Egypti

Related Topics:
Egyptian_Mau :: Egyptian :: Egyptian_Hieroglyphs

Egyptin arabitasavalta eli Egypti (, Egyptin arabiaksi Már, ) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurivaltioita ovat Israel koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseen mereen. Egyptin pinta-ala on noin 1 001 450 neliökilometriä.

Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljeyskelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja. Noin puolet egyptiläisistä asuu nykyään kaupungeissa, kuten koko Lähi-Idän ja Afrikan suurimmassa kaupungissa Kairossa, sekä Aleksandriassa.

Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista monumenteistaan, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä. Nykyään Egyptiä pidetään yhtenä arabimaailman ja Lähi-Idän tärkeimmistä kulttuurin ja politiikan keskuksista.

Etymologiaa

km-m-t:niwt Mir, virallinen arabiankielinen nimi Egyptille, on semiittistä alkuperää ja vastaa suoraan heprean kielen sanaa מִצְרַיִם (Mitzráyim), joka tarkoittaa "kahta salmea" ja mahdollisesti "valtiota" tai "maata".http://www.ancient-hebrew.org/emagazine/011.html Mir merkitsee myös arabiassa maata tai valtiota. Egyptin muinainen nimi, kemet, tai "musta maa" tulee Niilin tulvien tuomasta hedelmällisestä mustasta maasta erotuksena autiomaan "punaisesta maasta (deshret). Tämä nimi muuttui myöhemmin muotoon keme koptin kielessä. Suomalainen nimi "Egypti" on tullut latinan sanasta Aegyptus, joka taas vuorostaan on kreikan sanasta Αίγυπτος (Aiguptos). Tämä sana voi olla peräisin muinaisen Egyptin kielen fraasista ḥwt-k3-ptḥ ("Hwt ka Ptah"), joka tarkoittaa "Ptahin Kan (sielun osan) kotia", nimeä Ptah-jumalan temppelille Memfisissä."The Origin of the word Egypt", ''by Nermin Sami and Jimmy Dunn".

Historia

Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas Narmer, ja sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Viimeinen egyptiläinen dynastia, joka tunnetaan kolmantenatoista dynastiana, antautui persialaisille vuonna 343 eaa. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisen meren toisiinsa. Myöhemmin Egypti joutui vuorotellen kreikkalaisten, roomalaisten, Bysantin ja jälleen Persian haltuun.

Islaminuskoiset arabit toivat Egyptiin uskontonsa ja kielensä seitsemännellä vuosisadalla, ja asteittain egyptiläiset omaksuivat molemmat. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Paikallinen Mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1250 ja pysyi hallinnossa vielä senkin jälkeen, kun Osmanien valtakunta oli valloittanut Egyptin vuonna 1517.

Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Suojellakseen investointejaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin hallintoonsa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin Osmaneilla vuoteen 1914 asti. Lähes täysin itsenäisenä vuodesta 1922 lähtien, Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Saad Zaghlulin johdossa. Vuosina 1924–1936 maassa oli lyhytaikainen mutta menestyksekäs yritys muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon. Vuonna 1952 sotilaallinen vallankaappaus pakotti kuningas Faruk I:n, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin syntyneeksi 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Naguib. Kun vuoden 1952 vallankaapauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti myös Naquibin eroamaan vuonna 1954, Nasser nousi maan presidentiksi ja kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömasti suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan hyvin erityyppisiä reaktioita.

Vuosina 1958–1961 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille unionin, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, eivätkä monet egyptiläiset pitäneet valtionsa nimen, joka oli kestänyt tuhansia vuosia, yhtäkkisestä vaihtumisesta. Kolme vuotta vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jossa Egypti oli menettänyt Siinain niemimaan Israelille, Nasser kuoli, ja häntä seurasi Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah-uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition. Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.

Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko. Vuonna 1979 Sadat teki rauhan Israelin kanssa vastineeksi Siinaista, mikä sai arabimaissa aikaan valtavasti kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989). Sadatin murhasi vuonna 1981 uskonnollinen fundamentalisti, ja häntä seurasi Hosni Mubarak.

