Chris Evert

Christine Marie "Chris" Evert (s. 21. joulukuuta 1954) on yhdysvaltalainen entinen tennispelaaja. Evert voitti ammattilaisurallaan 18 Grand Slam -turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä. Evertin ammattilaisuran voittotilasto, 1309-146, on parempi kuin kellään muulla ammattilaispelaajalla koskaan.

Tennisura

Evert alkoi pelata tennistä viisivuotiaana isänsä, tennisvalmentaja Jimmy Evertin opastuksella. Vuonna 1969 hänet rankattiin Yhdysvaltain parhaaksi tyttöpelaajaksi alle 14-vuotiaiden sarjassa. Vuonna 1970 hän ansaitsi tennismaailman huomion voittamalla Margaret Smith Courtin, joka oli tuolloin naisten maailmanlistan ykkönen ja saavuttanut hiljattain Grand Slamin (voittanut kaikki kauden Grand Slam -turnaukset), Pohjois-Carolinassa pelatussa pienessä turnauksessa suoraan kahdessa erässä. Evert teki Grand Slam -debyyttinsä vuoden 1971 Yhdysvaltain avoimissa, joissa hän eteni vasta 16-vuotiaana semifinaaleihin asti. Hän voitti turnauksessa useita kovia nimiä, kuten Mary Ann Eiselin, Francoise Durrin ja Lesley Huntin, mutta joutui lopulta taipumaan semifinaaleissa maannaiselleen Billie Jean Kingille.

Vuonna 1973 Evert eteni sekä Ranskan avointen että Wimbledonin loppuotteluun. Hän hävisi kuitenkin Ranskan avointen loppuottelussa Margaret Smith Courtille ja Wimbledonin loppuottelussa Billie Jean Kingille. Vuotta myöhemmin hän sen sijaan voitti molemmat turnaukset kaataessaan kummankin loppuottelussa Olga Morozovan suoraan kahdessa erässä.

Evert hallitsi sittemmin naistennistä pitkään suvereenisti ja pysyi suurimman osan viidestä seuraavasta vuodesta maailmanlistan ykkösenä. Hän voitti Ranskan avoimet toistamiseen vuonna 1975 ja otti ensimmäisen neljästä peräkkäisestä Yhdysvaltain avointen turnausvoitostaan voittamalla australialaisen Evonne Goolagongin kolmieräisessä loppuottelussa. Hän kohtasi Goolagongin myös vuoden 1976 Wimbledonin loppuottelussa ja voitti hänet silläkin kertaa kolmen erän kamppailun jälkeen. Evertin ja Goolagongin kilpailuasetelma oli vahvimmillaan 1970-luvun puolivälissä. Evert voitti 21 heidän 33 kohtaamisestaan.

Evertin valta-asemalle ilmestyi 1970-luvun lopulla uusi haastaja, Martina Navratilova. Evert hallitsi useimpia heidän varhaisia kohtaamisiaan, mutta Navratilova nousi niskan päälle 1980-luvulla. He kohtasivat toisensa yhteensä 80 ottelussa, joista Evert voitti 37 ja Navratilova 43. Grand Slam -turnausten kaksinpelin loppuotteluissa he kohtasivat 12 kertaa, joista Evert voitti neljä ja Navratilova kahdeksan. Kummankin pelaajan uran loppusaldoksi tuli sama määrä Grand Slam -voittoja kaksinpelissä, 18.

Vaikka Evert menestyi erinomaisesti kaikilla alustoilla, hänen pelinsä oli kaikkein hallitsevinta massakentällä. Hän voitti vuosien 1973 ja 1979 välisenä aikana ennätykselliset 125 peräkkäistä massakentällä pelattua ottelua. Putki päättyi vuoden 1979 Italian avoimissa, joissa hän hävisi Tracy Austinia vastaan pelatun semifinaaliottelun. Austin voitti Evertin samana vuonna myös Yhdysvaltain avointen loppuottelussa. Evert voitti ainoan massakentällä pelattavan Grand Slam -turnauksen, Ranskan avointen, kaksinpelin ennätykselliset seitsemän kertaa. Kolme näistä voitoista tuli Martina Navratilovaa vastaan, ensimmäinen jo vuonna 1975 ja toiset kaksi kymmenen vuotta myöhemmin, vuosina 1985 ja 1986. Vuoden 1985 Ranskan avointen voitto nosti Evertin viidettä ja viimeistä kertaa naisten kaksinpelin maailmanlistan kärkeen.

