Egyptin arabitasavalta eli Egypti (, Egyptin arabiaksi Már, ) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurivaltioita ovat Israel koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseen mereen. Egyptin pinta-ala on noin 1 001 450 neliökilometriä.
Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljeyskelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja. Noin puolet egyptiläisistä asuu nykyään kaupungeissa, kuten koko Lähi-Idän ja Afrikan suurimmassa kaupungissa Kairossa, sekä Aleksandriassa.
Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista monumenteistaan, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä. Nykyään Egyptiä pidetään yhtenä arabimaailman ja Lähi-Idän tärkeimmistä kulttuurin ja politiikan keskuksista.
Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas Narmer, ja sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Viimeinen egyptiläinen dynastia, joka tunnetaan kolmantenatoista dynastiana, antautui persialaisille vuonna 343 eaa. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisen meren toisiinsa. Myöhemmin Egypti joutui vuorotellen kreikkalaisten, roomalaisten, Bysantin ja jälleen Persian haltuun.
Islaminuskoiset arabit toivat Egyptiin uskontonsa ja kielensä seitsemännellä vuosisadalla, ja asteittain egyptiläiset omaksuivat molemmat. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Paikallinen Mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1250 ja pysyi hallinnossa vielä senkin jälkeen, kun Osmanien valtakunta oli valloittanut Egyptin vuonna 1517.
Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Suojellakseen investointejaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin hallintoonsa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin Osmaneilla vuoteen 1914 asti. Lähes täysin itsenäisenä vuodesta 1922 lähtien, Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Saad Zaghlulin johdossa. Vuosina 1924–1936 maassa oli lyhytaikainen mutta menestyksekäs yritys muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon. Vuonna 1952 sotilaallinen vallankaappaus pakotti kuningas Faruk I:n, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin syntyneeksi 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Naguib. Kun vuoden 1952 vallankaapauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti myös Naquibin eroamaan vuonna 1954, Nasser nousi maan presidentiksi ja kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömasti suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan hyvin erityyppisiä reaktioita.
Vuosina 1958–1961 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille unionin, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, eivätkä monet egyptiläiset pitäneet valtionsa nimen, joka oli kestänyt tuhansia vuosia, yhtäkkisestä vaihtumisesta. Kolme vuotta vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jossa Egypti oli menettänyt Siinain niemimaan Israelille, Nasser kuoli, ja häntä seurasi Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah-uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition. Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.
Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko. Vuonna 1979 Sadat teki rauhan Israelin kanssa vastineeksi Siinaista, mikä sai arabimaissa aikaan valtavasti kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989). Sadatin murhasi vuonna 1981 uskonnollinen fundamentalisti, ja häntä seurasi Hosni Mubarak.
Vaikka valta on näennäisesti järjestelty puolipresidentillisen monipuoluejärjestelmän alle, jossa toimeenpanovalta jakautuu presidentin ja pääministerin välille, käytännössä valta keskittyy lähes kokonaan presidentille, joka on valittu jo yli 50 vuotta yhden ehdokkaan vaaleissa. Edelliset presidentinvaalit, joissa Mubarak pääsi viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005.
Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maansa presidentinvaalijärjestelmän uudeistettavaksi, avaten tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1952 egyptiläisillä näytti olevan mahdollisuus valita johtajansa useiden ehdokkaiden joukosta. Presidentti sanoi aloitteensa tulleen "täydestä vakaumuksestani, tarpeesta lujittaa yrityksiä suurempaan vapauteen ja demokratiaan". Uusi laki asetti kuitenkin tarkkoja rajoituksia ehdokkaille, minkä tarkoituksena oli estää tunnettujen ehdokkaiden, kuten Ayman Nourin, asettuminen Mubarakia vastaan ja tasoittaa tie hänen uudelleenvalinnalleen.
Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen kritiikkiä. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan sekä poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset ovatkin skeptisiä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni prosentti äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet kuitenkin ovat ottaneet yhä enemmän vapauksia kritisoidessaan presidenttiä, ja äskettäiset parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittavat tilanteen olevan muuttumassa.
Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka solmi Israelin valtioon diplomaattisuhteet. Tämä tapahtui maiden allekirjoitettua Egyptin-Israelin rauhansopimuksen Camp Davidin neuvottelujen tuloksena vuonna 1978. Egyptillä on ollut merkittävä vaikutus muihin arabimaihin, ja se on toiminut usein välittäjänä näiden välisissä kiistoissa sekä Israelin-Palestiinan konfliktissa. Monet arabimaat luottavat yhä Egyptin rooliin jälkimmäisessä, vaikka sen vaikutus onkin ollut rajoitettua. Diplomaattiset suhteet naapurimaahan Sudaniin ovat olleet kireät kiistellyn Hala'ibin alueen vuoksi.