Politiikka

Sisäpolitiikka

Egypti on ollut tasavalta 18. kesäkuuta 1953 lähtien. Presidentti Hosni Mubarak on ollut virassa 14. lokakuuta 1981 alkaen edellisen presidentin Anwar Sadatin salamurhan jälkeen. Mubarak on tällä hetkellä viidennellä kaudellaan, ja hän on valtaa pitävän kansallisdemokraattisen puolueen johtaja. Tämänhetkinen pääministeri Ahmed Nazif vannoi virkavalansa 9. heinäkuuta 2004 Atef Ebeidin eron jälkeen.

Vaikka valta on näennäisesti järjestelty puolipresidentillisen monipuoluejärjestelmän alle, jossa toimeenpanovalta jakautuu presidentin ja pääministerin välille, käytännössä valta keskittyy lähes kokonaan presidentille, joka on valittu jo yli 50 vuotta yhden ehdokkaan vaaleissa. Edelliset presidentinvaalit, joissa Mubarak pääsi viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005.

Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maansa presidentinvaalijärjestelmän uudeistettavaksi, avaten tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1952 egyptiläisillä näytti olevan mahdollisuus valita johtajansa useiden ehdokkaiden joukosta. Presidentti sanoi aloitteensa tulleen "täydestä vakaumuksestani, tarpeesta lujittaa yrityksiä suurempaan vapauteen ja demokratiaan". Uusi laki asetti kuitenkin tarkkoja rajoituksia ehdokkaille, minkä tarkoituksena oli estää tunnettujen ehdokkaiden, kuten Ayman Nourin, asettuminen Mubarakia vastaan ja tasoittaa tie hänen uudelleenvalinnalleen.

Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen kritiikkiä. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan sekä poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset ovatkin skeptisiä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni prosentti äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet kuitenkin ovat ottaneet yhä enemmän vapauksia kritisoidessaan presidenttiä, ja äskettäiset parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittavat tilanteen olevan muuttumassa.

Ulkopolitiikka

Reagan and Sadat 1981.jpg | Arabiliiton vakituinen päämaja sijaitsee Kairossa. Liiton pääsihteeri on perinteisesti ollut egyptiläinen, ja nykyisin virassa toimii egyptin entinen ulkoministeri Amr Moussa. Arabiliitto sulki Egyptin lyhyeksi aikaa ulkopuolelleen protestoidakseen maan rauhansopimusta Israelin kanssa vuonna 1978, mutta Egypti palasi jäseneksi vuonna 1989.

Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka solmi Israelin valtioon diplomaattisuhteet. Tämä tapahtui maiden allekirjoitettua Egyptin-Israelin rauhansopimuksen Camp Davidin neuvottelujen tuloksena vuonna 1978. Egyptillä on ollut merkittävä vaikutus muihin arabimaihin, ja se on toiminut usein välittäjänä näiden välisissä kiistoissa sekä Israelin-Palestiinan konfliktissa. Monet arabimaat luottavat yhä Egyptin rooliin jälkimmäisessä, vaikka sen vaikutus onkin ollut rajoitettua. Diplomaattiset suhteet naapurimaahan Sudaniin ovat olleet kireät kiistellyn Hala'ibin alueen vuoksi.

Entinen Egyptin pääministeri Boutros Boutros-Ghali toimi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1991–1996. Egyptiläinen Mohamed ElBaradei taas toimii IAEA:n johtajana ja sai yhdessä järjestön kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.

Armeija

Egyptin asevaimat ovat ehkäpä Afrikan vahvimmat, ja Lähi-Idän toiseksi suurimmat. Egyptin asevoimilla on myös enemmmän käytännön taistelukokemusta kuin monilla muilla alueen armeijoilla. Armeija on yhteensä noin 450 000 hengen vahvuinen. Asevoimien ylipäällikkö on presidentti Hosni Mubarak. Asevelvollisuus on 18-vuotiaille egyptiläisille miehille pakollinen, mutta täysi-aikaiset opiskelijat saavat lykkäystä 28. ikävuoteen asti. Palveluksen kesto riippuu sen suorittajan koulutuksen tasosta.