Evert lopetti ammattilaisuransa vuonna 1989. Hän voitti urallaan peräti 154 WTA-tason kaksinpeliturnausta ja kahdeksan nelinpeliturnausta. Hän voitti vuosien 1974 ja 1986 välisenä aikana vähintään yhden Grand Slam -turnauksen vuotta kohti. Evert eteni 52 kertaa vähintään semifinaaleihin Grand Slam -turnausten kaksinpelissä. Hän voitti WTA-kiertueen mestaruuden mestaruuden neljä kertaa ja auttoi Yhdysvallat kahdeksan kertaa Fed Cupin, naisten arvostetuimman joukkueturnauksen, voittoon. Hänet äänestettiin neljä kertaa AP-uutistoimiston äänestyksessä vuoden naisurheilijaksi ja vuonna 1976 Sports Illustrated -lehti valitsi hänet vuoden naisurheilijaksi. Vuonna 1995 hänet valittiin yksimielisesti International Tennis Hall of Fameen.

Yksityiselämä

Evertin romanssi toisen yhdysvaltalaisen tennistähden Jimmy Connorsin kanssa herätti julkista huomiota 1970-luvulla, erityisesti heidän kummankin voittaessa Wimbledonin kaksinpelin vuonna 1974. He menivät myös kihloihin, mutta suhde ei lopulta kestänyt.

Vuonna 1979 Evert meni naimisiin brittiläisen tennispelaajan John Lloydin kanssa ja Evert käyttikin pitkään nimeä Chris Evert-Lloyd. Heidän avioliittonsa päättyi kuitenkin eroon vuonna 1987.

Vuonna 1988 Evert meni naimisiin kaksinkertaisen syöksylaskun olympiavoittajan Andy Millin kanssa. Heillä on kolme poikaa - Alexander James (s. 1991), Nicholas Joseph (s. 1994) ja Colton Jack (s. 1996).

Grand Slam -finaalit kaksinpelissä

18 voittoa

Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1974 Ranskan avoimet Olga Morozova 6-1, 6-2 1974 Wimbledon Olga Morozova 6-0, 6-4 1975 Ranskan avoimet Martina Navratilova 2-6, 6-2, 6-1 1975 Yhdysvaltain avoimet Evonne Goolagong 5-7, 6-4, 6-2 1976 Wimbledon Evonne Goolagong 6-3, 4-6, 8-6 1976 Yhdysvaltain avoimet Evonne Goolagong 6-3, 6-0 1977 Yhdysvaltain avoimet Wendy Turnbull 7-6, 6-2 1978 Yhdysvaltain avoimet Pam Shriver 7-5, 6-4 1979 Ranskan avoimet Wendy Turnbull 6-2, 6-0 1980 Ranskan avoimet Virginia Ruzici 6-0, 6-3 1980 Yhdysvaltain avoimet Hana Mandlikova 5-7, 6-1, 6-1 1981 Wimbledon Hana Mandlikova 6-2, 6-2 1982 Australian avoimet Martina Navratilova 6-3, 2-6, 6-3 1982 Yhdysvaltain avoimet Hana Mandlikova 6-3, 6-1 1983 Ranskan avoimet Mima Jausovec 6-1, 6-2 1984 Australian avoimet Helena Sukova 6-7, 6-1, 6-3 1985 Ranskan avoimet Martina Navratilova 6-3, 6-7, 7-5 1986 Ranskan avoimet Martina Navratilova 2-6, 6-3, 6-3

17 tappiota

Vuosi Turnaus Finaalivastustaja Lopputulos 1973 Ranskan avoimet Margaret Court Smith 6-7, 7-6, 6-4 1973 Wimbledon Billie Jean King 6-0, 7-5 1974 Australian avoimet Evonne Goolagong 7-6, 4-6, 6-0 1978 Wimbledon Martina Navratilova 2-6, 6-4, 7-5 1979 Wimbledon Martina Navratilova 6-4, 6-4 1979 Yhdysvaltain avoimet Tracy Austin 6-4, 6-3 1980 Wimbledon Evonne Goolagong 6-1, 7-6 1981 Australian avoimet Martina Navratilova 6-7, 6-4, 7-5 1982 Wimbledon Martina Navratilova 6-1, 3-6, 6-2 1983 Yhdysvaltain avoimet Martina Navratilova 6-1, 6-3 1984 Ranskan avoimet Martina Navratilova 6-3, 6-1 1984 Wimbledon Martina Navratilova 7-6, 6-2 1984 Yhdysvaltain avoimet Martina Navratilova 4-6, 6-4, 6-4 1985 Australian avoimet Martina Navratilova 6-2, 4-6, 6-2 1985 Wimbledon Martina Navratilova 4-6, 6-3, 6-2 1988 Australian avoimet Steffi Graf 6-1, 7-6

Aiheesta muualla