Berliini

Berliini (saksaksi ^*) on Saksan pääkaupunki. 3,4 miljoonalla asukkaallaan se on myös Saksan suurin kaupunki. Berliini muodostaa oman osavaltion, jota pormestarina johtaa Klaus Wowereit (SPD, 2001-) ja se sijaitsee Brandenburgin sisällä ollen näin enklaavi. Berliinin suurkaupunkialueella (johon kuuluu mm. Potsdam) asuu yli 5 miljoonaa ihmistä.

Maantiede

Berlin.bezirke.png

Berliini sijaitsee itäisessä Saksassa noin 70 km Puolan rajalta. Kaupungin läpi virtaa Spree-niminen joki. Ilmasto on kaupungissa leudon mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -1°C, kun taas heinäkuussa keskilämpötilat nousevat kahdenkymmenen paikkeille. Talvi on yleensä loskainen, mutta suomalaisittain lyhyt. Toukokuu voidaan jo laskea kesäkuukaudeksi.

Berliini on jaettu 12 kaupunginosaan: Mitte, Friedrichshain-Kreuzberg, Pankow, Charlottenburg-Wilmersdorf, Spandau, Steglitz-Zehlendorf, Tempelhof-Schöneberg, Neukölln, Treptow-Köpenick, Marzahn-Hellersdorf, Lichtenberg, Reinickendorf.

Historia

Varhaista historiaa

Arkeologisten kaivausten perustella Berliini ja sen sisarkaupunki Cölln ovat syntyneet noin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Berliinin ikä lasketaan kuitenkin kirjallisesta asiakirjasta vuodelta 1237, jossa mainitaan vain Cölln. Itse Berliinistä ensimmäinen maininta on vuodelta 1244. Vanhastaan slaavilainen keskus Spandau sai kaupunginoikeudet 1232 ja Berliini ilmeisesti samoihin aikoihin. 1200-luvulla Berliiniä ja Cöllniä voisi luonnehtia suhteellisen hyvin menestyneiksi kauppakaupungeiksi.

1300-luvulla Berliini ja Cölln kuuluivat kumpikin Hansa-kaupunkeihin ja kävivät kaupaa koko Itämeren alueella.

Vuosina 1415-1417 linnakreivi Fredrikistä tuli Mark Brandenburgin hallitsija, jolloin hän nousi vaaliruhtinaaksi. Fredrik kuului Hohenzollerien sukuun, joka sukuna pysyi Berliinissä ja vallassa aina vuoteen 1818 saakka. Vaaliruhtinas yhdisti myös Berliinin ja Cöllnin kaupungit ja teki yhdistyneestä kaupungista hovin residenssikaupunki.

Uskonpuhdistuksen aikaan Berliinissä omaksuttiin luterilainen uskonoppi vuonna 1539.

Preussin kuningaskunnan keskus

Cruikshank_Napoleon's_Entrance_into_Berlin.jpg Vuonna 1701 Hohenzollern-suvun Fredrik I kruunattiin Preussin kuninkaaksi, ja Berliinistä tuli uuden kuningaskunnan pääkaupunki. Kaupunki muuttui ja kasvoi edustavaksi kuningaskunnan pääkaupungiksi. Esimerkiksi kuninkaan linna rakennettiin uudelleen upeaksi barokkipalatsiksi. 1700-luvun aikana Berliini kasvoi Saksalais-roomalaisen keisarikunnan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi heti Wienin jälkeen.

Vuonna 1806 Napoleonin sotajoukot valloittivat Preussin ja Berliinin. Napoleon piti kaupungissa näyttävän paraatin ja kuljetutti Brandenburgin portin nelivaljakkopatsaan Pariisiin. Seitsemän vuotta myöhemmin, Napoleonin luhistuttua, nelivaljakko palautettiin Berliiniin.

1800-luku oli Berliinissä voimakkaan kasvun aikaa. Vuosina 1815-1848 Berliinin väkiluku kaksinkertaistui. Vuonna 1850 siitä tuli Saksan suurin kaupunki. Ensimmäinen rautatieyhteys Berliinin ja Potsdamin välille vedettiin vuonna 1838. Berliini koki voimakkaan ja nopean teollistumisen. Erityisesti tekstiilituotanto, kone- ja rautateollisuus olivat kasvun taustalla. Vuosisadan puolivälistä eteenpäin sähkö- ja kemianteollisuus voimistuivat.

