Alpit

Satellitenaufnahme der Alpen.jpgkuva Alpeista]]

Alpit on Euroopan suurin ja korkein vuoristo. Tämä Keski-Euroopan vuoristo kulkee kaikkiaan seitsemän valtion, Itävallan, Slovenian, Italian, Sveitsin, Liechtensteinin, Saksan ja Ranskan läpi. Alppien korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Ranskan ja Italian rajalla. Se on samalla Länsi-Euroopan korkein vuori. Koko Euroopan korkein vuori on Kaukasuksella sijaitseva Elbrus. Alppien poimuvuoristo on syntynyt miljoonia vuosia sitten Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen törmätessä toisiinsa. Alpit ovat Euroopan nuorimpia vuoristoja. Liikenne Alppien läpi kulkee solien ja tunnelien kautta, joissain paikoin vuorien rinteillä on myös autoteitä.

Alppien rajoista

Alpenrelief 01.jpg | Alpenrelief 02.jpg

Alpit rajoittuvat etelässä selvästi Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Pojoen laaksoon. Ranskassa on Alppien länsirajana Rhônejoki, joka erottaa sen Ranskan Massif Centralista, keskiylängöstä. Epäselvemmin Alpit rajoittuvat Sveitsissä Juravuoriin Neuchateljärven ja Aarjoen tienoilla. Alppien ympärillä on Saksassa Schwartzwald ja Böhmerwald. Karpaatit jatkavat Alppeja idässä ja Balkanin niemimaan vuoristot kaakossa. Italiassa Alppeja jatkaa Apenniinien vuoristo.

Alppien aluejako

Alppien aluejako (ei sisällä kaikkia osasia):

Läntiset Alpit
- Merialpit
- Dauphinen Alpit
- Penniinialpit
Keski-Alpit
- Bernin Alpit
- Lepontinen Alpit
- Sveitsin Alpit
Itäiset Alpit
- Baijerin, Vorarlbergin ja Salzburgin Alpit
- Tirolin Alpit
- Lombardian Alpit
- Dolomiitit
- Kaakkois-Alpit

Alppien solia

Alpit ovat vaikeakulkuinen vuoristo, mutta siellä on laaksoja ja solia, joissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa.

Alppien solia:

Col de l'Argentiere
Arlbergin sola
Brennerin sola
Flüelan sola
Klausenin sola
Suuri St. Bernardin sola
Ibergereggin sola
Pieni St. Bernardin sola
Pragelin sola
St. Gotthardin sola
Col de Sestrieres
Simplonin sola
Splugenin sola

Alpit matkailukohteena

Alpit on suosittu matkailukohde, koska vuoristo tarjoaa laskettelumahdollisuudet ja huimia näköaloja. Vuorikiipeily on alkanut Alpeilla viimeistään 1800-luvulla.

Alppien lumivyöryt

Alpit tunnetaan lumivyöryistään, jotka voivat haudata rakennuksia, ajoneuvoja, ihmisiä ja eläimiä alleen. Lumi tukehduttaa nopeasti, jos ei saada apua. Kiväärin laukauskin voi saada lumivyöryn liikkeelle. Lumivyöryjä on eniten rinteillä, joilla kaltevuus on noin 30°. Jyrkillä rinteillä satanut lumi valuu heti alas, loivilla se taas pysyy paikallaan eikä lähde liikkeelle. Alppien metsien hakkuut ovat lisänneet lumivyöryjä.

Alppien ilmastosta ja kasvillisuudesta

Alppien juurella on keskieurooppalainen lauhkea lehtimetsäilmasto. Metsät tosin on monin paikoin raivattu pelloiksi aikoja sitten.

Alpeillakin näkyy ilman viileneminen ylöspäin mentäessä noin 6,5 °C/1000 m. Korkealla on vuoristojäätiköitä eli jäävirtoja, ja korkeimpien vuorten huipuilla on lunta ja jäätä. Vuoristojäätiköt syntyvät ylhäällä olevan lumen pakkautuessa jääksi suuressa paineessa. Jää valuu alas laaksoa kohti. Alppien jäätiköillä on vaarallisia railoja. Lumiraja on Alpeilla keskimäärin 2800-3000 m. Lumiraja on paikoin niinkin alhaalla kuin 2400 metrin korkeudessa, mutta nousee jopa 3100 m asti. Lumirajan ylläkin, lumettomissa vuortenhuipuissa, on tavattu kukkakasveja jopa 3350-3650 metrin korkeudessa. Metsänraja on 1500-2000 metrin korkeudessa. Pohjois-Alpeilla havumetsiä kasvaa harvoin yli 1800 metrin korkeudessa, mutta Etelä-Alpeilla kasvaa tavallisesti euroopanlehtikuusta, sveitsinmäntyä ja vuorimäntyä jopa 2100 metrin korkeudessa. Alppien havupuut ovat norjankuusta, hopeakuusta, piipitoisilla mailla viihtyy euroopanlehtikuusi. Kuusta kasvaa jopa 1800 metrin, lehtikuusta 2000 metrin korkeudessa.