Egyptillä ja Yhdysvalloilla on runsaasti sotilaallista yhteistyötä, ja Egypti on osallistunut säännöllisesti sotaharjoituksiin Yhdysvaltojen ja maan muiden eurooppalaisten ja arabiliittolaisten kanssa. Egypti osallistuu myös säännöllisesti Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin, viime aikoina Itä-Timoriin, Sierra Leoneen ja Liberiaan.

Osat

Egypti on jaettu 26:een kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Luxorin kaupunki lasketaan omaksi hallintoalueekseen, mutta pian siitäkin tulee pian 27 kuvernementti. Kuvernööreillä on suurehko valta omien alueidensa kehittämiseen.

Al Qahirah (Kairo)
Al Qalyubiyah
Qina
Shamal Sina' (Pohjois-Siinai)
Ash Sharqiyah
Suhaj
Al-Suways (Suez)
Al Wadi al Jadid (Uusi laakso)
Al Uqsur (Luksor)

Maantiede

Egypt south of Cairo.jpg Egypti rajautuu lännessä Libyaan, etelässä Sudaniin ja koillisessa Israeliin sekä Gazan kaistaan. Egyptin tärkeä rooli geopolitiikassa juontuu sen strategisesta asemasta: kahdella mantereella sijaitsevana maana sillä on hallussaan Afrikan ja Aasian välinen Suezin kannas, jonka vuorostaan lävistää Välimeren Punaisen meren kautta Intian valtamereen yhdistävä Suezin kanava.

Egyptin tärkeimpiä kaupunkeja ovat Aleksandria, yksi antiikin suurista kaupungeista, Assuan, Asyut, Kairo, maan moderni pääkaupunki, El-Mahalla El-Kubra, Giza, tunnettu pyramideistaan, Hurghada, Luxor, Kom Ombo, Port Safaga, Port Said, Sharm el Sheikh, Shubra-El-Khema, Suez, Zagazig ja Al-Minya. Maata halkoo pohjoisesta etelään maailman pisin joki Niili, jonka molemmilla puolilla levittäytyy lähes asumaton aavikko. Egyptiin kuuluu osia Saharan ja Libyan aavikoista. Tärkeitä keitaita ovat Bahariyan keidas, Dakhlehin keidas, Farafran keidas, Khargan keidas ja Siwan keidas.

Talous

Egyptin talous tukeutuu pääasiassa maatalouteen, mediaan, öljynvientiin ja turismiin; myös yli viisi miljoonaa egyptiläistä työskentelee ulkomailla, erityisesti Saudi-Arabiassa, Persianlahden alueella kuten Arabiemiraateissa sekä Euroopassa. Yhdysvalloissa on myös suuri määrä Egyptiläisiä siirtolaisia. Assuanin padon valmistuminen vuonna 1971 ja siitä syntynyt Nasser-järvi ovat muuttaneet Niilin tuhatvuotista roolia Egyptin maataloudessa ja ympäristössä. Nopeasti kasvava väestö (arabimaailman suurin), rajoitettu maanviljelykseen kelpaava alue ja riippuvuus Niilistä johtavat luonnonvarojen ylihyödyntämiseen ja rasittavat taloutta. Hallitus on yrittänyt valmistaa taloutta uudelle vuosituhannellle uudistusten ja massiivisten kommunikaatioon ja infrastruktuuriin kohdistettujen investointien kautta. Egypti on vastaanottanut Yhdysvaltojen ulkomaanapua vuodesta 1979 lähtien (keskimäärin 2,2 miljardia dollaria vuodessa) ja on kolmanneksi suurin tällaisen rahallisen tuen avunsaaja Irakin sodan alkamisen jälkeen. Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat kuitenkin turismi sekä Suezin kanavan kautta kulkeva liikenne.

Egyptin taloudelliset olot ovat alkaneet parantua huomattavasti pitkän laman jälkeen liberaalimman talouspolitiikan käyttöönoton sekä lisääntyneen turismin ja kasvavien osakemarkkinoiden vuoksi. Vuosittaisessa raportissaan IMF on sijoittanut Egyptin yhdeksi maailman huippumaista taloudellisten uudeistusten käyttöönotossa.

