Epävirallinen talous (engl. informal economy) koostuu kaikesta siitä taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu valtiojohtoisen talouden ulkopuolella. Epävirallinen sektori koostuu suorista epävirallisista vaihtokaupoista, katukaupasta, pienyhteisöjen keskenäisestä vapaaehtoistyöstä sekä harmaasta taloudesta. Suurin osa maapallon väestöstä elää ja tekee töitä epävirallisessa taloudessa.

Talouden epävirallisuus nähdään laajalti kehitystaloustieteilijöiden mielestä suurimpana ongelmana kehitysmaissa. Erinäisten syiden takia etenkin kehitysmaiden köyhillä kansalaisilla ei ole kansalaisoikeuksia kuten omistusoikeutta, sopimusvapautta tai elinkeinovapautta. Useimmissa tapauksissa maan lainsäädännössä on jollain asteella määritetty tällaisia kansalaisoikeuksia, mutta esimerkiksi yrityksen pyörittäminen tai työsuhteen solmiminen vaatii niin paljon byrokratiaa, että ihmiset työskentelevät mieluummin epävirallisella sektorilla. Useissa tapauksissa suuri ongelma on myös oikeusvaltion puute, kun tavallisilla köyhemmillä kansalaisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia valvoa omistusoikeuttaan tai sopimusten noudattamista.

Usein ongelmana ei myöskään ole kansalaisoikeuksien, vaan myös poliittisten oikeuksien puuttuminen. Kansan enemmistön yhteys lainsäädäntöön ja julkisen sektorin taloudelle asettaman viitekehykseen vaikuttamiseen on heikko, ja sitä sanelevat pikemminkin jonkinlainen autoritaarinen ja suljettu eliitti. Talouden epävirallistumisella ja paikallistumisella on usein myös yhteys julkisen vallan heikkouteen, ihmisten turvatessa useammin paikallisyhteisöihin kuin valtioihin.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:n tutkija Kent Wilska on Köyhdytetyt-kirjassaan huomauttanut, että esimerkiksi Haitin taloudellisesta toimeliaisuudesta yli 90% on epävirallisella sektorilla.

Toisaalta ruotsalaisen Timbro-instituutin tutkija Johan Norberg on Globaalin kapitalismin puolustus-kirjassaan esittänyt, että vapaakaupan avulla kehitysmaihinkin alkaisi vaurastumisen myötä kasvamaan keskiluokkaa, joka kykenisi vaatimaan oikeusvaltiota ja kansalaisoikeuksia. Hän esittää kirjassaan tilastoja sekä hypoteesinsa, jonka mukaan kehitys talouden virallistumiseen on useimmissa maissa alkanut useimmiten vasta kaupan esteiden purkamisen sekä rajojen avaamisen jälkeen.

Erityisesti epävirallisuuden ongelmiin tutustunut kehitystaloustieteilijä Hernando de Soto huomauttaa, että epävirallisuudesta ja laillisen järjestyksen puuttumisesta hyötyy etenkin yhteiskunnan eliitti, jolla on varaa suojella itseään ja omaisuuttaan oman käden oikeudellakin. Sen sijaan ongelmia tuottaa etenkin yrityslainsäädännön puuttuminen, jonka avulla pitkälti käsitöillä ja vastaavalla pienyrittämisellä toimeentulonsa aikaisemmin turvanneet voisivat siirtyä virallisen talouden suojiin.

Toisaalta länsimaissa talouden epävirallistuminen tarkoittaa useammin veronkiertoa ja korkeiden verojen välttämistä. Talous ja kaupat epävirallistuvat, kun ihmisten mielestä veronkierrosta saatava hyöty ylittää huomattavasti kaupan epävirallisuudesta aiheutuvat riskit.

Jotkut toimialat on myös rajattu lainsäädännöllisesti länsimaissa virallisen talouden ulkopuolelle, kuten esimerkiksi laittomien päihteiden kaupan tai prostituution tapauksessa. Esimerkiksi prostituution epävirallisuuden takia seksityöntekijöitä usein pahoinpidellään, eivätkä he voi ilmoittaa tapauksista poliisille. Suomessa Seksialan liitto ry on tuonut mm. esille, että ulkomaisten työntekijöiden tapauksessa pelkkä epäily prostituutiosta riittää karkottamaan henkilön maasta.

Aiheesta muualla

• Kepa: "Virallinen" maailma köyhdyttää "epävirallista" enemmistöä
• Vapaa sana: Köyhät eivät ole ongelma vaan ratkaisu
• Informal cyberspace -kirja
• New scientist: Epämuodollinen talous Euroopassa

Taloustiede

Informelle Wirtschaft | Informal economy | Economía sumergida | Économie informelle | Informele economie | Kayıt Dışı Ekonomi