Šamanismi

Šamanismi viittaa useisiin erilaisiin uskomuksiin ja perinteisiin eri puolilta maailmaa, joihin liittyy taito diagnosoida, parantaa ja joskus aiheuttaa sairauksia henkimaailmaan kohdistuvan erityissuhteen kautta. Uskomuksissa vain joillain henkilöillä, šamaaneilla eli tietäjillä, on aivan erityiset yliluonnolliset kyvyt. Pohjoisten alueiden šamanismilla on omia erityisiä piirteitään.

Usein šamaani on yhteisön keskushahmo; hän on parantaja, ennustaja ja neuvonantaja monenlaisissa ongelmissa rakkaushuolista uuden asuinpaikan valintaan. Sana šamaani on tullut länsimaihin Siperian tunguuseilta (evenkeiltä), joiden kielessä se tarkoittaa 'hän joka tietää'. Samaan tapaan suomessa šamaania kutsutaan tietäjäksi. On kuitenkin mahdollista, että tunguusit ovat lainanneet sanan kiinan sanasta sha men, jolla on tarkoitettu buddhalaista munkkia, ja joka puolestaan on peräisin sanskritin sanasta sramanas, 'buddhalainen askeetikko'.

Šamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyrittiin myös unessa. Transsitilaa haettiin mm. huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla. Pakanallisessa Suomessakin tietäjien kerrotaan langenneen loveen, mikä on tulkittu vajoamiseksi transsiin. Suomalaisesta tietäjälaitoksesta puuttuvat kuitenkin monet šamanistiset piirteet.

Transsitilaa saatettiin kutsua myös 'haltioitumiseksi' tai 'haltioihinsa tulemiseksi'. Näillä viitattiin sananmukaisesti haltijaan eli luontoon, joka otti ihmisen valtaansa. Kohtaus taas oli (mahdollisesti vihamielisen) haltijan kohtaaminen, josta aiheutui äkillisiä elintoimintojen häiriöitä.

Muita mahdollisia yhteyksiä henkimaailmaan olivat kalliomaalaukset tai maan tai ihon maalaaminen. Jotkut uskovat ympäriltään maalattujen kädenkuvien syntyneen siten, että ihminen on yrittänyt maalata itsensä osaksi kiveä, ja päästä siten toiseen todellisuuteen. Myös pukeutumalla erilaisiksi olennoiksi uskottiin voitavan muuttua sellaisiksi.

Animismi

Shamanismi on yleensä animistista. Animistisen maailmankuvan omaaville luonto on täynnä tietoa, sillä henkiä on kaikkialla. Luonto kertoo paljon tietäjälle, joka pyrkii tulkitsemaan sen merkkejä. Merkkejä tulkitsemalla saa tietoa esimerkiksi sairauksista, niiden parantamisesta, tulevaisuudesta ja ruuanhankintamahdollisuuksiksta. Luonnosta löytyvät myös monet parantavat aineet ja taikakalut, joista osan teho on pelkästään uskomuksellinen, toisten taas lääketieteellisestikin todistettu.

Pohjoinen šamanismi

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, on harjoitettu šamanismia. Joskus puhuttaessa šamanismista tarkoitetaankin nimenomaan pohjoisten kansojen šamanismia, jolloin muista tietäjälaitoksista ei puhuta varsinaisena šamanismina.

Pohjoista šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa, ja eskimoiden keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Euraasian läntisimpänä šamanistisena kulttuurina tunnetaan erityisesti saamelaiset, mutta myös skandinaaveilla on ollut saamelaisten šamanismia muistuttavaa seid-šamanismia, josta on säilynyt runsaasti kansanperinnettä.

Tutkijat ovat nähneet pohjoisella šamanismilla joitakin erityispiirteitä ikään kuin merkkinä kulttuurillisesta sukulaisuudesta. Näin siitä huolimatta, että alue on hyvin laaja ja merien ja vuoristojen halkoma, ja käsittää useitä kansoja ja kieliryhmiä, ja myös geneettisiä ihmistyyppejä, joiden juuret ovat eri suunnilla. Aasian ja Amerikan šamanismin mahdollinen erityinen sukulaisuus on erittäin vanhaa, sillä mantereiden välinen maakannas katosi yli kymmenen tuhatta vuotta sitten.

Pohjoisen šamanismin tunnusomaisia piirteitä ovat perinteisen näkökannan mukaan muun muassa seuraavat: Shamans Drum.jpg

Rummun, "noitarummun", käyttö ja rytmikäs laulu transsitilan saavuttamiseksi
Ongelmien alkulähteeksi koetaan henkiolennot. Šamaanin tehtävänä on ennen muuta näiden aiheuttamien kriisien torjunta ja sairastuneiden parannus
Apuhenget, joita on varsinkin šamaanilla
Šamaanin uskotaan voivan muuttua eläimeksi ja liikkua eläimenä eri tehtävissä
Šamaanin esitykset ja istunnot, joissa šamaani suorittaa rituaalin. Rituaalissa samaanin toimet ja ääntely symboloivat yliluonnollisen maailman asioita ja olentoja. Usein šamaanin sielun uskotaan liikkuvan yliluonnollisessa maailmassa. Mukana on usein avustajia eli puoltajia. Šamaani pyrkii usein kysymään neuvoja pulmiinsa yliluonnollisilta tahoilta. Joissain perinteissä henkiolento ottaa šamaanin haltuunsa, ja avustajat kyselevät šamaanilta asioita.
Istunto pidetään yleensä yöllä tai illalla asumuksessa
Karhun palvonta

Perinteinen näkemys pohjoisen šamanismin erityispiirteistä voi perustua myös puutteelliseen näkökulmaan, sillä pohjoista šamanismia tutkivat ovat usein kohdistaneet huomionsa lähes pelkästään pohjoisille alueille. Kuitenkin useita pohjoisen šamanismin erityispiirteeksi käsitettyjä asioita, kuten esimerkiksi noitarumpuja, matkoja transsitilassa, luuarvoilla ennustamista tavataan yleisesti muualtakin. Pohjoisen erityispiirre karhun palvonta taas voi johtua yksinkertaisesti siitä, että karhu on isoin petoeläin monilla pohjoisilla vyöhykkeillä, mutta ei juuri muualla. Ehkä monet šamanismin piirteet ovat syntyneet jo ennen ihmisten siirtymistä pohjoisille vyöhykkeille, ja pohjoisen samanismin erityispiirteet johtuvat myös samankaltaisesta ympäristöstä.

Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä (Anna-Leena Siikala (1993)). Esimerkiksi noitarummut ovat puuttuneet, ja transsimatkoihin liittyvä kansanperinne on tulkinnallista, ja siitä ei ole historiallisia tietoja. Suomalainen kansanperinne tuntee kuitenkin kertomukset loveen lankeamisesta, joka on tulkittu tietäjän sielun matkaksi henkiulottuvuuteen. Tutkijat uskovatkin, että joskus aiemmin suomalaiseen muinaisuskoon on kuulunut pohjoista šamanismia muistuttava šamaanilaitos.

Karhun palvonta

Pohjoisen šamanismin karhunpalvonnassa karhua on pidetty esimerkiksi suvun kantavanhempana. Šamaani pukeutui usein feminiinisesti naiseksi ikään kuin äitikarhun voimahahmoon, koska ihmisen uskottiin polveutuvat suuresta äitikarhusta. Feminiiniset perusviritykset juontavat myös hedelmällisyysriiteistä.

Katso myös

Šamanismi

Gourt Home::Gourt :: Šamanismi

Animismi

Pohjoinen šamanismi

Karhun palvonta

Katso myös