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

öljy ja öljytuotteet
puuvilla

Väestö

Women in Egypt.jpg Egypti on Afrikan toiseksi väkirikkain valtio 79 miljoonalla asukkaallaan. Lähes koko väestö on keskittynyt Niilin rannoille (erityisesti Aleksandrian ja Kairon ympärille), Niilin suiston alueelle ja Suezin kanavalle. Noin 90 % väestöstä on islaminuskoista ja suurin osa lopuista on kristittyjä (pääasiassa kopteja). Uskonnon lisäksi egyptiläiset voidaan jakaa suurissa kaupunkikeskuksissa ja maaseudulla asuviin.

Antiikin ajasta lähtien, erityisesti ennen Ala- ja Ylä-Egyptin yhdistymistä, pohjoisafrikkalaiset ja välimerelliset vaikutteet ovat saapuneet maan pohjoisosiin kun taas eteläosan väestöllä on ollut paljon yhteistä nubialaisten ja etiopialaisten kanssa. Eroista huolimatta suuri enemmistö nykyisestä väestöstä on suhteellisen läheistä sukua keskenään ja muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä. Egyptiläiset ovat myös puhuneet vain afroaasialaisia kieliä koko historiansa ajan aina muinaisesta egyptistä arabiaan.

Egyptin arabisaatio oli kulttuurinen prosessi, joka alkoi Islamin ja arabian kielen tuomisesta Egyptiin arabien valloitettua maan 600-luvulla. Seuraavina vuosisatoina maahan kehittyi sosiaalinen hierarkia, jossa Islamiin kääntyneet egyptiläiset saivat mawalin tai "asiakkaiden" aseman hallitsevan arabieliitin näkökulmasta, kun taas kristityiksi jääneistä kopteistä tuli dhimmejä. Arabivähemmistön etuoikeudet jatkuivat eri muodossa modernille ajalle asti maaseudulla, jossa beduiiniarabiheimojen jäänteet ovat asuneet yhdessä egyptiläisten maanviljelijöiden kanssa.

Fellah tarkoittaa suomeksi "tiilintekijää", "maanviljelijää", ja se on arabiankielinen sana egyptin alkuperäiselle maalaisväestölle. Fellahit muodostavat 60 prosenttia maan väestöstä^*, elävät yksinkertaista elämää savitiilitaloissa kuten esi-isänsäkin. Heidän osuutensa väestöstä oli paljon suurempi 1900-luvun alkupuolella, ennen muuttoliikettä kaupunkeihin. Vuonna 1927 antropologi Winifred Blackman, kirjan The Fellahin of Upper Egypt tekijä, suoritti etnografisia tutkimuksia Ylä-Egyptin maanviljelijöiden keskuudessa ja päätteli fellahien ja muinaisten egyptiläisten tapojen ja uskomusten välillä olevan paljon yhtäläisyyksiä.

Egyptin etnisiä vähemmistöjä ovat pieni määrä beduiiniarabeja itäisellä ja läntisellä aavikolla sekä Siinain niemimaalla, berberiä puhuvat siwit Siwan keitaalla sekä muinaiset nubialaiset yhdyskunnat Niilin varrella Egyptin eteläisimmässä osassa. Egyptissä asuu myös noin 90 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ryhmä koostuu pääasiassa palestiinalaisista (70 000) ja sudanilaisista (20 000) pakolaisista. Aikoinaan elinvoimainen Egyptin juutalaisyhteisö on käytännössä hävinnyt.

Al Azhar, Egypt.jpg

Uskonnot

Egyptiläiset ovat pääasiassa islaminuskoisia, noin 90 % väestöstä, ja suurin osa heistä on sunneja. Kristityt edustavat noin kymmentä prosenttia väkiluvusta, ja heistä suurin osa (9 % väestöstä) on kopteja – loput 1 % ovat muun muassa katolisia, kreikkalaisortodokseja, syyrialaisortodokseja ja armenialaisortodokseja asuen pääasiassa Aleksandriassa ja Kairossa. Maassa on myös pieni, arviolta noin 300 hengen suuruinen juutalaisyhteisö. Egyptin perustuslain mukaan kaiken uuden lainsäädännön täytyy olla sopusoinnussa islamilaisten lakien kanssa.

