Eoseenikausi

Eoseenikaudella (55,8–33,8 miljoonaa vuotta sitten) ilmestyivät ensimmäiset nykyaikaiset nisäkkäät. Kaudelle oli ominaista ilmaston hidas kuivuminen ja viileneminen sekä nisäkkäiden huima lajiutuminen. Eoseenikauden nisäkkäät olivat alussa melko pieniä, alle 10 kg. Kauden alun lämpöhuippu tappoi monia nisäkkäitä. Alun pienet nisäkkäät olivat olivat kavioeläinten (pariton- ja parillishampaisten vuohien ja hevosten) edeltäjiä. Eoseenikauden nimi tulee kreikan sanoista eos (aamunkoitto) and ceno (uusi), eli tänä aikana nähtiin nykyaikaisten nisäkkäiden kehitys.

Eoseenikauden eläimistö

Eoseenikaudella tapahtui valtava nisäkkäiden kehitys, lajiutuminen ja niiden koon kasvaminen suureksi.

Kaudella kehittyivät mm. valaat, kissaeläimet, koiraeläimet, kamelit, lepakot, näätäeläimet. Kaudella elivät muun muassa alkunorsu, alkuhevonen (Eohippus), ja alkusarvikuono. Kissat ja koirat erosivat omille teilleen evoluutiopuussa petoeläimistä. Kaksi kavioeläinten pääryhmää ilmestyi tällä kaudella (peuran ja seepran sukuiset).

Tällä kaudella kehittyi nykyisentyyppinen hyönteislajisto. Linnut olivat vielä verraten harvinaisia.

Lepakot ja valaat ilmestyivät. Kaudella elivät mm. Basilosaurus (valasta muistuttava 20–25 m pitkä hammasnisäkäs), hammaslintu, myöhäisen Lutetian-kauden Unintatherium joka muistutti sarvikuonoa sekä virtahevon tapainen Coryphodon. Eobasileus muistutti myös sarvikuonoa ja dinosaurustakin, siksi että se oli massiivinen. Brontotherium oli myös sarvikuonomainen ruohonsyöjä, joka eli myöhäiseoseenin päättävällä Priabonian-kaudella. Mesonyx oli Creodonta-suvun varhainen hieman sutta muistuttava peto.

Kasvisto

Eoseenikaudella metsä peitti suuren osan maapallosta navoilta navoille. Suosypressiä ja alkupunapuuta kasvoi Ellesmeren saarilla Kanadan pohjoispuolella Arktisilla saarilla. Nämä olivat tuolloin mannerliikuntojen takia vain muutaman leveysasteen nykyistä etelämpänä. Trooppisia sademetsiä kasvoi Euroopassa. Subtrooppisia ja jopa trooppisia puita kasvoi Grönlannissa ja Alaskassa. Eoseenin alussa kasvoi palmuja Pohjois-Euroopassa ja Alaskassa, mutta kauden edetessä palmut harvenivat näillä alueilla. Eoseenin keskivaiheilla alkoi viileneminen ja kuivuminen, joka hävitti metsiä joiltain alueilta. Mutta vasta kehittyneet ruohot eivät olleet vielä levittäytymässä jokiseuduilta preerioiksi ja savanneiksi. Viileneminen toi kuvaan lakastuvalehtiset lehtipuut ikivihreiden sijaan. Kauden lopussa sademetsät olivat vetäytyneet päiväntasaajan lähelle Intiaan, Australiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Etelämanner oli eoseenin alussa lämpimänlauhkeitten-subtrooppisten metsien peitossa, mutta oligoseenin alussa lehtimetsien ja tundran valtaama asteittaisen viilenemisen tuloksena.

