Aurinko

Sun in X-Ray.png
Ominaisuudet
Keskietäisyys Maasta	149 597 871 km
Näennäinen kirkkaus	−26,8^m
Absoluuttinen kirkkaus	4,8^m
Fyysiset ominaisuudet
Spektriluokka	G2V
Väri-indeksi B-V	0,65
Päiväntasaajan läpimitta	1 392 000 km 109 × Maa
Säde päiväntasaajalla	696 000 km
Pinta-ala	6,09×10¹² km²
Tilavuus	1,41×10²⁷ m³
Massa	1,9891×10³⁰ kg 333 400 × Maa
Tiheys	1,411 g/cm³
Painovoima pinnalla	274 m/s²
Mikroturbulenssi (pyörteisyys)	1,20 ± 0.05 km/s
Valovoima	3,827×10²⁶ J/s
Kierto ja pyöriminen
Pyörähdysaika · päiväntasaaja · 30. leveysaste · 60. leveysaste · 75. leveysaste	27 vrk 6 h 36 min 28 vrk 4 h 48 min 30 vrk 19 h 12 min 31 vrk 19 h 12 min
Kiertoaika Linnunradan keskustan ympäri	226 000 000 v
Fotosfäärin koostumus
Vety Helium Happi Hiili Rauta Neon Typpi Pii Magnesium Rikki	73,46 % 24,85 % 0,77 % 0,29 % 0,16 % 0,12 % 0,09 % 0,07 % 0,05 % 0,04 %

Aurinko on lähin tähti Maasta katsoen. Auringon ympärille syntyneet planeetat ja muut kappaleet muodostavat Aurinkokunnan. Aurinko on tyypillinen keskimassainen tähti, jolla ei ilmeisesti ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia. Auringon perinteisiä suomalaisia nimiä ovat myös Päivyt ja Päivänkehrä. Pienellä alkukirjaimella kirjoitettaessa aurinko on yleisnimitys tähdelle, jonka ympäri kiertää yksi tai useampia planeettoja.

Auringon elinkaari

Aurinko syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten, ja noin 5 miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. Aurinko kirkastuu hitaasti, ja 200 miljoonan vuoden kuluttua Maapallon meret kuivuvat. Tosin teoriassa ihmiskunta saattaisi rakentaa avaruuteen varjostimen Maapallon pitämiseksi elinkelpoisena 600 miljoonaa vuotta. Miljardin vuoden kuluttua lisääntynyt painovoiman puristus laajentaa fuusioreaktiot Auringon ulompia kerroksia kohden, jolloin Aurinko alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Tällöin auringosta tulee punainen jättiläinen. Neljän miljardin vuoden kuluttua sykkivä Aurinko nielaisee sisemmät planeetat, eli Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa tulipalloksi, ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Lopulta Auringon keskusta luhistuu noin Maan kokoiseksi valkoiseksi kääpiöksi. Samalla Aurinko puhaltaa uloimmat kerroksensa kauniiksi planetaariseksi sumuksi. Vielä silloinkin Aurinkoa kiertäneet planeetat, mukaan lukien Maapallon jo tässä vaiheessa jäähtynyt ydin, kiertävät sitä ikuisessa pimeydessä ja kylmyydessä. Jäljelle jäänyt auringon ydin jäähtyy lopulta valkoisesta kääpiöstä mustaksi kääpiöksi.

Auringon ominaisuuksia

pintalämpötila 5780 K
massa 1,9891 × 10³⁰ kg
valovoima (säteilyteho) 3,827 × 10²⁶ W
säde 6,96 × 10⁸ m

Auringon massaa, sädettä ja valovoimaa käytetään yleisesti yksikkönä muiden tähtien säteitä, massoja ja valovoimia käsiteltäessä.

Auringon aktiivisuus

Auringon pinta muuttuu koko ajan. Auringon pinnan ilmiöistä tunnetuin on auringonpilkut. Muita Auringon pinnalla tapahtuvia ilmiöita ovat flaret eli roihut, protuberanssit, granulat ja niin kutsutut auringonjäristykset, joita muun muassa ESA:n SOHO -avaruusluotain havaitsi. Aurinko myös virittää Maan lähiavaruuteen niin kutsutun avaruussään. Auringon aktiivisuuden huippukausina esiintyy niin kutsuttuja aurinkomyrskyjä. Nämä näkyvät Maassa muun muassa voimakkaina ja laaja-alaisina revontulina ja esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikon pitkien sähkön siirtolinjojen jakeluhäiriöinä.