Egyptissä on myös ateisteja ja agnostikkoja, mutta heidän määränsä on käytännössä tuntematon, sillä näiden näkökulmien avoin edistäminen saattaa johtaa oikeustoimiin. Vuonna 2000 avoimen ateistinen egyptiläinen kirjailija, joka puhui paikallisen ateistien asioita ajavan järjestön perustamisen puolesta, haastettiin oikeuteen Islamin ja sen profeetan loukkaamisesta neljässä kirjassaan.Limits to expression, Al-Ahram Weekly

Maan Islamilainen enemmistösuuntaus, sunnalaisuuden koulukunta hanafilaisuus on järjestäynyt valtion uskonnollisten asioiden ministeriön kautta (Wizaret Al-Awkaf). Al-Awkaf kontrolloi kaikkia moskeijoita ja muslimioppineita. Imaameita koulutetaan omissa ammattikouluissa ja Al-Azharin yliopistossa. Ministeriö kannattaa sunnalaisuutta ja sillä on komissioita, joilla on oikeus antaa fatwoja uskonnollisissa aiheissa. Egyptissä on kaksi merkittävää uskonnollista instituutiota – Al-Azharin yliopisto (جامعة الأزهر) on vanhin islamilainen korkeakoulu (perustettu noin vuonna 970), ja egyptissä on myös vahva kristitty perintö Aleksandrian patriarkan johtaman koptilaisen kirkon kautta. Kirkolla on maailmanlaajuisesti noin 50 miljoonaa jäsentä.

Kulttuuri

Egyptin kulttuurilla on viisituhatvuotinen historia. Muinainen Egypti oli maailman vanhimpien sivilisaatioiden joukossa ja tuhansien vuosien ajan maassa pysyi yllä monimutkainen ja yllättävän vakaa kulttuuri, joka on vaikuttanut myöhempiin sivilisaatioihin Euroopassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Faaraoiden kauden jälkeen Egypti on itse joutunut ensin hellenismin, sitten kristinuskon ja myöhemmin arabikulttuurin ja islamin vaikutuksen alle. Nykyään monet muinaisen Egyptin kulttuuripiirteet elävät vuorovaikutuksessa uudempien elementtien kanssa, kuten nykyaikaisen länsimaisen kulttuurin, jolla silläkin on juurensa Egyptissä.

Kieli

Muinainen egyptin kieli, joka muodosti oman haaransa afroaasialaisten kielten kielikunnassa, oli yksi maailman ensimmäisistä kirjoitetuista kielistä ja tunnetaan erityisesti monumenteissa ja papyruksissa säilyneistä hieroglyfeistä. Koptin kieltä, joka on ainoa muinaisen egyptin olemassaoleva jälkeläinen, käytetään nykyään koptilaisen kirkon liturgisena kielenä. Kreikan kielen koinee-murre oli tärkeässä asemassa hellenismin ajan Aleksandriassa, ja sitä käytettiin ajan filosofian ja tieteen kielenä.

Arabian kieli tuli Egyptiin 600-luvulla ja Egyptin arabiasta on sittemmin tullut maan moderni puhekieli. Arabian monista eri muodoista se on "toisena murteena" puhutuin, luultavasti johtuen egyptiläisen elokuvan suuresta vaikutusvallasta arabimaailmassa.

