Arkisto on sanana peräisin kreikan käsitteestä arkheion. Alun perin sillä tarkoitettiin sekä viranomaista, että kaupungintaloa. Muinaisroomalaiset käyttivät käsitettä arca, jolla tarkoitettiin varmaa paikkaa.
Arkistolla tarkoitetaan lisäksi tiettyä asiakirjaryhmien kokonaisuutta, joka fyysisesti saattaa sijaita useammassakin paikassa samaan aikaan. Sana arkisto voi olla myös tieteellisen aikakausijulkaisun lisämääritteenä esimerkkinä vaikkapa Historiallinen Arkisto, jossa julkaistaan historiallisia tutkimuksia.
Ensimmäisenä eurooppalaisena arkistona voidaan eittämättä pitää Ateenan raatihuoneeseen 460 eaa perustettua lakitekstien arkistoa. Roomassa rakennettiin Capitoliumille tabulariumi, johon valtakunnan valtiosopimukset arkistoitiin. Valtakunnan finanssihallinnon asiakirjat koottiin puolestaan kaupungissa olevaan Saturnuksen temppeliin. Kun Capitolium oli palanut v. 83 eaa, niin Saturnuksen temppelin taakse rakennettiin valtionarkisto (Aerarium Saturini). Keisarikaudella perustettiin vielä keisarillisen palatsin kanslian yhteyteen keskusarkisto (Santuarium Caesaris).
Keskiajan alkaessa roomalainen perinne siirtyi kirkolliselle organisaatiolle. Sitä vastoin hitaasti kehittyvän maallisen hallinnon arkistot pysyivät pitkään varsin alkeellisina ja vaikeasti hyödynnettävinä. Maallisella hallinnolla ei yleensä keskiajalla ollut pysyvää sijoituspaikkaa, vaan hallinto liikkui hallitsijan mukana paikasta toiseen. Tämän tähden arkistot yleensä tuhoutuivat ja kärsivät suuria vahinkoja. Kaarle Suuri perusti omana aikanaan arkistoja samalla kun hän suoritti koulureformia ja muutti yhteiskuntaa aiempaa stabiilimmaksi. Kuitenkin vasta 1200- ja 1300-luvuilla syntyivät Ranskassa ja Englannissa ensimmäiset arkistot kuninkaan ja hallinnon asiakirjoista, joita voitiin käyttää tehokkaina referenssilähteinä kun oli esim. tarve puolustella hallitsijan tekoja, oikeuksia tai omistuksia.
Ensimmäinen nykykäsityksen mukainen arkistorakennus rakennettiin Kastilian Salamancaan 1542. Kuitenkin vasta 1700-luvun loppuvaihe toi todellisen vyöryn arkistojen perustamiseen. Ranskan vallankumouksen myötä perustettiin maan keskusarkisto Archive National, jonka alaisuuteen tulivat departementtien arkistot. Materiaalia oli vallankumouksen myötä suorastaan tulvinut julkiselle vallalle, sillä luostareiden ja feodaaliruhtinaiden yksityisarkistoja oli takavarikoitu todella lukuisasti.
Autonomisen Suomen senaatin arkistoon kertyi runsaasti myös muuta asiakirja-aineisto, sillä Haminan rauhan mukaisesti Ruotsista siirrettiin sinne arkistomateriaalia ja samoin tehtiin Pietarista ns. vanhan Suomen materiaalille. Vähitellen senaatin arkistosta muodostui Suomen keskusarkisto. Vuonna 1844 arkiston hoito annettiin historiantutkijan koulutuksen saaneelle henkilölle. Arkisto avattiin yleisön käyttöön 1959 ja kymmenen vuotta myöhemmin se sai valtionarkiston nimen. Vuoden 1927 jälkeen Suomeen on perustettu alueellisia ns. maakunta-arkistoja, joita on nykyisin seitsemän.
Suomen virallinen arkistolaitos koostuu seuraavista arkistoista:
Lisäksi meillä on lukuisa joukko tavallaan puolivirallisia arkistoja:
Ruotsin vallan ajan Suomen koskevia arkistotoetoja on myös esim. Tukholman Krigsarkivetissa.
Ruotsin valtionarkiston kotisivu
Viron kansallisarkiston kotisivu
Venäjän valtionarkiston kotisivu
Saksan liittotasavallan arkiston kotisivu
Ranskan kansallisarkistojen kotisivu
Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisarkiston kotisivu
Kansainvälistä yhteistyötä koordinoi vuodesta 1948 lähtien arkistoväen maailmanliitto Internationaöl Council of Archives / Conseil International des Archives.
Archiv | Archiv | Arhiiv | Archive | Archivo | Archives | Arquivo | Arhivalije | Archivio | ארכיון | Archief | アーカイブ | Arkiv | Архив | Arhiv | Arkiv | Arşiv