Rakenne

Ydin

Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi auringon ytimessä tapahtuvassa lämpöydinreaktiossa. Ytimessä noin 700 miljoonaa tonnia vetyä fuusioituu 695 miljoonaksi tonniksi heliumia joka sekunti. Erityisen suhteellisuusteorian mukaisesti 5 miljoonaa tonnia vedyn sidosenergiasta muuttuu energiaksi. Tämä energia kulkee gamma- ja röntgensäteilynä kohti auringon pintaa. Ytimen koko on vajaan kolmanneksen Auringon säteestä.

Säteilyvyöhyke

Säteilyvyöhykkeessä ei tapahdu enää ydinreaktioita ja ytimestä tuleva energia siirtyy pinnalle absorboitumalla ja emittoitumalla nousten säteilyvyöhykkeen pintaa kohden, joka on noin 0,8 Auringon säteen kohdalla. Energian siirtyminen on hidasta ja ytimestä pintaan siirtyminen voi kestää kymmeniä miljoonia vuosia.

Konvektiovyöhyke

Konvektiovyöhykkeessä energia siirtyy pääosin aineen virtauksen mukana pinnalle. Vyöhykkeen aine lämpenee säteilyvyöhykkeen johdosta ja virtaa kohti Auringon pintaa. Pinnalla aine jäähtyy ja vajoaa takaisin kohti Auringon ydintä. Virtaukset voi havainnoida jo pienellä kaukoputkella pinnan granuloina (huomioi kuitenkin aiheeseen liittyvät turvallisuusohjeet).

Fotosfääri

Auringon fotosfäärissä energiaa emittoituu avaruuteen säteilynä kaikilla aallonpituuksilla, etenkin näkyvillä aallonpituuksilla. Fotosfäärin lämpötila on noin 6000 K ja siinä esiintyy Auringon magneettikentästä johtuvia auringonpilkkuja, jotka laskevat pintalämpötilaa huomattavasti.

Auringolta suojautuminen

Aurinkoa ei kannata katsoa suoraan, sillä se voi vahingoittaa näkökykyä. Jopa auringonpimennyksen yhteydessä auringon suora katsominen voi helposti vahingoittaa silmiä. Aurinkoa ei kannata katsoa myöskään aurinkolasien tai muun tummentavan suojan läpi. Auringonpimennystä katsottaessa tulee käyttää tähän tarkoitettuja laseja tai hitsaajan suojalaseja.
Auringon voimakkaalle UV-säteilylle pitkäaikaisesti altistunut iho palaa, mikä lisää riskiä sairastua ihosyöpään. Palamisalttiutta kuvaamaan on kehitetty UV-indeksi. Myös ihon palamisherkkyys vaihtelee eri henkilöillä. Vaaleilla henkilöillä ihoa suojaavan pigmentin muodostuminen on heikompaa, jolloin on käytettävä korkeamman suojakertoimen omaavia aurinkovoiteita tai valoa läpäisemätöntä suojavaatetusta.

Auringon merkitys ihmiskunnalle

Aurinko on maailman merkittävin energianlähde, joka yhteyttämisen kautta tuottaa melkein kaiken eliökunnan kuluttamasta energiasta. Myös ihmisten ravinnon energia on siis alun perin auringosta. Myös suurin osa muusta ihmiskunnan kuluttamasta energiasta on peräisin Auringon fuusioreaktioista eri väylien kautta.

Aurinko on näyttävä ilmiö kaikkialla maapallolla ja se hallitsee mm. vuorokaudenaikojen vaihteluja. Siksi Auringolla on merkittävä asema eri kulttuureissa ja sitä palvotaan ja on palvottu jumalana mm. muinaisessa Egyptissä, Kreikassa, Roomassa sekä Japanissa.

Kirjallisuutta

Leon Golub ja Jay M. Pasachoff: Nearest Star - The Surprising Science of Our Sun, suomennettuna: Lähin tähtemme, ISBN 952-5329-37-2, Ursa 2004

Aiheesta muualla

Tähdet | Aurinko | Turvallisuusohjeet

Gourt Home::Gourt :: Aurinko