Faarao

Faarao (myös farao) on nimitys, jota käytetään Egyptissä niin kutsutun Dynastisen kauden aikana hallinneista kuninkaista.

Sanan alkuperä

Sana faarao on johdettu muinaisegyptinkielisestä sanasta per-aa, joka tarkoittaa suurta taloa. Tällä tittelillä faaraoon kuitenkin viitattiin vasta Uuden valtakunnan aikana (1550-1069 eaa.). Ennen sitä nimellä viitattiin kirjaimellisesti faaraon suureen taloon eli palatsiin.

Jumalainen hallitsija

Hallitsijan yhdistäminen jumaliin oli tärkeä osa egyptiläistä uskontoa. Jo ensimmäisiä faaraoita kutsutaan kirjoituksissa nimillä netjer (jumala) tai nefer netjer (hyvä jumala), jolla voidaan tarkoittaa myös pienempää jumalaa tai puolijumalaa. Joissain kirjoituksissa faaraoon viitataan myös sanoilla aa netjer (suuri jumala). Itse hallitsijan ei kuitenkaan varsinaisesti katsottu elinaikanaan olevan jumala, vaan ennemminkin faaraon virkaa pidettiin jumalaisena. Kuoleman jälkeen faarao yhdistettiin Osiris-jumalaan ja häntä palvottiin jumalana. Virkaa pitävän henkilön katsottiin kuitenkin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta olevan kuolevainen ihminen. Faaraon katsottiin olevan Horus-jumalan edustaja maan päällä.

Vanhan valtakunnan aikana faaraoita pidettiin jumalina. Uuden valtakunnan aikana faaraosta tuli hiukan inhimillisempi. Akhenaten kuitenkin nosti itsensä ja perheensä jumaliksi jo elinaikanaan.

Faaraon jumalainen synty

Koska faaraon katsottiin pitävän hallussaan jumalallista virkaa, täytyi kuninkaan syntyä varten olla erikseen myytti, joka vakuutti kuninkaan olevan jumalten lapsi. Yksi versio tästä myytistä on säilynyt kuningatar Hatsepsutin temppelin seinällä Deir el-Bahrissa.

Myytti alkaa kuvauksella, jossa Thot-jumala johdattaa Amon-jumalan, jumalten kuninkaan, kuningattaren luokse (tässä tapauksessa kuningatar Ahmose Nefertari). Seuraavassa kohtauksessa kuvataan Amonin ja Ahmose Nefertarin yhdyntää. Amon ja Ahmose Nefertari istuvat puettuina sängyllä, jota kannattelee kaksi jumalatarta. Jumala ja kuningatar istuvat jalat ristikkäin ja Amon pitää ankh-symbolia (elämä) kuningattaren nenän edessä.

Seuraavaksi Amon kertoo oinaspäiselle luojajumala Khnumille millainen lapsen tulee olla ja Khnum valmistaa lapsesta savimallin savenvalajan pyörällään. Tulevan hallitsijan hahmon vieressä oli toinen samanlainen hahmo, joka edusti hänen ka-henkeään. Heket-jumala on myös läsnä tässä luomistilaisuudessa.

Kuningattaren raskaus on lähes huomaamaton, kun Khnum ja Heket hänet synnyttämään. Kätilönä toimii tunnistamaton jumalatar ja kuningattaren takana seisoo Meskhent-jumalatar. Kun tuleva hallitsija oli syntynyt, hänet esitetään jumalille.

Faaraon kuninkaalliset tittelit

Vanhan valtakunnan alussa käyttöön otetussa nimikäytännössä jokaisella faaraolla oli viisi eri nimeä. Faaraolle annettiin syntymän jälkeen nimi, joka faaraon kruunauksen jälkeen esiteltiin tittelillä Si-Ra (Ra-jumalan poika). Valtaistuimelle noustessaan faarao otti lisäksi neljä uutta nimeä: Valtaistuinnimi, joka esiteltiin Ylä-Egyptin tunnuksella (saraheinä) ja Ala-Egyptin tunnuksella (mehiläinen), nesu-bity kääntyy yleensä muotoon Ylä- ja Ala-Egyptin herra. Horus-nimi, joka esiteltiin kirjoitettuna serekh hieroglyfiin, jonka päällä istui haukka ja joka oli yksi vanhimmista kuninkaallisista nimistä.

Kultainen Horus-nimi, jota kuvattiin haukkana istumassa kultaa tarkoittavan hieroglyfin päällä (Horus-nebu). Tämän nimen uskotaan viittavan faaraon jumalallisuuteen hänen edustaessaan Horus-jumalaa maan päällä. Kullan katsottiin muinaisegyptiläisessä mytologiassa olevan jumalten lihaa. Nebty-nimi (kaksi valtiatarta), jota kuvasi Ylä-Egyptin korppikotkajumalatar Nekhbetiä ja Ala-Egyptin kobrajumalatar Wadjetia kuvaavat hieroglyfit.

Vaikka nykyään faaraoista käytetään usein pelkkää syntymänimeä järjestysnumeron kanssa, ei tällaista käytäntöä ollut muinaisessa Egyptissä. Syntymänimeltään samannimiset hallitsijat eroteltiin toisiltaan valtaistuinnimen perusteella. Yleisin tapa kirjata faaraon nimi olikin pelkkä syntymänimi ja valtaistuinnimi. Esimerkiksi faarao, jota nykyään kutsutaan nimellä Ramses II, olisi kirjoitettu kahdella nimellä, Ramses ja Usermaatra-setepenra. Hänen isoisänsä Ramses I olisi kirjoitettu nimillä Ramses ja Menpehtyra. Tällä tavoin kirjoitettuna kuninkaiden nimet ovat kuitenkin kovin hankalia erottaa toisistaan ja siksi niistä käytetäänkin nykyään mieluummin järjestysluvullista muotoa.

Faarao ylipappina

Faaraon katsottiin olevan jokaisen Egyptissä palvotun jumalan ylipappi, joka johti kaikkea jumalten palvontaa, ja joka toimi välittänä jumalten ja kansan välillä. Logistisista syistä faarao ei kuitenkaan voinut toimittaa jokapäiväisiä rituaaleja jokaisessa tuhansista temppeleistä ja pyhäköistä. Siksi faarao nimitti edustajakseen pappeja toimittamaan rituaalit. Vierailuillaan faarao saattoi käydä paikallisessa temppelissä toimittamassa rituaalit.

Kuninkuuden rajoitukset

Vaikka faarao oli käytännössä jumala ja hänen sanansa oli laki, ei hän kuitenkaan saanut toimia faaraon virkaan sopimattomasti. Esimerkiksi oikeudenkäyntiin faarao ei saanut puuttua missään tilanteessa ja hänen tuli muutenkin pyrkiä päätöksissään aina ylläpitämään Maatia (oikeuden ja totuuden jumalatar, myös oikeudenmukaisuus käsitteenä).

Katso myös

Kronologinen luettelo faaraoista

Muinainen Egypti