Entinen Egyptin pääministeri Boutros Boutros-Ghali toimi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1991–1996. Egyptiläinen Mohamed ElBaradei taas toimii IAEA:n johtajana ja sai yhdessä järjestön kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.
Egyptillä ja Yhdysvalloilla on runsaasti sotilaallista yhteistyötä, ja Egypti on osallistunut säännöllisesti sotaharjoituksiin Yhdysvaltojen ja maan muiden eurooppalaisten ja arabiliittolaisten kanssa. Egypti osallistuu myös säännöllisesti Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin, viime aikoina Itä-Timoriin, Sierra Leoneen ja Liberiaan.
Egypti on jaettu 26:een kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Luxorin kaupunki lasketaan omaksi hallintoalueekseen, mutta pian siitäkin tulee pian 27 kuvernementti. Kuvernööreillä on suurehko valta omien alueidensa kehittämiseen.
|
|
|
Egypt south of Cairo.jpg Egypti rajautuu lännessä Libyaan, etelässä Sudaniin ja koillisessa Israeliin sekä Gazan kaistaan. Egyptin tärkeä rooli geopolitiikassa juontuu sen strategisesta asemasta: kahdella mantereella sijaitsevana maana sillä on hallussaan Afrikan ja Aasian välinen Suezin kannas, jonka vuorostaan lävistää Välimeren Punaisen meren kautta Intian valtamereen yhdistävä Suezin kanava.
Egyptin tärkeimpiä kaupunkeja ovat Aleksandria, yksi antiikin suurista kaupungeista, Assuan, Asyut, Kairo, maan moderni pääkaupunki, El-Mahalla El-Kubra, Giza, tunnettu pyramideistaan, Hurghada, Luxor, Kom Ombo, Port Safaga, Port Said, Sharm el Sheikh, Shubra-El-Khema, Suez, Zagazig ja Al-Minya. Maata halkoo pohjoisesta etelään maailman pisin joki Niili, jonka molemmilla puolilla levittäytyy lähes asumaton aavikko. Egyptiin kuuluu osia Saharan ja Libyan aavikoista. Tärkeitä keitaita ovat Bahariyan keidas, Dakhlehin keidas, Farafran keidas, Khargan keidas ja Siwan keidas.
Egyptin talous tukeutuu pääasiassa maatalouteen, mediaan, öljynvientiin ja turismiin; myös yli viisi miljoonaa egyptiläistä työskentelee ulkomailla, erityisesti Saudi-Arabiassa, Persianlahden alueella kuten Arabiemiraateissa sekä Euroopassa. Yhdysvalloissa on myös suuri määrä Egyptiläisiä siirtolaisia. Assuanin padon valmistuminen vuonna 1971 ja siitä syntynyt Nasser-järvi ovat muuttaneet Niilin tuhatvuotista roolia Egyptin maataloudessa ja ympäristössä. Nopeasti kasvava väestö (arabimaailman suurin), rajoitettu maanviljelykseen kelpaava alue ja riippuvuus Niilistä johtavat luonnonvarojen ylihyödyntämiseen ja rasittavat taloutta. Hallitus on yrittänyt valmistaa taloutta uudelle vuosituhannellle uudistusten ja massiivisten kommunikaatioon ja infrastruktuuriin kohdistettujen investointien kautta. Egypti on vastaanottanut Yhdysvaltojen ulkomaanapua vuodesta 1979 lähtien (keskimäärin 2,2 miljardia dollaria vuodessa) ja on kolmanneksi suurin tällaisen rahallisen tuen avunsaaja Irakin sodan alkamisen jälkeen. Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat kuitenkin turismi sekä Suezin kanavan kautta kulkeva liikenne.
Egyptin taloudelliset olot ovat alkaneet parantua huomattavasti pitkän laman jälkeen liberaalimman talouspolitiikan käyttöönoton sekä lisääntyneen turismin ja kasvavien osakemarkkinoiden vuoksi. Vuosittaisessa raportissaan IMF on sijoittanut Egyptin yhdeksi maailman huippumaista taloudellisten uudeistusten käyttöönotossa.
