EdwardI-Cassell.jpg

Edvard I Pitkäjalka (17. kesäkuuta 1239–7. heinäkuuta 1307) oli Englannin kuningas. Hän hallitsi vuosina 1272 – 1307. Edvard I tunnetaan ennen kaikkea Walesin valloittajana, Englannin juutalaisten karkoittajana ja skottien pitämisestä kovin ottein Englannin ylivallan alla. Edvard I oli kärsimätön ja kunnianhimoinen hallitsija, joka kohteli kapinoitsijoita säälimättömästi.

Kukistettuaan vallananastaja Simon de Montfortin vuonna 1265 ja osallistuttuaan kahdeksanteen ristiretkeen Tunisiassa ja yhdeksänteen Palestiinassa vuosina 1270–1274 Edvard sai tiedon isänsä Henrik III:n kuolemasta ja palasi Englantiin ottaakseen vallan käsiinsä. Hän kieltäytyi hyväksymästä hänen isänsä walesilaisten kanssatekemää rauhaa ja hankki eri toimenpitein koko Walesin Englannin vallan alle. Tämä asema vahvistettiin Rhuddlanin asetuksella vuonna 1284. Edvard I nimitti vanhimman poikansa Walesin prinssiksi, ja arvonimi on siitä lähtien ollut Englannin kuninkaan vanhimmalla pojalla.

Rahoittaakseen Walesin sotaretket Edvard I alkoi verottaa raskaasti juutalaisia rahanlainaajia. Juutalaiset köyhtyivät ja menettivät uuden pankkijärjestelmän myötä yleisen "käyttökelpoisuutensa", mikä johti antisemitismin lisääntymiseen. Lopulta Edvard I kielsi koron ottamisen kokonaan ja aloitti suoranaiset juutalaisvainot. Vuonna 1274 juutalaiset pakotettiin kantamaan keltaista merkkiä, ja n. 300 johtavien juutalaisperheiden päämiestä teloitettiin Towerissa. Vuonna 1290 Edvard I hääti juutalaiset kokonaan Englannista.

Tämän jälkeen Edvard I:n mielenkiinto suuntautui Skotlantiin. Hän vaati itse nimittämältään Skotlannin johtavalta aateliselta John Ballionilta aseellista tukea Ranskaa vastaan, mikä oli Ballionille liikaa. Hän liittoutui Ranskan kanssa ja aloitti kapinan. Edvard kokosi suuren armeijan ja marssi Skotlantiin tuhoten mm. Berwickin kaupungin ja valloittaen Edinburghin. Ns. kohtalon kivi, hietakivi jolla skottihallitsijat oli kruunattu 800-luvulta asti, vietiin Englantiin Westminster Abbeyyn. Kivi asetettiin Edvardin valtaistuimen, jolla kaikki myöhemmät Englannin hallitsijat on kruunattu, alle, jossa se oli aina vuoteen 1996.

Edvardille tuotti päänvaivaa itsenäisyystaistelija William Wallace, mutta hän voitti tämän Falkirkin taistelussa 1298 ja teloitti vuonna 1305. Edvard I ei kuitenkaan koskaan saanut Skotlantia täysin liitetyksi Englantiin, ja kuoli 1307 sotaretkellä Robert Brucen johtamia, Wallacen marttyyriydestä innoituksensa saaneita skotteja vastaan.

Englannin hallitsijat

إدوارد الأول من إنكلترا | Edward I od Engleske | Eduard I. | Edward I o Loegr | Eduard I. (England) | Edward I | Edward I of England | Eduardo I de Inglaterra | Eduardo la 1-a (Anglio) | Édouard Ier d'Angleterre | Edoardo I d'Inghilterra | אדוארד הראשון מלך אנגליה | I. Eduárd angol király | Edward I van Engeland | エドワード1世 (イングランド王) | Edvard I av England | Edward I | Eduardo I de Inglaterra | Eduard I al Angliei | Эдуард I | Eduard I. (Anglicko) | Едвард I | Edvard I av England | Едуард I Довгоногий | 爱德华一世 (英格兰)