Ilmasto ja geologia

Ilmasto oli kaudella lämpöhuippua lukuun ottamatta tasaisen lämmin, esiintyi vain pienehköjä vaihteluja. Kosteus kasvoi huomattavasti kauden alussa. Syntyi lämmin ja kostea ilmasto. Eoseenikauden lämpöhuippu saavutettiin Ypres-kaudella jolloin lämpötila oli noin 30 °C päiväntasaajalla ja lämpötila aleni suhteellisen loivasti navoille mentäessä. Varhaisimmalla eoseenilla saattoi meren lämpötila olla 10-15 °C nykyistä suurempi. Kuumalla, varhaisella eoseenikaudella 55-50 Mvs tropiikki oli 10-15 leveysastetta pohjoiseen nykyisestä. Alligaattoreja oli Ellesmeren saarella Grönlannista länteen. Eoseenikauden alussa 55 miljoonaa vuotta sitten tropiikki ulottui Keski-Ranskaan, joka tosin saattoi olla nykyistä etelämpänä ja meridionaalinen (subtropiikki) Skandinavian eteläosiin ja luultavasti silloin lähempänä päiväntasaajaa oleen Grönlannin eteläosiin. Pintaveden 25 °C lämpötilavyöhyke ulottui leveysasteelle 45. Lontoon alueella vuoden keskilämpötila oli 21 °C , niin kuin Malakan niemimaalla nykyään, ja kasvillisuus sen mukaista. Lämpötila Coloradossa Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa oli 10-11 C korkeampi kuin nyt. Keski-Euroopan ruskohiilimetsät olivat trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen rajalla. Ruskohiilimetsät olivat suometsiä, joissa kasvoi palmuja,pamlettopalmuja, fiikuksia, magnolioita, sequoiaa, pinjaa, tammia, kastanjaa, saksanpähkinöitä, tammia, magnolioita ja kosteimmilla kohdilla suosypressejä. Coloradossa kasvoi vaahterapuita, palmuja, käpypalmuja, saniaisia, pajua, saksanpähkinäpuita, hikkoria,valkopyökkiä , lahmusta, tammia, ambrapuita, sumakkipuita, tulppaanipuita, kultasadepuita. Pariisn altaassa eli trooppisissa merissä viihtyviä kalkkikuorisia huokoseläimiä, nummuliitteja.

Itäisen Antarktiksen jääpeite alkoi muodostua vasta keski-ja myöhäiseoseenikaudella, vaikka manner oli ollut navalla jo varhaisella hiilikaudella.

Mannerliikunnoissa Eoseenikauden alkupuolella Australia ja Antarktis olivat yhdessä, samoin Pohjois-Amerikka ja Eurooppa Grönlannin kautta. Eoseenikauden keskivaiheilla Australia irtautui Antarktiksesta päästäen Antarktiksen ympärille pyörimään kylmän merivirran, joka alkoi viilentää maapalloa siten, että jäävuoria ja kylmää vettä ajautui lähemmäs päiväntasaajaa. Eoseenikauden lopulla havaittiinkin maan ilmaston viilentymiskausi. Lauraasia alkoi hajota Pohjois-Amerikaksi, Grönlanniksi ja Euroopaksi. Himalaja alkoi syntyä, kun Intia alkoi törmätä Aasiaan 45 miljoonaa vuota sitten. Kalliovuorilla muodostui lisää vuorijonoja.

Eoseenikauden alun lämpöjakso ja joukkotuho

Kausi päättyi joukkotuhoon, joka saattoi johtua asteroidien törmäyksestä Chesapeakenlahdelle. Kausi alkoi noin 100 000 vuoden lämpöjaksolla (Eocene Thermal Maximum PETM, LPTM, IETM), joka saattoi johtua merenpohjan kerrostumista klatraattikivistä vapautuneesta metaanista. Lämpöhuippu lämmitti korkeilla leveysasteilla jopa + 7°C. Eoseenikauden alun lämpöhuippu palautui pian aiaksemmalle nykyistä lämpimämmälle tasolleen. Pian lämpötila alkoi nousta saavuttaen huippunsa 50 miljoonaa vuotta sitten, alkaen välittömästi viiletä tämän jälkeen. Sademetsät ulottuivat alussa navalta navalle, ilmasto oli kostea ja lämmin. Eoseenikauden keskivaiheilla mannerten sisäosat alkoivat kuivua, metsät harvenivat monilla alueilla ja vastakehittyneet ruohot levittäytyivät aroilla ja savanneilla. Lämpötilojen tippuessa lehtensäpudottavat puut yleistyivät ja valtasivat alaa ikivihreiltä trooppisilta alueilta. Oligoseenin alussa Etelämantereella oli metsiä ja suuria tundra-alueita.

Eoseenikauden meteoriittikraatereita

Chesapeakenlahti
Logancha, Venäjä
Belorus, Venäjä
Labrador, Ontario, Kanada
Sudbury, Ontario, Kanada
Popigai, Venäjä

Eoseenikauden kerrostumien nimiä

London Clay Englannissa
Messel Pit Saksassa
Green River Formation läntisessä pohjois-Amerikassa

Eoseenikauden jako englanninkielisissä lähteissä

Eoseeni (Claiborne-kausi) jaetaan yleensä ylä- ja alaeoseeniin.

Varhaiseoseeni
- Ypresian 55,8 - 48,6
- Lutetian 48,6 - 40,4
Myöhäiseoseeni
- Bartonian/Auversian 40,4 - 37,2
- Priabonian/Jackson 37,2 - 33,9

Katso myös

Aiheesta muualla

Geologiset ajanjaksot

Gourt Home::Gourt :: Eoseenikausi