Saksan keisarikunnan pääkaupunki

1871 Berliinistä tuli uuden Saksan keisarikunan pääkaupunki. Valtakunnan keskuspankin sijoittaminen Berliiniin toi pääkaupunkiin mukanaan myös rahoittajat. Berliinin kulttuurielämä kasvoi entisestään ja esimerkiksi Berliinistä aletaan puhua Euroopan teatterimetropolina. Berliinin voimakas kasvu aiheutti myös sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Väestön- ja liikenteen kasvun vuoksi 1896 alettiin rakentaa metroa sekä paikallisjunayhteyksiä esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja.

Ensimmäinen maailmansota johti Berliinissä nälänhätään. Talvella 1916/1917 150 000 ihmistä oli ruoka-avun tarpeessa. Kaupungissa puhkesi lakkoja. Kun sota päättyi 1918 erosi keisari Wilhelm II.

Weimarin tasavallan pääkaupunkina

Sosialisti Philipp Scheidemann ja kommunisti Karl Liebknecht julistivat lokakuun vallankumouksen jälkeen kaupungin tasavallaksi. Seuraavina kuukausina kaupungissa käytiin lukuisia katutaisteluita eri fraktioiden välillä. Joulukuussa 1918 Berliinissä perustettiin Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD). Tammikuussa 1919 puolue yriti kaapata ns. Spartakus-kapinassa vallan, mikä epäonnistui. 15. tammikuuta 1919 surmattiin Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht.

Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1920 puolestaan oikeistolaisen Saksalaisen isänmaan puolueen (Deutsche Vaterlandspartei) perustaja Wolfgang Kapp yritti kaataa hallituksen. Berliinin kasarmiväki liittyi hänen joukkoihinsa ja valtasi hallitusrakennuksen. Weimarin tasavallan hallitus oli jo tuolloin jättänyt Berliinin. Yleislakko kuitenkin esti vallankaappauksen onnistumisen.

1. lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jossa Berliiniin liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta. Tuolloin Suur-Berliinissä oli 3 804 048 asukasta.

1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista sekä kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin 1924, jolloin myös Tempelhofin lentokenttä otettiin käyttöön. Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin 1929. Samana vuonna NSDAP sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa.

Hitler halusi rakentaa Berliinistä uuden pääkaupunkinsa, Germanian. Suuri osa kaupungista oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uudelleen. Asuintilaa näin kodittomaksi jääneille olisi hankittu karkoittamalla juutalaiset kaupungista. Rakennusprojektit keskeytyivät sodan vuoksi. Sodan loppuvaiheissa Berliiniä pommitettiin ankarasti, ja muun muassa valtiopäivätalo raunioitui.

Jaettu Berliini

Berliner Mauer.jpg | Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. Neuvostoliiton vyöhykkeen sisään jäänyt Berliini jaettiin myös neljään osaan näiden valtioiden kesken: länsivallat hallinnoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä. Tilanne muuttui ongelmalliseksi, kun 1949 länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta (BRD) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Länsi-Berliinistä tuli DDR:n sisällä ollut erillisalue joka kuului liittotasavaltaan.

Vuoteen 1961 Länsi- ja Itä-Berliinin välillä saattoi liikkua vapaasti, vaikka Länsi-Saksan ja Itä-Saksan välinen raja oli muualta tiukasti vartioitu. Koska yhä enemmän itäsaksalaisia pakeni tätä kautta länteen, DDR rakensi 1961 Berliinin muurin jolla se eristi Länsi-Berliinin ympäristöstään. Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset ja muuri purettiin. Berliinin muurin murtuminen oli valtava symbolinen tapahtuma ja lähtölaukaus kommunismin romahtamiselle Itä-Euroopassa.

Väkiluvun kehitys

**Berliinin asukasmäärän kehitys**
- valign="top"	1250: 1 200 as.	1307: 7 000 as.	1400: 8 500 as.
1576: 12 000 as.	1600: 9 000 as.	1631: 8 100 as.
1648: 6 000 as.	1685: 17 500 as.	1709: 57 000 as.
1750: 113 289 as.	1775: 136 137 as.	1800: 172 132 as.
1825: 219 968 as.	1850: 418 733 as.	1861: 547 200 as.
1871: 824 484 as.	1875: 964 539 as.	1880: 1 123 749 as.
1885: 1 315 665 as.	1890: 1 578 516 as.	1895: 1 678 924 as.
1900: 1 888 313 as.	1905: 2 042 402 as.	1910: 2 071 907 as.
1919: 1 902 509 as.	1925: 4 024 165 as.	1933: 4 242 501 as.
1939: 4 338 756 as.	1946: 3 170 832 as.	1950: 3 336 026 as.
1960: 3 274 016 as.	1970: 3 208 719 as.	1980: 3 048 759 as.
1990: 3 433 695 as.	2000: 3 382 169 as.	2005: 3 391 407 as.