Women in Egypt.jpg Egypti on Afrikan toiseksi väkirikkain valtio 79 miljoonalla asukkaallaan. Lähes koko väestö on keskittynyt Niilin rannoille (erityisesti Aleksandrian ja Kairon ympärille), Niilin suiston alueelle ja Suezin kanavalle. Noin 90 % väestöstä on islaminuskoista ja suurin osa lopuista on kristittyjä (pääasiassa kopteja). Uskonnon lisäksi egyptiläiset voidaan jakaa suurissa kaupunkikeskuksissa ja maaseudulla asuviin.
Antiikin ajasta lähtien, erityisesti ennen Ala- ja Ylä-Egyptin yhdistymistä, pohjoisafrikkalaiset ja välimerelliset vaikutteet ovat saapuneet maan pohjoisosiin kun taas eteläosan väestöllä on ollut paljon yhteistä nubialaisten ja etiopialaisten kanssa. Eroista huolimatta suuri enemmistö nykyisestä väestöstä on suhteellisen läheistä sukua keskenään ja muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä. Egyptiläiset ovat myös puhuneet vain afroaasialaisia kieliä koko historiansa ajan aina muinaisesta egyptistä arabiaan.
Egyptin arabisaatio oli kulttuurinen prosessi, joka alkoi Islamin ja arabian kielen tuomisesta Egyptiin arabien valloitettua maan 600-luvulla. Seuraavina vuosisatoina maahan kehittyi sosiaalinen hierarkia, jossa Islamiin kääntyneet egyptiläiset saivat mawalin tai "asiakkaiden" aseman hallitsevan arabieliitin näkökulmasta, kun taas kristityiksi jääneistä kopteistä tuli dhimmejä. Arabivähemmistön etuoikeudet jatkuivat eri muodossa modernille ajalle asti maaseudulla, jossa beduiiniarabiheimojen jäänteet ovat asuneet yhdessä egyptiläisten maanviljelijöiden kanssa.
Fellah tarkoittaa suomeksi "tiilintekijää", "maanviljelijää", ja se on arabiankielinen sana egyptin alkuperäiselle maalaisväestölle. Fellahit muodostavat 60 prosenttia maan väestöstä*, elävät yksinkertaista elämää savitiilitaloissa kuten esi-isänsäkin. Heidän osuutensa väestöstä oli paljon suurempi 1900-luvun alkupuolella, ennen muuttoliikettä kaupunkeihin. Vuonna 1927 antropologi Winifred Blackman, kirjan The Fellahin of Upper Egypt tekijä, suoritti etnografisia tutkimuksia Ylä-Egyptin maanviljelijöiden keskuudessa ja päätteli fellahien ja muinaisten egyptiläisten tapojen ja uskomusten välillä olevan paljon yhtäläisyyksiä.
Egyptin etnisiä vähemmistöjä ovat pieni määrä beduiiniarabeja itäisellä ja läntisellä aavikolla sekä Siinain niemimaalla, berberiä puhuvat siwit Siwan keitaalla sekä muinaiset nubialaiset yhdyskunnat Niilin varrella Egyptin eteläisimmässä osassa. Egyptissä asuu myös noin 90 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ryhmä koostuu pääasiassa palestiinalaisista (70 000) ja sudanilaisista (20 000) pakolaisista. Aikoinaan elinvoimainen Egyptin juutalaisyhteisö on käytännössä hävinnyt.
Egyptissä on myös ateisteja ja agnostikkoja, mutta heidän määränsä on käytännössä tuntematon, sillä näiden näkökulmien avoin edistäminen saattaa johtaa oikeustoimiin. Vuonna 2000 avoimen ateistinen egyptiläinen kirjailija, joka puhui paikallisen ateistien asioita ajavan järjestön perustamisen puolesta, haastettiin oikeuteen Islamin ja sen profeetan loukkaamisesta neljässä kirjassaan.Limits to expression, Al-Ahram Weekly
Maan Islamilainen enemmistösuuntaus, sunnalaisuuden koulukunta hanafilaisuus on järjestäynyt valtion uskonnollisten asioiden ministeriön kautta (Wizaret Al-Awkaf). Al-Awkaf kontrolloi kaikkia moskeijoita ja muslimioppineita. Imaameita koulutetaan omissa ammattikouluissa ja Al-Azharin yliopistossa. Ministeriö kannattaa sunnalaisuutta ja sillä on komissioita, joilla on oikeus antaa fatwoja uskonnollisissa aiheissa. Egyptissä on kaksi merkittävää uskonnollista instituutiota – Al-Azharin yliopisto (جامعة الأزهر) on vanhin islamilainen korkeakoulu (perustettu noin vuonna 970), ja egyptissä on myös vahva kristitty perintö Aleksandrian patriarkan johtaman koptilaisen kirkon kautta. Kirkolla on maailmanlaajuisesti noin 50 miljoonaa jäsentä.