Niilin yläjuoksulla Kom Ombon ja Assuanin ympäristössä elää noin 300 000 nubialaiskielten puhujaa, pääasiassa Nobiinin kielen, mutta myös kenuzi-dongolan. Berberikieliä puhuu noin 5 000 henkeä Siwan keitaalla. Maassa on myös yli miljoona indo-arjalaisen, romanille sukua olevan domarin kielen puhujaa, pääasiassa Kairon pohjoispuolella. Aleksandriassa asuu lisäksi noin 60 000 kreikan puhujaa ja itäisellä autiomaalla noin 77 000 bedawin kielen (bedžan) puhujaa. Kuva:Egyptiska hieroglyfer, Nordisk familjebok.png|Muinaisessa Egyptissä käytettiin maailman vanhimpana kirjoitusjärjestelmänä pidettyjä hieroglyfejä. Kuva:DemoticScriptsRosettaStoneReplica.jpg|Demoottinen kirjoitus kehittyi hieroglyfeistä ja sitä käytettiin yli tuhannen vuoden ajan. Kuva:CopticLetters.jpg|Koptin kieltä kirjoitetaan omalla pääasiassa kreikkalaisiin aakkosiin perustuvalla kirjoitusjärjestelmällään. Kuva:Aljamiado.png|Arabian kielen saapumisen myötä Egyptissä on käytetty arabialaista kirjoitusta.

Kirjallisuus

Egyptin laaja ja rikas kirjallisuus muodostaa tärkeän alueen niin maan kuin koko arabimaailmankin kulttuurielämässä. Egyptiläiset kirjailijat ja runoilijat olivat ensimmäisiä modernilla tyylillä arabiaksi kirjoittaneita, ja heidän kehittämiään muotoja on imitoitu laajalti. Egyptiläinen romaanikirjailija Naguib Mahfouz oli ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut arabi. Monia egyptiläisiä kirjoja myydään kautta Lähi-Idän. LibroMuertosMetropolitan.jpg Muinaisen Egyptin kirjallisuuden perinne ulottuu kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, ja ensimmäinen kirjallisuuden muoto oli 'pyramiditekstit', hallitsijoiden haudoille kaiverretut mytologiset ja rituaaliset tekstit. Myöhempi muinaisen Egyptin kirjallisuus sisältää 'viisauden tekstit', jotka olivat filosofisen opetuksen muoto. Uuden kuningaskunnan aikana syntyi egyptiläisen kirjallisuuden mestariteos, Kuolleiden kirja. Kreikkalais-roomalaisella kaudella (332 eaa–639) egyptiläistä kirjallisuutta käännettiin muille kielille, ja kreikkalais-roomalainen kirjallisuus sulautui yhteen egyptiläisen kanssa. Tältä ajalta on peräisin Rosettan kivi, josta tuli avain muinaisen Egyptin kirjoituksen tulkitsemiseen. Kolmannella vuosisadalla eaa Aleksandrian kaupunki sai ylpeillä yli puolen mijoonan käsinkirjoitetun kirjan kirjastollaan. Kristityn kauden ensimmäisinä vuosisatoina Egyptissä tuotettiin runsaasti askeettista kirjallisuutta koptin kielellä, ja egyptiläisissä luostareissa käännettiin kreikan- ja syyriankielisiä teoksia, joita on nykyään jäljellä vain koptiksi. Islamin saavuttua maahan Egypti säilyi kirjallisuuden keskuksena, nyt arabian kielellä, ja vuonna 970 Kairoon perustetusta Al-Azharin yliopistosta tuli sunnalaisuuden tärkeimpiä opinkeskuksia. 1100-luvulla juutalainen oppinut Maimonides tuotti tärkeimmän teoksensa.

Modernin Egyptin kirjallisuuden nimistä Naguib Mahfouz on tunnetuin. Muita kirjailijoita ovat Nawal El Saadawi, joka tunnetaan feministisistä teoksistaan, sekä Alifa Rifaat, joka on konservatiivi ja kirjoittaa naisista ja perinteistä.

Taide

Sphinx Alexandria.jpg Maler der Grabkammer des Menna 009.jpg Muinaisen Egyptin "virallinen" taide keskittyi valtionuskonnon ympärille, ja tuotti niin pikkuisia kuin massiivisiakin patsaita sekä historiaa ja mytologiaa kuvaavia seinämaalauksia. Egyptiläiset olivat yksi maailman ensimmäisistä sivilisaatioista, jotka loivat taiteelle sen tekemistä ohjaavat säännöstöt. Faaraoille tehdyt seinämäälaukset noudattivat tarkkaa visuaalisten sääntöjen ja merkityksien kaavaa. Aikaisessa egyptiläisessä taiteessa ei ole lainkaan syvyysperspektiiviä, ja ihmiset ja esineet piirrettiin lähes aina sivulta katsoen.