Huom: vuonna 1920 Saksassa toteutettiin suuri kunnallisuudistus, jonka takia Berliininkin väkiluku yli kaksinkertaistui ja kaupungista tuli väkiluvultaan Manner-Euroopan suurin kaupunki. Vuosien 1950-1980 väkiluvuissa on jaetun kaupungin kahden kaupungin (Länsi-Berliini ja Itä-Berliini) väkiluvut yhteensä.

Liikenne

Kaikissa Berliinin julkisen liikenteen kulkuneuvoissa voi liikkua samalla lipulla.

U-Bahn: Metro
S-Bahn: lähinnä maanpinnalla toimiva rautatie
Straßenbahn: raitiovaunu, sijoittuu lähinnä entiseen Itä-Berliiniin
Linja-auto
Matkustajalautta

Arkkitehtuuri

Berlin Tempelhof Luftbrueckendenkmal.jpg 1920-luvulla Saksa oli ajattelijoiden, runoilijoiden ja arkkitehtien maa. Näihin aikoihin saksalaiset rakensivat paljon kotimaahansa ja ulkomaille. Vuosikymmenen loppuun mennessä tunnetut saksalaiset arkkitehdit: Ludwig Mies van der Rohe, Walter Gropius, Bruno Taut ja Erich Mendelsohn tulivat kuuluisiksi.

1990-luvulla postmodernismin suuret mestarit: James Stirling Lontoosta, Hans Hollein Wienistä, Rob Krier Luxemburgista, Arata Isozaki Tokiosta ja Richard Meier New Yorkista kutsuttiin rakentamaan Saksaa. Heidät kutsuttiin, koska Saksaan haluttiin vaikutteita kaikkialta maailmasta ja he saattaisivat innoittaa saksalaisia arkkitehtejä. Ulkomaalaiset arkkitehdit pitivät saksalaisten talojen rakentamisen laadusta, olihan rakentamisella tiukat laatumääräykset.

Berliiniinkin mahtuu monen aikakauden arkkitehtuuria, mutta nykyään Saksa keskittyy ekologiseen rakentamiseen. Aurinkoenergian käyttäminen ja luontoa vähemmän kuormittavien materiaalien käyttö kiinnostavat suunnittelijoita. Monet luulevat, että Saksan arkkitehtuurin museo on Berliinissä, mutta se on Frankfurtissa ja kilpailee Münchenissä sijaitsevan toisen arkkitehtuurin museon kanssa.

Nähtävyydet

Historiastaan johtuen Berliini on kaupunkikuvaltaan hyvin hajanainen ja vaihteleva.

Vanha Berliini, Hohenzollernien hallintokaupunki, on parhaiten säilynyt vanhassa keskustassa paraatikatu Unter den Lindenin ympäristössä. Katu alkaa lännessä Pariser Platz -aukiolta ja Brandenburgin portilta, joka on kaupungin symboli. Portin vieressä on vanha valtiopäivätalo. Unter den Lindenin itäpäässä on Fredrik Suuren ratsastajapatsas sekä Bebelplatz, jolla sijaitsee natsien kirjarovioiden muistomerkki. Aukion ympärillä ovat mm. Humboldt-yliopisto ja kuninkaallinen ooppera. Aukion itäpuolella on Museosaari (Museuminsel), joka on saanut nimensä Saksan kansallismuseon valtavasta museokompleksista ja jolla kohoaa myös Berliinin tuomiokirkko. Unter den Lindenin eteläpuolella on kaupungin kauneimpana aukiona pidetty Gendarmenmarkt kaksoiskirkkoineen. Keskustaan liittyy myös sen länsipuolella oleva Tiergartenin puisto, jossa on Saksan yhdistymissotien 1861-71 muistoksi rakennettu voitonpylväs Siegessäule.

Natsiajan Berliinistä ei ole paljon jäljellä. Adolf Hitler ja hänen luottoarkkitehtinsä Albert Speer suunnittelivat Berliinin uudelleenrakentamista uudeksi "maailmanpääkaupungiksi", Welthauptstadt Germaniaksi. II maailmansodan aikana ehdittiin jo purkaa ja raivata tyhjäksi valtiopäivätalon ympäristö, jonne oli tarkoitus rakentaa suunnaton Volkshalle. Saksan häviö 1945 keskeytti nämä suunnitelmat alkuunsa, ja harvat valmistuneet rakennukset - kuten Speerin jättiläismäinen valtakunnankanslia - tuhottiin sodan jälkeen. Jäljellä ovat vielä mm. Saksan finanssiministeriön talo jossa sijaitsi Natsi-Saksan ilmavoimien hallinto, Berliinin olympialaisia 1936 varten rakennettu Olympiastadion ja Tempelhofin lentokentän terminaali, joka oli valmistuessaan Euroopan pisin rakennus.