Lauhkean vyöhykkeen raja on yleensä 1200 metriä Pohjois-Alpeilla. mutta Etelä-Alpeilla 1500 metriä, jopa 1700-1800 metriä.

Eri puolilla Alppeja lumiraja on eri korkeuksilla. Jäätiköt valuvat omalla painollaan lumirajan alapuolella ennen sulamistaan ja haihtumistaan, kymmeniä- satoja metrejä lumivyöhykkeen alle. Puurajan yllä noin 2400-3000 metrin korkeudessa kasvaa enimmäkseen ruohosta, varvusta ja jäkälistä ym. koostuvaa tundramaista vuoristokasvillisuutta, jolle ovat tyypillistä mm. katajat, ruohot ja varvut sekä kukkakasvit ja jäkälät. Kasvillisuus muuttuu karummaksi ylöspäin mentäessä. Tätä kasvillisuutta sanotaan alpiiniseksi vyöhykkeeksi. Sekin jakautuu tundran tapaan alavyöhykkeisiin ja lajeihin lämpötilan, maaperän kosteuden ja ravinteiden mukaan. Vuoristokasvillisuusvyöhykkeen alaosassa kasvaa varpuja, mustikkaa, karpaloa ja puolukkaa. Ylempänä alpiininen kasvillisuus jakautuu mm. suomaiseen ja kuivempaan.

Kosteille soilla kasvaa niittyvillaa, saroja, kaislaa ja kämmekkää. Kuivilla alueilla kasvaa mehikasveja, katkeroa, kallokasveja, esikkoa ja alppikasveja.

Lumirajan lähellä vuoristokasvillisuus muuttuu maan routimisen ja pakkasrapautumisen voimistumisen ja kylmenemisen takia laikkuisemmaksi ja patjamaiseksi. Ylhäällä on lunta ympäri vuoden kesällä varjossa. Lumirajan lähelläkin kasvaa kääpiöpajua. Lumivyöhykkeellä kasvaa lumettomilla alueilla jäkälää, rahkasammalta ja jääleinikkiä.

Alpeilla kasvaa havumetsiä ja ilmasto on havumetsävyöhykkeellä viileäkesäistä Pohjois-Euroopan tyyppiä. Alppien ilmasto on vaihdellut. Jäätiköt olivat 1800-luvulla ns. pienen jääkauden aikoihin nykyistä suurempia. Nykyisen ilmastonmuutoksen mukana Alppienkin jäätiköt toistaiseksi kutistuvat. Alpeilla on ylhäällä jäätikköjärviä. Alpeilla puhaltaa usein lämmin föhntuuli, joka sulattaa lunta.

Alppien vyöhykkeet

Subalpiininen 0-1700 (yläraja 1200-1700), havumetsät, eniten asutusta
- 0-600 (500-700 m) viljelyvyöhyke, jossa kesällä yli 20 °C
- 0-1700 (1500-1800 m) lehtimetsä, pyökki, saarni, jalava, lehmus, saksanjalokuusi
1700-2400 kuusi, lehtikuusi, sembramänty, alppiruusu
2400-3000 alppiniitty

Alppien kasveja

Tunnettuja ovat euroopanalppitähti "Edelweiss" (Leontopodium alpinum) ja alppiruusu (Rhododendron ferrugineum). Vuoristossa kasvaa vuorimäntyä (Pinus mugo).

Alppien eläimistö

Esim. metsäjänis, saksanhirvi, Tengmalmin pöllö ja alppimurmeli.

Alppien geologiaa

Alppien geologinen historia

Alpit ovat syntyneet mannerliikunnoissa Afrikan laatan törmätessä kohti Euraasian laattaa. Afrikan ja Euraasian välissä ollut Tethysmeri kutistui Välimereksi. Tethysmeren Alpit alkoivat poimuttua jo mesotsooisella maailmankaudella, joka oli hirmuliskojen aikaa. Suurin poimutus tapahtui 50-3 miljoonaa vuotta sitten, pääasiassa oligoseeni- ja mioseenikausilla. Alpeilla on ollut monia jääkausia suunnilleen viimeisen 2-3 miljoonan vuoden sisään. Viimeinen oli Würm-jääkausi. Jäätikön kuljetus- ja kulutustoiminta on muovannut sinne poikkileikkaukseltaan U:n muotoisia laaksoja, syviä altaita joissa on nykyään monesti hyvin syviä järviä ja onsiloita (vuorten rinteellä olevia koveria syvennyksiä) sekä päätemoreeneja, joita syntyi jäätikön pysähdyskohdille.

Aiheesta muualla

System for Observation of and Information on the Alps, established in 1991 by the Alpine Convention
Satellite photo of the Alps, taken on August 31, 2005 by MODIS aboard Terra
Convection over the Alps, a satellite photo taken on May 3, 1993 by Meteosat-4, with analysis
SNOWFactory.com Live webcam located in the Swiss alps. More than 50'000 images since summer 2003.
Winter holidays in the european Alps
Hiking and climbing

Vuoristot | Euroopan maantiede

Gourt Home::Gourt :: Alpit