Egyptin kulttuurilla on viisituhatvuotinen historia. Muinainen Egypti oli maailman vanhimpien sivilisaatioiden joukossa ja tuhansien vuosien ajan maassa pysyi yllä monimutkainen ja yllättävän vakaa kulttuuri, joka on vaikuttanut myöhempiin sivilisaatioihin Euroopassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Faaraoiden kauden jälkeen Egypti on itse joutunut ensin hellenismin, sitten kristinuskon ja myöhemmin arabikulttuurin ja islamin vaikutuksen alle. Nykyään monet muinaisen Egyptin kulttuuripiirteet elävät vuorovaikutuksessa uudempien elementtien kanssa, kuten nykyaikaisen länsimaisen kulttuurin, jolla silläkin on juurensa Egyptissä.
Arabian kieli tuli Egyptiin 600-luvulla ja Egyptin arabiasta on sittemmin tullut maan moderni puhekieli. Arabian monista eri muodoista se on "toisena murteena" puhutuin, luultavasti johtuen egyptiläisen elokuvan suuresta vaikutusvallasta arabimaailmassa.
Niilin yläjuoksulla Kom Ombon ja Assuanin ympäristössä elää noin 300 000 nubialaiskielten puhujaa, pääasiassa Nobiinin kielen, mutta myös kenuzi-dongolan. Berberikieliä puhuu noin 5 000 henkeä Siwan keitaalla. Maassa on myös yli miljoona indo-arjalaisen, romanille sukua olevan domarin kielen puhujaa, pääasiassa Kairon pohjoispuolella. Aleksandriassa asuu lisäksi noin 60 000 kreikan puhujaa ja itäisellä autiomaalla noin 77 000 bedawin kielen (bedžan) puhujaa.
Modernin Egyptin kirjallisuuden nimistä Naguib Mahfouz on tunnetuin. Muita kirjailijoita ovat Nawal El Saadawi, joka tunnetaan feministisistä teoksistaan, sekä Alifa Rifaat, joka on konservatiivi ja kirjoittaa naisista ja perinteistä.
Moderni egyptiläinen taide on yhtä monimuotoista kuin maailman taidekenttäkin. Tunnettuja nimiä ovat muun muassa Abdel-Hadi el Gazzar, Farouk Hosny ja Gazebeya Serry.
1970-luvulta lähtien egyptiläisestä popmusiikista on tullut yhä tärkeämpi osa maan kulttuuria, ja sitä kuuntelee etenkin nuori sukupolvi. Myös egyptiläistä kansanmusiikkia kuunnellaan paljon sekä soitetaan häissä ja juhlissa. Suosituin egyptiläinen laulaja on Amr Diab. Vatsatanssi, arabiaksi Raqs Sharqi, on saattanut saada alkunsa Egyptissä. Nykyään maata pidetään lajin kansainvälisenä keskuksena.
Egipte | Ägypten | ግብፅ | مصر | Echipto | Exipto | Mesir | Mesir | Ai-ki̍p | Egipat | Egipt | Египет | Egipte | Egypt | Yr Aifft | Ægypten | Ägypten | Egiptus | Egypt | Αίγυπτος | Egypt | Egipto | Egiptio | Egipto | مصر | Égypte | Egypte | An Éigipt | Aikupito | An Eiphit | Exipto - مصر | 이집트 | Egipat | Egiptia | Egypto | Мысыр | Egyptaland | Egitto | מצרים | ეგვიპტე | Ejyp | Ejip | Misir | Aegyptus | Ēģipte | Egypten | Egiptas | Egypte | Egyiptom | Египет | Egypta | Naggitto | Egypte (land) | エジプト | Egypt | Egypt | مىسىر | مصر | Ägypten | Egipt | Egipto | Egipt | Египет | Egjipti | Eggittu | Egypt | Egypt | Egipt | Египат | Egipat | Egypten | Egypt | எகிப்து | ประเทศอียิปต์ | Ai Cập | Mısır (ülke) | Єгипет | مصر | מצרים | 埃及