Berliini tuhoutui suurilta osiltaan ensin II maailmansodan lopputaisteluissa ja myöhemmin Berliinin jaossa. Vanha keskusta jäi muurin halkaisemaksi ja esimerkiksi 1920-30-lukujen liikekeskusta Potsdamer Platz tuhottiin kokonaan muurin tieltä. Molemmilla kaupunginpuoliskoilla alkoi mittava uudisrakentaminen.

Itä-Berliinille rakennettiin 1950-60-luvuilla uusi keskusta tuhoutuneen Alexanderplatzin ympärille. Entisestä Frankfurter-Alleesta muokattiin leveä paraatikatu Stalin-Allee (nykyisin Karl-Marx-Allee) ja se reunustettiin neuvostotyyliin rakennetuilla rakennuksilla. Tällä kadulla Itä-Saksa piti mahtipontisia voitonparaatejaan, ja sen varrella sijaitsevat asunnot oli tarkoitettu puoluevirkailijoille sekä ansioituneille kansalaisille. Alexanderplatzin alueen ja koko Berliinin maamerkiksi kohosi 365 metriä korkea televisiotorni, Fernsehturm. Myös Itä-Berliinin puolelle jäänyttä historiallista keskustaa rakennettiin uudelleen: Hohenzollernien kuninkaanlinna, joka oli vaurioitunut pahasti pommituksissa, räjäytettiin 1950-luvulla "preussilaisen militarismin" symbolina, ja paikalle rakennettiin DDR:n parlamenttitalo Tasavallan palatsi (Palast der Republik) jonka edustalla on Marxin ja Engelsin kaksoispatsas. Palatsissa toimi Saksan demokraattisen tasavallan hallitus. Vuonna 2003 Saksan liittopäivät päätti, että rakennus tuhotaan ja tilalle rakennetaan uusi kulttuurikeskus. Purkaminen alkoi helmikuussa 2006.

Länsi-Berliinin keskusta muodostui kauppakatu Kurfürstendammin ympärille. Sen maamerkki on sodassa tuhoutunut Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche) jonka rauniot on jätetty pystyyn muistuttamaan sodan mielettömyydestä modernistisen uuden kirkkorakennuksen vierelle.

Yhdistynyt Berliini on muurin purkamisen jälkeen ollut vilkkaan uudisrakentamisen kohteena. Muurin häviäminen merkitsi valtavan rakentamattoman vyöhykkeen ilmestymistä keskelle miljoonakaupunkia. Uuden Berliinin rakentaminen on ollut mahtava taloudellinen ja symbolinen projekti, jolla on haluttu kuvastaa yhdistyneen Saksan nousua takaisin Euroopan suurvaltojen joukkoon. Saksan liittotasavallan hallinto on muuttanut Bonnista Berliiniin ja restauroidun valtiopäivätalon ympäristöön on noussut uusi hallintokaupunginosa, näkyvimpänä uusi kanslerinvirasto. Potsdamer Platzille on kohonnut pilvenpiirtäjiä. Uusin nähtävyys on Brandenburgin portin vieressä entiselle muurivyöhykkeellä paljastettu Holokaust-muistomerkki. Suuriin hankkeisiin kuuluu myös korjauskelvottoman DDR:n Tasavallan palatsin purkaminen ja kuninkaanlinnan näköiskopion rakentaminen tilalle.

Urheilu

Berliini oli vuoden 1936 kesäolympialaisten isäntäkaupunki.
Berliini osallistuu Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen järjestämiseen Saksassa vuonna 2006.
Berliinissä pidetään vuonna 2009 yleisurheilun maailmanmestaruuskisat.

Urheiluseurat

Berliini on Bundesliiga-joukkue Hertha BSC Berlinin kotikaupunki.

Lisätietoa

Internet

Kirjallisuutta

Beevor, Antony: Berliini 1945. Suomentanut Matti Kinnunen. WSOY 2003

Donner, Jörn: Berliini - arkea ja uhkaa. Suom. Toivo J. Kivilahti. WSOY 1958

Döblin, Alfred: Berlin Alexanderplatz. Suomentanut Aarno Peromies. WSOY 1994.

Berliini: Kirjailijan kaupunki. Toimittanut Ritva Hapuli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004

Saarinen, Hannes: Berliini. Kulttuuria ja historiaa. Otava 1999.

Berliini | Enklaavit

Gourt Home::Gourt :: Berliini