Moderni egyptiläinen taide on yhtä monimuotoista kuin maailman taidekenttäkin. Tunnettuja nimiä ovat muun muassa Abdel-Hadi el Gazzar, Farouk Hosny ja Gazebeya Serry.

Urheilu

Pelatuin ja katsotuin urheilulaji Egyptissä on jalkapallo, ja egyptiläiset seurat kuten erityisesti Al Ahly ja Al Zamalek tunnetaan kautta arabimaailman ja Afrikan ja ne nauttivat myös kansainvälistä suosiota. Muita katsottuja urheilulajeja Egyptissä ovat koripallo, käsipallo, squash ja tennis. Egyptin squash-joukkue muistetaan niin 1930-luvulta kuin nykyainakakin kovasta kilpailustaan maailmalla. Käsipallo on tullut Egyptissä yhä suositummaksi Egyptin joukkueen päästyä 1990-luvulla lajin huipputasolle, voittaen sekä paikallisia että alueellisia kilpailuja. Kansainvälisesti joukkue saavutti neljännen sijan vuonna 2001.

Musiikki ja tanssi

Egyptin musiikki on rikas sekoitus Egyptille alkuperäisiä, arabilaisia, afrikkalaisia ja länsimaisia vaikutteita. Jo neljännellä vuosituhannella eaa. egyptiläiset soittivat harppuja ja huiluja, sekä kahta egyptiläistä instrumenttia: neytä ja oudia. Egyptiläisestä musiikista ei kuitenkaan juuri ole säilynyt 600-lukua vanhempia muistiinmerkintöjä. Tähän aikaan lyömäsoittimista ja laulusta tuli tärkeä osa maan musiikillista perinnettä.

1970-luvulta lähtien egyptiläisestä popmusiikista on tullut yhä tärkeämpi osa maan kulttuuria, ja sitä kuuntelee etenkin nuori sukupolvi. Myös egyptiläistä kansanmusiikkia kuunnellaan paljon sekä soitetaan häissä ja juhlissa. Suosituin egyptiläinen laulaja on Amr Diab. Vatsatanssi, arabiaksi Raqs Sharqi, on saattanut saada alkunsa Egyptissä. Nykyään maata pidetään lajin kansainvälisenä keskuksena.

Keittiö

Egyptiläisellä ruoalla on yhtäläisyyksiä muihn lähialueiden välimerellisiin keittiöihin, kuten Kreikkaan, Jordaniaan ja Libanoniin. Monet egyptiläiset pitävät maan epävirallisena kansallisena ruokalajina ful medamesia, muussattuja fava-papuja. Egyptiläiset kristityt noudattavat liturgisen kalenterin määräämiä paastoaikoja, jotka käytännössä käsittävät yli kaksi kolmasosaa vuodesta. Heidän ruokavalionsa on pääasiassa vegetaarinen. Egyptiläinen ruoka on harvoin kovin mausteista. Maan islamilaisesta uskonnosta huolimatta alkoholia on laajalti saatavilla ravintoloissa ja baareissa. Yksi egyptiläisen kaupunkielämän piirteistä ovat lukemattomat kahvihuoneet (ahwa), joissa juodaan kahvin ja teen lisäksi mm. sitruunamehua ja jugurttipohjaista juomaa zabaadya, oleskellaan ja poltetaan vesipiippua. Niankh.jpg pidetään maailman ensimmäisenä muistiinmerkittynä homoseksuaalisena parina.]]

Tunnettuja nähtävyyksiä

Deir El Medina
Gizan pyramidit
Karnakin temppeli
Kheopsin pyramidi (eli Gizan suuri pyramidi)
Kuningattarien laakso
Kuninkaiden laakso
Luxorin temppeli
Memnonin kolossit
Sfinksi
Abu Simbel
Katariinan luostari Siinai-vuorella
Kom Ombon temppeli
Sakkara
Aleksandrian uusi kirjasto

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Hallinto

Uutiset

Yleiskatsauksia

Turismi

Muut