Euroopan eteläinen observatorio

Euroopan eteläisen observatorion logo.svg Euroopan eteläinen observatorio (European Southern Observatory, ESO) on eurooppalainen avaruusjärjestö, jota ylläpitävät kymmenen Euroopan Unionin jäsenmaata sekä Sveitsi. ESO on perustettu vuonna 1962 tarkoituksena luoda eteläiselle pallonpuoliskolle observatorio tehokkaine laitteineen ja lisäksi kehittää kansainvälistä yhteistyötä tähtitieteessä. ESOn päämaja sijaitsee Garchingissa, Saksassa lähellä Münchenia.

Jäsenmaat

Alankomaat
Belgia
Iso-Britannia (liittyi heinäkuussa 2002)
Italia (liittyi 1982)
Portugali (liittyi tammikuussa 2001)
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suomi (liittyi 1.7.2004)
Sveitsi (liittyi 1982)
Tanska (liittyi 1967)

Historia

Idea ESOn perustamiselle syntyi keväällä 1953 tunnetun astronomin Walter Baaden toimesta. Ehdotuksesta alettiin keskustella kuudesta maasta (Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Ranska, Ruotsi ja Saksa) tulleiden kahdentoista tähtitieteilijän kesken Leidenin yliopistossa seuraavana vuonna. Tuloksena julkaistiin lauselma, jonka mukaan heidän kotimaidensa avaruusjärjestöt suosittivat yhteisen observatorion perustamista Etelä-Afrikkaan, jonne oli tarkoitus rakentaa aluksi 3 metrin teleskooppi sekä 1,2 metrin Schmidt-teleskooppi kymmenen vuoden kuluessa. Projektia varten perustettiin ESO-komitea (EC).

ESO observatories map.png Marraskuussa 1954 tehdyn luonnoksen mukaan kunkin jäsenvaltion maksuosuudet määräytyivät bruttokansantuotteen mukaan tiettyyn ylärajaan asti. Lisäksi päädyttiin observatorion sijoittamiseen eteläiselle pallonpuoliskolle, jolta voi nähdä lukuisia mielenkiintoisia kohteita. Vuosikausien kokousten ja kädenväännön jälkeen viisi alkuperäisesta kuudesta maasta allekirjoitti sopimuksen 5. lokakuuta 1962, Ison-Britannian jäätyä pois sen päädyttyä kannattamaan omaa Brittiläisen kansanyhteisön teleskooppia Australiaan. Maa liittyi kuitenkin äskettäin järjestöön.

Etelä-Afrikan havainto-olosuhteet olivat 1960-luvulla parhaat tunnetut, ja siellä oli jo entuudestaan useiden jäsenmaiden havaintolaitteita. Siksi observatorion paikkaa etsittiin aluksi sieltä. Pian havaittiin kuitenkin, että yöllä lämpötilan laskiessa nopeasti seeing huononi selvästi. Samaan aikaan selvitettiin sijoituksen mahdollisuutta pohjoisen Chilen Andeille, jonka havainto-olosuhteet oli todettu erinomaisiksi. Lähetettyään tutkimusryhmiä paikan päälle EC valitsi lopulta sen observatorion sijoituspaikaksi. Toukokuussa 1964 päädyttiin valitsemaan Cinchado-vuori observatorion rakennuspaikaksi sen otollisten olosuhteiden ja laskeutumisalueen läheisyyden perusteella. Vuori tunnettiin paikallisten keskuudessa myös nimellä La Silla ('satula'). Vuosien rakennustöiden jälkeen observatorion ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1969. Vuonna 1976 saatiin käyttöön 3,6 metrin teleskooppi ja 1984 2,2 metrin teleskooppi.

Joulukuussa 1987 päätettiin uuden observatorion, Very Large Telescopen eli VLT:n, rakentamisesta Antofagastan kaupungin lähistölle Cerro Paranalin vuorelle rannikon tuntumaan. Se otettiin käyttöön vuonna 1999, mutta kokonaisuudessaan se tulee olemaan valmis vasta muutaman vuoden kuluttua, jolloin sen neljää suurta teleskooppia voidaan käyttää interferometrinä.

ESOn tulevaisuuden projekteja ovat Atacama Large Millimeter Array (ALMA), jonka rakentaminen on jo aloitettu, sekä vasta teoreettisessa suunnitteluvaiheessa oleva Overwhelmingly Large Telescope ('tyrmistyttävän suuri teleskooppi', OWL), jonka 100 metrin läpimittainen peili olisi pinta-alaltaan suurempi kuin kaikki tähänastiset ammattilaispeilikaukoputket yhteensä. Peiliä ei pystyttäisi rakentamaan kokonaisena, vaan se koostuisi tarkasti säädellyistä osapeileistä. OWL:n valonkeräyskyky olisi niin suuri, että se mullistaisi himmeiden kohteiden havaitsemisen.

Observatoriot

ESO on rakennuttanut kaikki observatorionsa Chileen Atacaman aavikolle, joka tarjoaa poikkeuksellisen hyvät olosuhteet havainnointiin. Alueella ei sada juuri koskaan ja ilmankosteus sekä pilvisyys ovat hyvin vähäisiä. Myös valosaastetta ja pölyä aiheuttavat kaupungit ja merkittävät tiet ovat kaukana.

La Silla

sijaitsee 2400 metrin korkuisella vuorella Atacaman eteläosassa noin 160 kilometriä La Serenasta pohjoiseen
3,6 metrin perinteinen hevosenkenkäjalustainen teleskooppi, jota käytetään lähinnä infrapunaspektroskopiaan
2,2 metrin teleskooppi joka on lainattu Max Planck Gesellschaftista ja jossa on spektroskooppi sekä laajakulmainen CCD-kenno
New Technology Telescope ('uuden teknologian teleskooppi', NTT), 3,6 metrin teleskooppi, jossa on käytetty adaptiivista optiikkaa resoluution parantamiseksi sekä kehittynyttä lämmönsäätöjärjestelmää ilmavirtausten vähentämiseksi ja seeingin parantamiseksi
tanskalainen 1,5 metrin teleskooppi
useita pienempiä käytöstä poistettuja teleskooppeja.

Paranal

sijaitsee 2 635 metrin korkuisella Cerro Paranalin vuorella 120 km Antofagastan kaupungista etelään ja 12 km Tyynenmeren rannikolta yhdellä maailman kuivimmista alueista
Very Large Telescope ('erittäin suuri teleskooppi', VLT), joka koostuu kaaren muotoon asetellusta neljästä 8,2 metrin peilikaukoputkesta sekä neljästä 1,8 metrin apukaukoputkista, joita voidaan tulevaisuudessa käyttää yhdessä interferometrinä (VLTI); muodostavat yhdessä maailman suurimman teleskoopin
VLT Survey Telescope (VST), rakenteilla oleva 2,6 metrin laajakulmainen teleskooppi, jolla on tarkoitus kartoittaa muun muassa kaukaisia galaksijoukkoja ja Kuiperin vyöhykkeen kohteita
Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy (VISTA), rakenteilla oleva 4 metrin teleskooppi, jolla tullaan kartoittamaan taivasta lähinnä infrapunasäteilyn aallonpituuksilla.

Atacama Large Millimeter Array (ALMA)

rakenteilla oleva projekti, jota rahoittaa ESOn lisäksi USA, Kanada ja Espanja
sijaitsee San Pedro de Atacaman kylästä itään Chajnantorin ylängöllä noin 5 000 metrin korkeudessa
tulee sisältämään vähintään 64 kappaletta 12 metrin radioantenneja, joten se tulee siten olemaan maailman suurin radioteleskooppi.