	9 582
1970	5 785
1982	5 719
1996	4 940
1999	4 840
2001	4 529
2002	4 514
2003	4 451
2004	4 482
2005	4 446

Pääpiirtein

1744 - Heinävedestä tulee Rantasalmen rukoushuonekunta.
1740-luvun puolivälin jälkeen ensimmäinen kappeli rakennetaan.
1840 - toinen kirkko rakennetaan.
1852 - Heinävedestä tulee itsenäinen seurakunta.
1869 - Heinävedestä tulee kunta.
1887 - toinen kirkko palaa.
1890 – 1891 - nykyinen, kolmas kirkko rakennetaan, vihitään käyttöön 1892.
1895 – 1916 - Heinäveden reitti kanavoidaan.
1905 – 1921 - Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta liikennöi Heinäveden reittiä.
1921 – 1968 - Heinäveden Höyrylaiva Oy liikennöi Heinäveden reittiä.
1940 - Valamon luostari ja sen munkit muuttavat Papinniemeen.
1945 - Kivennavalta vuonna 1939 pakoon lähtenyt Lintulan luostari muuttaa Valamon lähelle Palokkiin.
1976 - Kermansavi aloittaa toimintansa Heinäveden Raaminmäessä.

Merkkejä varhaisimmasta, kivikautisesta asutuksesta Heinävedellä voi nähdä kalliomaalauksista. Heinävedeltä on myös löydetty karhunpään muotoinen vasarakirves, josta on tullut tunnettu. Heinäveden emäpitäjä on Rantasalmi, jonka erämaihin Heinävesi kuului pitkään, kunnes tuli Rantasalmen rukoushuonekunnaksi 1744. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1748. Itsenäinen kunta Heinävedestä tuli 1869. Kuntaan liitettiin alueita Leppävirrasta ja Säämingistä jo 1852, kun Heinävedestä muodostettiin oma seurakunta.

Elinkeinot

Elinkeinorakenne (2003): palvelut 56,5 prosenttia, jalostus 27,5 prosenttia, maa- ja metsätalous 13,5 prosenttia. Suurimmat työnantajat ovat Heinäveden kunta, 434 työntekijää, Metalliset Oy, 231 työntekijää, ja Kermansavi, 144 työntekijää. Heinävedellä on menestyvän metalliteollisuuden lisäksi menestyvää keramiikka- ja kemiateollisuutta. Työttömiä on 9,9 % eli 177 henkilöä.

Heinävedellä ilmestyy kerran viikossa Heinäveden lehti, jonka päätoimittaja on Eija Kosunen. Lehti ilmestyy keskiviikkoisin ja se tulee noin 7 000 kotitalouteen, noin 90 prosentille Heinäveden talouksista sekä muualle Suomeen, varsinkin naapuruskuntiin.

Pinta-alaltaan Heinävesi on Suomen kunnista sijalla 45 ja väkiluvussa sijalla 230.

Kunta selvittää syvää yhteistyötä tai mahdollista kuntaliitosta Leppävirran kunnan kanssa. Heinäveden kunnan väkiluku vähenee vaille sadalla vuodessa.

Matkailu

Heinäveden välitön matkailutulo (2003) oli noin 7,1 miljoonaa euroa, josta välillistä matkailutuloa oli 1,2 miljonaa euroa. Yöpymisiä Heinävedellä (2004) oli yhteensä 46 861. Loma-asuntoja Heinävedellä on (2005) 1 584 kappaletta, joista ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa oli 771 ja vuokrattavana 70. Näin Heinävesi mahtuu Suomen 50 suurimman mökkipaikkakunnan joukkoon.

Liikenneyhteydet

Heinävesi-map roads.jpg Suomen tärkeimpiin kuuluva poikkittaisliikenneväylä valtatie 23 kulkee pohjoisen Heinäveden kautta. Kunnan halki kulkee lähes keskeltä itä-länsi -linjainen seututie 476. Se kulkee valtatie 23:lta Liperiin ja edelleen Joensuuhun päin. Muita merkittäviä teitä Heinävedellä ovat Karviosta Tuusniemelle kulkeva seututie 542, lähes Heinäveden itärajalla valtatieltä 23 seututielle 476 kulkeva seututie 477, Vihtarista Kerimäelle kulkeva seututie 474 sekä Sapusta Savonlinnaan kulkeva seututie 471. Lisäksi Heinävedellä on monia yhdysteitä sekä numeroimattoja pieniä teitä. Lähimmälle lentokentälle, Varkauden lentoasemalle Joroisiin, kertyy matkaa noin 75 kilometriä. Lähimpään kaupunkiin, Varkauteen, on matkaa noin 45 kilometriä.

Heinäveden rautatieasema sijaitsee 43 kilometriä Varkaudesta itään rataosuudella Pieksämäki-Joensuu. Vihtarin asema sijaitsee noin kaksi kilometriä koilliseen Vihtarin kylän keskuksesta ja 20 kilometriä Heinäveden asemalta. Molemmat asemat ovat nykyään miehittämättömiä, liikenteenohjaustoimintoja hoidetaan kaukokäytöllä. Kaikki rataosuudella kulkevat junat pysähtyvät asemilla.

Etäisyyksiä Heinävedeltä maanteitse

Helsinkiin

Varkauteen

Kuopioon

374 kilometriä

46 kilometriä

95 kilometriä

Joensuuhun

Savonlinnaan

Mikkeliin

80 kilometriä

85 kilometriä

134 kilometriä

Jyväskylään

Lahteen

170 kilometriä

260 kilometriä

Kyliä

Heinäveden merkkihenkilöitä

Otto Kotilainen.jpg

Otto Kotilainen, säveltäjä
Alpo Noponen, runoilija ja kirjailija
Olli Kymäläinen, kansanrunoilija
Kuikka Koponen, oikealta nimeltään Abel Koponen, silmänkääntäjä ja kansanparantaja
Albin Koponen, Suomen lääketeollisuuden perustajia
Pekka Alpo, näyttelijä ja teatteriohjaaja
Lasse Naukkarinen, ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja
Jukka Leino, Alppihiihtäjä ja pujottelun Suomen mestari 2004, 2006
Sakari Issakainen, kirjailija
Hilja Valtonen, kirjailija
Olli Lyytikäinen, taiteilija

Aiheesta muualla

Lähteitä

Heinävesi
Heinävesi-matkailuesite, Heinäveden kunnan matkailutoimisto
Heinäveden historia I, Tapio Hämynen 1986
Heinäveden historia II, Heimo Martikainen 1989

Muita linkkejä

Yöpymispaikkoja